Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/74-20117984
Tohtaanjärven ja Kiminginjärven vedet Saarijärvellä ovat erinomaisia (sininen) ja muidenkin järvien pintavesi on hyvä (vihreä)
https://kartta.paikkatietoikkuna.fi/
Erikoista tässä on se, että turpeen nostosoita on ympäristössä yli tuhat hehtaaria.
Eli ei se turvesuo aina pilaa vesiä.
HCV-alueella on muitakin kriteerejä kuin lahopuun määrä.
Ainakin tässä tapauksessa lahopuu.
Ilomantsin Hattuvaarassa Pohjois-Karjalassa ja Sotkamon Kuorevaarassa Kainuussa sijaitsevat metsät ovat Hakulisen mukaan runsaslahopuustoista kangasmetsää, joka kuuluu jättää hakkuiden ulkopuolelle.
Laki määrää yli 10 m3 tuulenkaatomäärät kerättäväksi pois kuusimetsistä.
Eikö laki ole sertifikaatin yläpuolella?
Kun metsänomistaja noudattaa metsälakia, ei tuollaisia tuholaisvaarallisia HCV-metsiä pääse syntymään. Jos niistä vielä lähtee tuho naapurin metsiin, niin se maksaa. Kannattaa kyllä jo muutamatkin kaatuneet havupuut korjata pois ovat jo omalle metsälle vaaraksi. Kaatuneet lehtipuut saa jäädä, niistä ei ole vaaraa. Taimikoiden pusikojen raivauksissa näkyy syntyvän roimasti lahopuuta.
No tuolla edellisen linkin Sotkamon Kuorevaarassa muuttui.
Taas tämä lahopuun määrä metsissä, jota ei tarvita enempää eikä sen vuoksi tarvitse suojella talousmetsissä mitään, kun lahopuulajien elinvoimaisuus kaikista lajeista on kaikkein korkein 96%.
Hakkuissa tulee Suomen metsiin joka vuosi piempiaikaista lahopuuta kantoina ja hakkuutähteitä 80 milj.m3 runkopuupoistumasta teoreettisesti 20% eli 16 milj,m3.
Paljon lahopuuta metsissä ei tee metsästä arvokkaampaa kuin ei yhtään lahopuuta. Suomessa on 3,0 milj.ha suojelussa olevaa metsää. Siellähän voi käydä kaatamassa joka hehtaarille heti 100 m3 puuta eikä tarvitse odotella luonnon niitä kaatavan ja katkovan kieli pitkällä talousmetsissä.
Suomen lain mukaanhan kaikki tuulen kaatamat ja lumen katkomat puut voi hakea heti pois ettei niistä pääse syntymään metsätuhoja omaan tai leviä naapurin metsiin, jonka joutuu sitten korvaamaan. HCV-metsistä omistaja voi hakea lahopuut pois eikä se sen jälkeen ole enää HCV.
Monimuotoisuus on muutakin kuin lajien määrä.
Millä muulla monimuotoisuudella voidaan korvata vanhojen metsien vähäinen lajimäärä vanhoissa metsissä? Voiko suuri määrä suhteessa uhanalaisia toisenlaisen ilmaston lajeja olla korvaaja?
Ainakin tässä lajimäärät ovat suurin osa monimuotoisuutta.
Malakan salmen merenpohja taitaa olla maailman monimuotoisin eliömäärät neliömetrillä suuret.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010768735.html
Aki Ikonen ei vain paljasta omaa lukuaan vanhojen metsien lajimääristä
Väittää, että kovakuoriaislajit eivät romahda vanhoissa metsissä (old growth).
Vastasin Ikosen viimeiseen postaukseen, mutta epäilen ettei julkaista, että Ikoselle jää viimeinen sana kuten yleensä on käynyt.
Tässä minun vastaus.
Aki Ikonen kirjoitti: ”””Punaisessa Kirjassa tai Lajitietokeskuksen lisämääreellä vanhat metsät saadussa lajiluettelossa ei ole yhtään puulajia, kuten ei myöskään yleisimpiä metsänpohjakasveja. Ei mustikkaa, ei puolukkaa, ei kanervaa, ei oravanmarjaa, ei metsäkanalintuja, ei kyyhkyjä, ei tiaisia, ei petolintuja. Nisäkkäistä löytyy vain liito-orava. Ei muurahaisia. Ei yleisiä sieniä, sammaleita tai jäkäliä. Ei yleisiä metsien hyönteisiä.”””
Eihän päällekkäisiä tulekaan olla näissä arvioinneissa, kun arvioinnit ovat ei-päällekkäisistä lajeista. Eikä niitä lisättäisi vain vanhoihin metsiin, vaan muihinkin metsiin samalla eikä suhteet muuttuisi mihinkään.
Suomessa on lintulajeja 250, nisäkkäitä 76 lajia, metsänpohjan lajeja myös vähän.
Katsotaanpa sitten mitä Lajitietokeskus sanoo Siitosen ym kovakuoriaislajeista eli vanhoissa metsissä niitä pitäisi olla vain noin 1/4.
