Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Linkistä. Suurin metsätalouden aiheuttama ongelma on puunkorjuun ja maanmuokkauksen aiheuttama eroosio, joka huuhtoo veteen hienojakoista maa-ainesta ja se on raakuille myrkkyä.
Maanmuokkaukselle suojakaista voi olla 50 m, mutta metsäkaistakisi riittää 5m. Maanmuokkauksia on monenlaista. Äestys ja mätästykset, joidenka naveroja ei ohjata jokeen, eivät juuri laita maaperästä mitään jokeen menevää, mutta joen virtaama keväisin kyllä iroittaa maa-ainesta joen mutkista niin, että rannassa olevia puitakin kaatuu jokeen. Luonnontilainen jokihan on suuri sellainen kaatuneita rantapuita paljon.
Jouni Taskinen: ”Raakut, samoin kuin taimenet ja lohet tarvitsevat sorapohjaa lisääntyäkseen. Soraikko peittyy, jos maalta kulkeutuu hienoa maa-ainesta jokeen. Hukkajoella pohjasoraikot peittyivät 700–800 metrin matkalta metsäkoneen ylityspaikalta alavirtaan päin.”
Virtaavassa vedessä hienoaines ei jää soraikon pintaan oleilemaan, vaan kulkeutuu alavirtaan niin pikälle kuin virtausta on ja lopulta alapuoliseen järveen.
”Jokea ei saa ylittää koneilla esiintymispaikan kohdalta ja pienveden ylityspaikka esiintymispaikan yläpuolelta tulee valita siten, ettei ylityksestä aiheudu kiintoaineen huuhtoumista uomaan.”
Tässä Ely-keskuksen ohje.
Olisivat käyneet näyttämässä ylityskohdan, siellähän se tieto raakuista pitäisi olla, niin tätä jupakkaa ei olisi.
AJ: Luonnontilassa meillä olisi jossain määrin erilainen eläimistö ja uudistavat häiriöt. Umpeenkasvua vähentäisi siis ainakin isojen eläinten laidunnus ja metsäpalot, hyönteistuhot sekä puiden kuoleminen (harvennushakkuita vastaava häiriö)
En kyllä keksi, mikä luonnon eläin tätä Suomen metsäluontoa olisi laiduntanut kukkaniityiksi viime tuhansina vuosina.
Tässä siihen vihjataan.
Moni kasvilaji on ketojen käytyä vähiin harvinaistunut tai hävinnyt kokonaan, sillä peräti 400-500 kasvilajia hyötyy laiduntamisesta ja niitosta. Niityllä on jopa 30 kasvilajia neliömetrillä. Lajisto on ilmeisesti muotoutunut jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten, mammuttiniittyjen aikaan.
Ryhmän tehtävä oli arvioida, kuinka paljon ihminen on heikentänyt luontoa. Kotiaho kertoo, että maa- ja metsätalousministeriön edustajat uhkasivat lähteä työryhmästä, mikäli vertailukohtana on luonnontila.
Nyt ylläpidetään metsissä 1500 lajia keinotekoisesti hengissä estämällä umpeen kasvaminen.
Näin sitä siellä sitten unohdetaan vertailukohta luonnontila.
Suomen noin 1 500 uhanalaisen eliölajin tärkein yksittäinen uhanalaisuuden syy täällä Etelä-Suomessa on perinne- ja kulttuurimaisemien, etenkin niittyjen kasvaminen umpeen.
AJ: Metsissä voi olla sukupuuttovelkaa joka on hiljalleen realisoitumassa: lajien tila heikkenee edelleen, ellemme tee kehitystä kääntäviä toimia. Erityisessä häviämisriskissä ovat metsien osalta etelässä vaateliaat vanhojen metsien lajit ja lehtojen lajit, joilla on hyvin vähän elinympäristöä jäljellä ja ne ovat toisistaan eristyneissä saarekkeissa.
Metsälajien uhanalaisuus on pysynyt samana jo 30 vuotta.
Jos uhanalaisuutta mitataan uhanalaisten lajien osuudella tutkituista lajeista, uhanalaistilanne on heikentynyt: vuonna 2010 valmistuneessa arviossa osuus oli 10,5 prosenttia, nyt 11,9. Tällä mittarilla heikennys ei kuitenkaan koske metsälajeja. Niiden uhanalaisosuus on yhdeksän prosenttia, mikä on sama kuin edellisessä arviossa.
