Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Uhanalaiset metsätiaiset, hömö- ja töyhtötiainen, ovat niin ikään yhtä runsaita koko seudulla. Vanhojen metsien suosijoista puukiipijän ja sinipyrstön määrät eivät eroa toisistaan.
Sellutonniin menee 5,0 m3 puuta ja 30e/m3 hinnalla kantohinnan osuus on 150 e.
Kiinassa syyskuun sellutonnin hinta oli noin 5600 RMB (renmimbi) eli euroissa 0,13*5600=725 e/tn
https://www.investing.com/commodities/shfe-bleached-softwood-kraft-pulp-futures-streaming-chart
Puun kuitu menee selluun ja loput käytetään moneen tarkoitukseen. Metsä-Groupin Kemin biojalostuslaitos tuottaa sähköä 2 000 000 000 kilovattituntia eli 3% Suomen sähköstä, joka 0,08 euron/kwh (teollisuuden maksama hinta keskimäärin Suomessa) hinnalla on 160 milj. euroa.
Kuitupuun ostoista 30e/m3*7,6 milj.m3/v= 228 milj.e jo sähkö korvaa 2/3-osan.
Nostokoukulle Punainen kirja 2019 ja Laajitieteikeskuksen lajiluettelo luettavaksi.
Taulukko 5 sivulla sivula 43.
https://laji.fi/taxon/list?onlyFinnish=true
Rajauksilla esim eliöryhmä/kovakuoriaiset, elinympäristö/metsät, elinympäristön lisämääreet/vanhat metsät
Löytyy 221 lajia.
Nostokoukku: Pidetään TALOUSmetsät tuottavina ja tunnustetaan reilusti, että monimuotoisuus on niillä väistyvä arvo.
Mikä monimuotoisuus talousmetsistä puuttuu? Punaisen kirja 2019 mukaan metsälajien uhanalaisuus on pysynyt ennallaan jo 30 vuotta. Ei siis ole ollut lajikatoa. Ja suurin osa uhanalaiasista lajeista vielä ovat muissa elinympäristöissä, joissa hakkuut eivät edes ole uhka kuten perinneympäristöt, kalliot ja kivikot, suot, vedet, tunturipaljakat ja sellaisissa talousmetsissä, jossa niitä hoidetaan kuten lehdot, harjumetsät, paahderinteet, vesien rantavyöhykeet. Ja lahopuuta on ollut riittävästi.
Suomen metsien käyttö ei uhkaa monimuotoisuutta? Suomen luonnon monimuotoisutta uhkaa vain Suomen luonto itse, kun metsien umpeen kasvaminen uhkaa hävittää 1500 uhanalaista lajia, jotka vaativat avoimia elinympäristöjä ja jota ihminen joutuu hakkuilla estämään.
Vanhojen metsien arvo määritellään lahopuumäärillä, josta ei ole pula missään siinä määrin, että lahopuun puute aiheuttasi lajikatoa. Eikä suojelun vähyys voi olla ongelma, kun meillä vajaan 6 milj.ha suojelu- ja kitumaa-alaa (30%), jotka ovat hakkuiden ulkopuolella. Kyllä meillä on näitä suojelumetsiä riittävästi laittaa ensin ne kuntoon ja viedä sinne vaikka kaikkien puulajien hakattuja tukkirunkoja maapuuksi 100 m3/ha.
Miksi pitäisi suojella lisää, kun tuolla 6 milj.ha alaakaan ei ole hoidettu lahopuun osalta kuntoon? Lisää lahopuuta tietää vain yksilöiden lisääntymistä elinvoimaissa lahopuulajeissa. Esimerkiksi kantokääpää (LC) olisi vain enemmän kun lahotettavaa on enemmän. Uhanalaiset metsien lahopuulajit ovat uhanalaisia muistakin syistä. Lähes kaikki lehtojen uhanaaiset kajit ovat toisenlaisen ilmaston tai pienen popun lajeja.
Tässä Punaisen kirjan 2019 kaikki ensimmäiset 7 lehtojen lahopuukovakuoriaislajia ensimmäiseltä sivulta 397 lähtien: Kampajalosoukko, Tammenjalosoukko, Heloseppä, Hehkuseppä, Lounaanjumi, Kuusitäpläjäärä, Orapihlajankukkakärsäkäs.
Pitemmälle en jaksanut, mutta näiden lehtolajien muu uhanalaisuus kuin lahopuu on toisenlainen ilmasto tai pieni populaatio.
Miksi näille pitäisi olla enemmän lahopuuta ja vielä suojelua?
Ja vielä viimeinen niitti.
Suomen uhanalaista lajeista 2667 80% on jo luonnon hellässä huomassa metsätalouden vaikutuksen ulkopuolella tai hakkuilla hoidossa odottamassa runsastumistaan omissa elinympäristöissään kuten: Perinneympäristöissä, lehdoissa, tunturipaljakoilla, vesissä, rannoilla, soilla, harjuilla, kivikoilla ja kallioilla, jne.
Miksi tätä ei ole tuotu esille? Lajisuojelu on kunnossa, kun lajeja 80% uhanalista lajeista suojelee Suomen luonto. Nämä lajit kaiken järjen mukaan pitää poistaa uhanalaistilastoista eikä käyttää niitä valehteluun, kuinka metsien hakkuut uhkaavat niitä.
Suomessa ei oikeastaan tarvitsisi enää tehdä mitään luonnon eteen ja voidaan lähteä ilmastokokouksiin ilman mitään ohjelmia muuten vaan.
Minun lisäkseni varmaan moni muukin tulkitsee vanhojen metsien alhaisista lajimääristä kirjoittamisen tarkoittavan että niitä ei tarvitse suojella lisää. Rivien välissä ellei suoraan sanottuna.
Nythän ihmiseille vanhojen metsien hypetyksen vuoksi on saatu syntymään illuusio, että vanhat metsät ne lajirikkaita ja monimuotoisia ovat ja aukkohakkuut varsinkin vähälajaisimpia ja siitä metsien vanhetessa lajirikkaus sen kun huipentuu tultaessa vanhoihin metsiin.
Näihän se ei taida olla.
Te ehdotatte ehkä nuorten metsien osuuden lisäämistä monimuotoisuuden kohennuskeinoksi?
No kai mitään tuollaista ole ehdottanut.
Se mitä nuoria metsiä tulee vuosittain riittää.
Nyt olen koettanut selvittää vain vanhojen metsien lajimääriä, kun heräsi sellainen epäilys tästä Punaisen kirjan taulukosta 5 ja siinä mielessä nämä kovakuoriaistutkimuksetkin kiinnostaa ja myöskin se, mitä niistä on sanottu.
Eli PK:n taulukko 5. Miksi siellä on arvioitu vanhoista metsistä vain 1163 lajia ja muista metsistä 8336 lajia. Eikö tämän pitäisi olla juuri toisin päin, jos vanhoissa metsissä olisi enemmän lajeja?
