Helsingissä saa kaataa liito-otava metsän ja metsän kaatamista vastustaneet mieltäosoittajat tuomittiin.

Maatiloilla ei pihapiiristäkään enää saa kaataa puita karjarakennuksen rakentamiseksi.

Asuinrakentamisen vuoksi kaupunki kaatoi metsää noin kolmen hehtaarin laajuiselta alueelta. Koska alueella oli myös liito-oravia, kaupunki haki ja sai Uudenmaan ely-keskukselta poikkeusluvan metsän kaatamiseen.

https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010723220.html

MT tutustui tuoreimpaan versioon kiistellyn asetuksen soveltamisohjeista. Navettojen tieltä ei edelleenkään saa kaataa puita ja riskiluokitus puuttuu.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/8834edd2-ae32-4ff8-8bc5-cdc0ec645e9e

Miksi ihmeessä suojakaistan pitäisi olla 5m?

On lain mukaan minimi.

Minulla on tulossa hakkuuseen talvella jokivarttakin ja sovin ostajan kanssa rannalle 15 m kaistan.

Tiirolan ehdotus, että muokkaus on kauempana rannasta ja poimintahakkuu sallittua rantakaistalla kuten nykyään laki sen sallii, on hyvä.

Eiköhän siellä puun ostopuolella puunsaannin vaikeutuminen vaikuttaisi asenteisiin olla kuulematta puun myyjien mielipidettä kuten nyt kävi, että sovitaan hallituksen ministerin kanssa kaistan leveys, jolta puun ostajat kieltäytyvät ostamasta puuta, jota ei edes tarvita.

Metsäonomistajat (600 000) ovat saamattomia ja ansaitsevat kyllä tälläisen kohtelun, kun eivät edes omaa etujärjestöä saa aikaiseksi.

Husse :Miksi emme voisi tehdä tieteeseen perustuen ympäristölle parempaa metsänhoitoa. Ja kehittää puunkäyttöä uuteen suuntaan nykyisen kasvavaan kulutukseen sijasta. Nyt teemme metsäteollisuuden oppien mukaista metsienhoitoa, johon kuuluu ajatus, että luonto sopeutuu metsäteollisuudelle edukkaisiin tapoihin hakata ja sitä pidetään ”tieteenä”

Luontojärjestöjen metsätiede on huuhaata. Nyt uutisssa on hoettu, kuinka Metsähallituksen mailta haetaan hallituksen määrittelemät kriteerit täyttäviä vanhoja metsiä ja valitetaan, että kriteerit ovat liian tiukat lahopuun osalta.

Suomen metsiin ei tarvitä yhtään enempää lahopuuta kuin mitä nyt on alle 5 m3/ha eikä niiden vanhojen metsien suojelua, kun lahopuulajien elinvoimaisuus on 96% eli niin korkea, että jokaisen tulisi ymmärtää, että sitä on mahdoton nostaa enää millään lisäsuojeluilla. Ne uhanalaiset lajit sitten ovat erilaisen ilmaston tai pienen popun lajeja, joita ei Suomessa saa koskaan elinvoimaisksi.

Linaus alla olevasta linkistä: Moni eliölaji vaatii kasvualustakseen kuollutta tai lahonnutta puuta. Lahopuusta riippuvaisia lajeja on arviolta noin neljännes kaikista Suomen metsälajeista eli 4 000–5 000 lajia. Lahopuun väheneminen on syynä suoraan jopa 190 lajin ensisijaisen uhanalaisuuteen.

Täytyy olla täysin sokea, jos jotopäätökset näistä tieteellisen tutkimuksen luvuista ovat, että lahopuuta on liian vähän, kun elivoimaisuus on 96% luolkkaa.

Linkin otsikko ”Lahopuu on kovakuoriaisten ja kääpien koti”.

Ei kaikki lajit ole lahopuulajeja. On muitakin lajeja kuten lahopuusta riippumattomia kovakuoriaislajeja, joita  Siitonen ym tutkimuksen mukaan oli 3-kertainen määrä avohakkuualueilla vanhoihin metsiin verrattuna.

https://www.metsaan-lehti.fi/uutiset/luonto/lahopuu-on-kovakuoriaisten-ja-kaapien-koti.html

Kauniista puheista huolimatta metsätaloutta elinkeinona vaivaa tehokkuuden vaatimuksen harha.

Sotien jälkeen metsätaloudessa työskentekli 300 000 työntekijää. Jos työn tehokkuus ei olisi noussut kilpailijamaiden tahtiin, meillä ei olisi metsätalouden työpaikkoja.

Nytkin sahaus Suomessa on tappiolla. Vain työn tuottavuuden nosto tai palkkojen lasku voisi nostaa sen voitolliseksi. Mutta kun kumpiakaan ei ole realistinen vaihtoehto, niin joudutaan odottelemaan, että hintataso nousisi. Onneksi on selluteollisuus, joka pitää metsäyhtöt pystyssä.