Täältä voi katsoa vanhojen lehtojen uhanalaisia lajeja miten arvokkaita ne ovat. Napauttaa vain listassa esiintyvää lajia ja saa lajitietokeskuksen arvion. Tyypillinen laji on pieni popu ja suuret kannan vaihtelut. Kun napauttaa ”esiintyminen” ja katsoo havaintoja, laji saattaa olla välillä kadoksissa vuosia.
AJ on oikeassa harjujen suhteen. Ovat talousmetsiä 1,5 milj. ha 4,5% metsien pinta.alasta, mutta harjujen uhanalaisista lajeista suurin osa on niiden paahderinteissä ja nämä lajit on verrattavissa perinneympäristöihin, sillä niiden uhka on umpeenkasvaminen. Punainen kirja sanoo harjujen uhanalaisia lajeja olevan 9% ja niiden paahderinteiden lajien määrän olevan 7% eli 80% harjumetsien lajiesta on on paahderinnelajeja eli 60 lajia. Lisäksi korjaan tuota soiden uhanalaisten määrää 120 lajia suometsien rämeiden 14 lajia ja korpien 16 lajia osalta, jotka myös ovat talousmetsiä. Eli soilla 90 lajia ovat metsien hakkuiden ulkopuolella
Lehdot kyllä katsoisin olevan talousmetsien ulkopuolella, sillä niille on uhanalaisten lajien vuoksi omat hoito-ohjeet. Miten tämä eroaa suojelusta, kun suojeltuja lehtojakin pitää hoitaa hakkuilla?
Valtava määrä lajeja on uhanalaisia. Ihmekös tuo kun , metsien hakkuita jatketaan samalla kaavalla kuin aina ennenkin.
Suomessa on Punaisen kirjan 2019 mukaan 2667 uhanalaista lajia, josta Punaisen kirjan 2019 mukaan metsissä on vain 833 lajia ja loput 1834 lajia ovat muissa elinympäristöissä, joilla ei ole metsien hakkuiden kanssa mitään tekemistä, seuraavasti:
Perinneympäristöissä 650, paloalueilla 25, soilla 120, vesissä 156, rannoilla 283, kallioilla 298 ja tunturipaljakoilla 309
Lisäksi elinympäristö metsät jakautuvat uhanalaisten lajien osalta seuraavasti:
Kangasmetsät 356, lehdot 377 ja harjumetsät 75,
joista lehtojen ja harjumetsien pinta-ala on n. 2% metsien pinta-alasta ja ovat erilaisten hakkuurajoitteiden ja suojelutoimien alaisia eli käytännössä metsien hakkuiden ulkopuolella.
Sitten jää jäljelle vain rippeet uhanalaisia kangasmetsille, joihin vanhatkin metsät kuuluvat eli n. 360 lajia, jotka ovat joko pienen populaation tai toisenlaisen ilmaston lajeja ja jotka ovat etupäässä lahopuulajeja ja joita on lähes mahdoton millään suojelulla saada runsastumaan.
Lisäksi lahopuulajien elinvoimaisuus Suomessa on 96% luokkaa näilla nykyisillä lahopuumäärillä alle 5 m3/ha, sillä 4000..5000 lahopuuriippuvaisesta lajista vain 190 lajia on ensisijaisesti uhanalaisia.
Punaisen kirjan mukaan Perinneympäristöjen uhanalaisia lajeja (taulukko 17) on 652 ja punaisen listan lajeja 1295, jossa muka sitten hävinneet (RE), silmällä pidettävät (NT) ja arviointiin soveltumattomat (DD). Ilmeisesti AJ:n linkissä nämäkin RE,NT ja DD luokat ovat mukana.
Perinneympäristöjä on hoidossa 30 000 ha, joissa siis nuo lajit ovat Suomen luonnon armoilla eli häviäisivät, jos pinta-alat annetaan kasvaa umpeen.
Nämä lajit ovat Suomen luonnossa tarpeettomia ja saavat hävitä.