Lajitietokeskus antaa kaikkien kovakuoriaisten lajimääräksi metsissä 1741 lajia ja vanhoissa metsissä 221 lajia. Tämä nyt todistaa sen Siitosen väitteen ja vielä menee paremmaksi.Entä kovakuoriaistutkija Martikaisen, joka oli Ikosen todiste ettei vanhojen metsien kovakuoriaislajit romahda, mutta tutkimuksessa löytyi kovakuoriaislajeja 553 kolmessa eri metsän ikäluokissa mature, over mature ja old growth. Niistä 232 oli lahopuusta riippuvaisia kovakuoriaislajeja ja niistä taas vanhoissa metsissä (old growth) oli 78% eli 180 lajia ja loput 52 muissa metsissä (matute ja intermediate in overmature). Lajitietokeskus antaa kovakuoriaislajien kokonaismäärälsi 220 vanhoihin metsiin eli lähes saman kuin Martikaisella. Martikaisella siis muissa metsissä oli sitten 553-180= 373 kovakuoriaislajia.Eli lajimäärä vanhoissa metsissä jäi puoleen muiden metsien lajimäärästä. Samoin nuo yksilömäärät 2537 muissa metsissä olivat reilusti suuremmat kuin vanhoissa metsissä 1838.
Kovakuoriaislajit siis romahtivat kuusikoissa iän myötä, sillä avohakuualoilla, jotka puuttuvat tästä tutkimuksesta, Siitosen ym mukaan oli 3-kertaa enemmän kovakuoriaisia näihin vanhoihin metsiin (old growth) verrattuna.Ja väitteesi oli ”Kovakuoriaisten lajimäärä ei romahda vanhoissa metsissä”
https://www.verkkouutiset.fi/a/ukraina-kiistaa-havittelevansa-ydinaseita/#b98ca7b1
Tämä muuttaa maailmaa.
Ukraina taitaa olla ydinasevaltio. Tai voi olla jo 2 viikon sisällä päätöksestä.
Ukrainallahan oli ydinaseita ja valmisti niitä Neuvostoliiton aikaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuuset#/media/Tiedosto:Small_lake_in_the_depths_of_the_ta%C3%AFga.jpg
Kyllä vanha metsä on upeaa katsella.
Tekstissä Kurjen linkissä kuitenkin sanotaan että metsäojitetut suot kuormittavat vesistöjä enemmän kuin ojittamattomat, vaikka suolla ei olisi pitkään aikaan tehty mitään toimenpiteitä.
Väite taitaa olla kirjoittajan mielipide eikä pidä paikkaansa ainakaan kiintoainepäästöjen TOC kanssa, joka sitä vesien tummuutta aiheuttaa, sillä ovat yhtä suuret molemmissa 10 000…15 000 kg/km2/v Taulukon 1 mukaan. Tosin Taulukon 1 ravinnekuormitustiedot tukevat kirjoittajan tekstiä.
Luonnontilaiselta suolta typpikuormitus on Taulukon 1 mukaan 1..2,4 kg/ha/v ja Luke (Nieminen) ilmoittaa kaikkien Suomen ojittamattomien soiden 5 milj.ha typpikuorman olevan 8000 tn eli 1,6 kg/ha/v, joka on huomattasti pienempi luku kuin Taulukon 1 luvut 3,1..4,3 kg/ha/v.
Tekstissä ei ole mitään mainintaa typpilaskeumasta 2..4 kg/ha/v, mutta jos se sisätyy mittausarvoihin, niin ojittamattoman suon ja ojitetun kuormitus ei sekään poikkea toisistaan.
Tekstissaä mainitaan, että luonnon soilta fosforikuormitus on mitätön 0,4 kg /ha/v, mutta ojitetuilta soilta vielä vähemmän 5 milj.ha vain 580 tn (Nieminen) eli 0, 12 kg/ha/v.
Nämä typen ja fosforin päästöt olen saanut Niemiseltä eli Suomessa ojitetuilta turvemailta typpikuormitus vesiin on 8000tn/v ja fosforin 580 tn/v. Nieminen sanoo, että aiemmin tuppikuormitus arvioitiin 13 000 tonniksi/v ja fosfori 500 toniiniksi/v ovat vuonna 2022 saamani tiedon tarkentuneet 8000 tonnikkisi ja 580 tonniksi. Liekö tuo typpikuormitus Taulukossa 1 laskettu vanhan 13 000 tonnin mukaan.
Linkki: https://www.metsalehti.fi/keskustelut/aihe/metsaojille-synninpaasto/
Tässä vanha Visakallon aloittama ketju metsäojituksista.
”Metsäojille synninpäästö.”
Kuten Visakallo toteaa:”Tein aloituksen otsikosta tarkoituksella keskustelua herättävän. Eihän vanhoille ojitusvirheille täydellistä synninpäästöä voi antaakaan, mutta myönteiselle kehityksellekin olisi syytä edes joskus antaa arvoa. Kuten olen ennenkin sanonut, metsäalaa kiusaa vanhat hokemat, joista aika on saattanut ajaa ohi jo kauan sitten.”
Juuri näin, sillä alla olevan linkin mukaan monen tutkijan mukaan luonnon suot kuormittavat kiintoaineilla TOC yhtä paljon vesiä kuin vanhat metsäojitukset, joissa ojat ovat sammaloituneet. Samoin ravinnekuormitus vesistöön on sama.
