Mietiskelin tuota aloittajan tilannetta. Toivottavasti et ole ryhtymässä ei elinkelpoisen tilan jatkajaksi ja tuon sivutulon löytäminen on ns. pakkotilanne. Jos näin niin sitten on vakavan harkinnan paikka. Edellisen sukupolven mielyttämiseksi tähän ei kannata ryhtyä ja vaikka maatalon työt tuntuisikin nyt mukavalta niin silti; järki ja laskin käteen.

Meitä jotka ovat ns. täydessä palkkatyössä muualla ja hoitavat kotitilan pelto- metsätöitä sivutoimisena on paljon. Taloudellisesti ehdottomasti parempi tilanne. Rouva pysyy rinnalla ja riski loppuunpalamiselle on pienempi.

Reissuhommista kokemusta minullakin, vaihdoin ne 8-16 työhön kolmekymppisenä, tuolloin tehtiin myös sukupolven vaihdos jolloin eläimet lähti, peltoja viljelin 10v ja nyt nekin vuokralla kun tuppaavat olemaan kovin aikatauluun sidottua hommaa ja tarkoittaa käytännössä pitkiä päiviä ja lomien käyttämistä.

Metsään kova palo ja omissa puuhastelen aina kun aikaa.

Jotenkin sellainen tuntuma että saven pintaan nouseminen rauhoittuu vuosien mittaan. Ilmeisesti murskekerroksen osittainen sekoittuminen muuttaa pintaa lähimpänä olevan saven vedenläpäisy ominaisuuksia tai rakennetta enemmän siltin suuntaan, tai jotakin sen suuntaista. Ja kun murske kerrosta vielä  5 vuoden jälkeen jonkin verran lisää ei elämistä tämän jälkeen juurikaan enää tapahdu. Märkänä tiepohjaa ei parane kuormittaa tai liikutella muutoin kehitys menee mönkään.

Kangasta olen minäkin kokeillut ja toki sillä saa vähennettyä murskeen tarvetta mutta ainakin minulla tuppaa tasatessa jonkin verran kankaanriekaleita keskikohdasta mukaan lähtevän. Ehkä toki nuukailin murskeessa tuossa kohteessa koska yksin olen minäkin näitä teitä maksanut.

Tienteossa en käyttäisi pienempää kuin 0-65 tavaraa. Jos hyvän haluaa niin alle sitäkin karkeampaa ja kaivurilla polkemisen jälkeen tuota hienompaa pintaan.

En ole ketään lähtenyt kieltämään tien käytöstä mutta toki olen henkisen yliotteen naapureista ottanut ilmoittamalla etten olettanutkaan heidän osallistuvan ja hyvä tie tästäkin silti tehdään..

Kyllä täälläkin on tarkoitus kauppaa tehdä kuten muinakin vuosina. Ostajien aktiivisuuden puutetta en myöskään pääse moittimaan.

Se hieman harmittaa kun uuden vähennyspohjan hankkiminen on nykyisellään kovin hankalaa, tai ainakaan sitä ei kannattavasti tahdo onnistua hankkia. Yksityisenä ei rahastojen tarjouksille pärjää mitenkään vaikka kuinka laskisi.

Johonkin muuhun sijoitusmuotoon siirtyminen kun taasen tuntuu henkilökohtaisesti kovin epäluontevalta.

Hankinta hakkuu on minusta yksiä mielekkäimmistä liikunta muodoista. Järkevyydestä en sitten tiedä, riippuu miten vehkeet kestää, pysyy pinnalla yms.

Sen verran kuitenkin tulee tehtyä mitä suinkin palkkatöiltä ehtii ja emäntä päästää. Yleensä koitan valita helppopääsyisiä kohteita. Usein kohteet ovat joko pieniä, ylispuu kohteita tai muutoin sellaisa joita ei ensimmäiseksi kannata pystykauppana teettää. Viimevuonna näytti tulleen 220kiintoa. Täytyy toki tunnustaa että minulla on renkinä vetreä eläkeläinen joka tekee osan. Samoissa määrissä on pyörinyt viimevuodet. Pääosin havu- ja koivukuitua. Myöskin leppää tuli myytyä 14kiintoa savustuspuru yrittäjälle.

Ennakkohinnat tämän vuoden hankinnoissa oli havukuitu 31, koivukuitu 31 ja haapa 20. Havutukit 60 ja niiden minimipituus 37.

Tosin näyttäisi että tämän talven saalis tulee olemaan pitkälti energiapuu voittoista.  Kemerahakemukseen tuli rastitettua pienpuun korjuu ja sitä näyttäisikin kertyvät tuosta hiljattain hankitun palstan hoitamattomasta 3h 20v taimikosta melkoiset määrät. Tien varresssa lienee nyt noin 100 kiintoa ja homma ei ole vielä puolessa. Energiapuusta olen tavannut tehdä kauppaa paikallisen energialaitoksen kanssa.

Pienenä kevennyksenä; viimeviikonlopun pakkasilla ajattelin aamutuimaan kärrätä aluksi tavaraa tienvarteen ja aloittaa sahahommat päivän valjetessa. Olikin sitten virhe aloittaa sahaus valmiiksi kostuneilla saappailla ja sukilla. Tankillisen jälkeen oli varpaat niin jäässä että kahvitauko oli pakko pitää hytissä paljain jaloin penkillä kyykkien ja odotella koneen käydessä että väri ja tunto palaa varpaisiin. Amatööri virhe.. E-pohjanmaa.