Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Punaisen kirjan mukaan Perinneympäristöjen uhanalaisia lajeja (taulukko 17) on 652 ja punaisen listan lajeja 1295, jossa muka sitten hävinneet (RE), silmällä pidettävät (NT) ja arviointiin soveltumattomat (DD). Ilmeisesti AJ:n linkissä nämäkin RE,NT ja DD luokat ovat mukana.
Perinneympäristöjä on hoidossa 30 000 ha, joissa siis nuo lajit ovat Suomen luonnon armoilla eli häviäisivät, jos pinta-alat annetaan kasvaa umpeen.
Nämä lajit ovat Suomen luonnossa tarpeettomia ja saavat hävitä.
Taas on tämä järvi pilalla, vaikka siihen ei laske yhtään ojaa.
Olipa jännittävä alku kirjoituksessa. Mitä ovatkaan nämä ”arvokkaat” luontokohteet ja sitten selviää että
”Niissä on tyypillisesti merkittävästi enemmän monimuotoisuutta ilmentävää lahopuuta kuin vastaavan kasvupaikan omaavissa ikärakenteeltaan samankaltaisissa talousmetsissä”
Että sillä lailla.
Lahopuuriippuvaisten lajien elinvoimaisuus on 96% eli tämä nykyinen lahopuumäärä alle 5m3/ha riittää aivan hyvin ja näitä lahopuulajeja on vain 1/4 osa kaikista arvioiduista lajeista eli sitä monimuotoisuutta on muutakin kuin lahopuusta riippuvaa.
Esko Hyvärinen Ymp. Ministeriöstä vastaa:
Viittaamanne taulukon 5 luvuissa ei ole päällekkäisyyksiä.
Ettekö päällekkäisyyksiä ole?
Kovakuoriaislajeja metsän ikäluokista aukkohakkuilla on eniten ja metsän vanhetessa näistä kovakuoriaislajeista jää suurimmaksi osaksi vain lahopuuriippuvaiset vanhaan metsään, jotka ovat olleet jo nuoremmissa ikäluokissa eli vanhojen metsien lajit ainakin menevät päällekkäin muissa (nuoremissa) metsissä.
Tämä vanhojen metsien hypetys lajirikkaiksi ja monimuotoisimmiksi ja arvokkaimmiksi ymmärretään, että lajisto kasvaisi metsän iän myötä ja saavuttaa huippunppunsa vanhoissa metsissä ja että vanhojen metsien lajistossa olisivat kaikki nuorempien ikävaiheiden lajit.
Näinhän asia ei tietenkään hypettäjien harmiksi.
Metsien nuoremmissa ikäluokissa lajimäärä on suurin ja siitä karsiutuu iän myötä lähes kaikki muut lajit ja jää vain lahopuuriippuvaiset lajit, joita esimerkiksi kovakuoriaslajeista on jäljellä enää 1/4 vanhoissa metsissä.
Eipä tuo kai sitä tarkoita ettei kaikki lehtolajit voisi elää myös vanhoissa lehdoissa.
Tuotahan minä juuri kysyin oikein tarkentaen, että voiko noin olla, ettei vain tule väärinkäsityksiä.
Tulkitsen tuon vastauksen, että nuo muiden lehtojen arvioidut 2723 lajia eivät esiinny vanhoissa lehdoissa ja vanhojen lehtojen arvioidut lajit 246 eivät esiinny muissa lehdoissa.
Lajitietokeskusken mukaan lejhtojen lajimäärä on 4139 ja erotus Punaisen kirjan arvioituihin 1170= (4139-2723-246). Jos nämä olisivat yhteisiä ja lisää ne Punaisen kirjan molempiin lehtoihin, niin vanhoissa lehdoissa voisi olla 246+1170=1416 lajia ja muissa lehdoissa 3893 lajia.
Edelleen vanhat lehdot olisivat lajiköyhiä verrattuna muihin lehtoihin.
Seppo Vuokko:
Vanha metsä on niukkalajinen yhteisö, jossa oikeastaan vain lahonsyöjät voivat hyvin. Kasvinsyöjille on ravintoa niukasti. Luonnonsuojelijat ja siinä samalla luontopaneelikin, ovat myöntäneet vanhan metsän yksipuolisuuden, kun he vaativat lehtojen hoitamista, siis estämään niiden kehittymisen vanhoiksi metsiksi. Samalla tavalla tuoreitten kangasmaiden metsissä lajisto on runsaimmillaan nuorissa kehitysvaiheissa ja lahopuulajistoa lukuun ottamatta köyhtyy metsän vanhetessa.
Lahopuulajisto onkin ainoa eliöstön osa, joka on runsaimmillaan vanhoissa metsissä. Se muodostaa noin viidesosan koko metsän lajistosta (tämäkin on arvio, jota ei ole tutkimuksella varmistettu). Neljä viidesosaa lajistosta kukoistaa siis metsän nuoremmissa kehitysvaiheissa. Puulajisto on runsaimmillaan aivan nuorissa metsissä eli sekametsät ovat nuoria sukkessiovaiheita. Vanhoissa metsissä vallitsee tuoreilla mailla lähes yksinomaisena kuusi, kuivimmilla kankailla mänty pitää pintansa.
