Käyttäjän Kumikettu kirjoittamat vastaukset
-
Varhee laittoi asian raakana ja oikein. Patruunoitten aikakausi valitettavasti nukutti monet tehdaspaikkakunnat hyvänolon kautta ikiuneen. PK-yritykset jäivät kehittymättä ja siinä sitä ollaan.
Ok. Ne puut ovat hänellä ainoita suorahkoja mäntyjä tontilla ja tahtoo käyttää niitä nimenomaan työhön. Rakennus ei ole designia vaan tavallinen vanha navetta/liiteriyhdistelmä, jonka alakerrat ovat lahonneet. Honasin tämän koko-ongelman, mutta arvelin, että yhdestä saa ehkä kaksi, ilman, että suoruus kärsii liikaa. Kunhan nyt saa ehjää hirttä tilalle, muulla ei niin väliä.
Ensipä talvena sitten nurin ja sahuuseen keväällä ja siitä eteenpäin.
Jos vielä tulee ideaa suuremman halkeilun välttämiseksi, niin kiitos.
Kiitos vinkistä.
Sama kaveri on kaadattamassa sähkölinjan vierestä d 1,3 m n. 50 cm mäntyä pelkkahirsitarpeiksi ulkoliiterinsä kengitykseen. Vieläkö ennättää kaataa siten, että pääsisi sahaamaan ja käyttämään ensi kesänä vai onko kiertovaaraa liikaa vielä kesällä?
Vai kannattaako kaataa ensi talvena ja sahata hirreksi vasta v. – 22 joskus kevään päätteeksi?
Tarve on siis 4 ja 5 tuuman pelkkahirrestä, jota tulisi pituudessa n. 2,5-5 m. Onko tolkkua yrittää niin riskistä pöllistä tällaista hirttä?
Hirsirakennuksen keskusteluja varmaan löytyy pilvin pimein, mutta jos nyt sallitte anteeksi..
Puuki, aivan oikein, hyvä täsmennys.
Jätkä, kaverini naulasi kesällä kuivaamosta tulleen ulkovuoripanelin vaakaan ja kiinni asti, minkä pontti antoi. Milloinka on ns. totuuden hetki, pysyykö seinä tasaisena vai alkaako kupruta?
Ja eikös se mennyt näin, että jos polttopuu loppuu talvella kesken, niin pakkastalven koivu tammikuun lopusta-helmikuun alusta on valmista polttoon, kun vaan kaataa, pätkii ja halkoo?
Puukille ja miksei muillekin totean ilman tunnustettavaa häivää ylimielisyydestä, että tekemäni, puolikosteat klapit kuivuvat häkissä myös näin syksyllä kuulaina ja tuulisina päivinä. On lahjomaton laki luonnossa, jonka mukaan kosteus pyrkii tasoittumaan ympäristöön. Se on taivahan tosi. Niinpä riittävän kosteat klapit kuivuvat vieläkin ulkoilmassa, vaikkei tuo tappokuivaa olisikaan. Kuivurikuivat klapit varmaan kostuisivat nyt ulkoilmassa. Minulle riittää se, että lämmityskauden alkaessa klapit ovat lähellä ilmakosteutta eli liiterikosteutta.
Siellä liiterissä on yleensä melkoisen sama ulkoilma kuin liiterin ulkopuolellakin.
Pojona on se, että klapeilla pitää olla tuulettuva ympäristö ja sateensuoja, joka samalla ohjaa yön kasteen kauemmas. Esimerkiksi irtokuormalava häkin alle sekä päälle ja sitten peltiä siihen päälle takaa hyvin kuivaavan ympäristön.
Minulla on etuna se, että asun kallion päällä, johon tuulee suoraan Saimaalta milloin mistäkin suunnasta. Sadepäiviä ja muita 100 %:n RH-päiviä on ollut tosi vähän.
Optimissaan homma on jos teet klapit heti kun hyräyttää pakkanen. Ei iske home, mutta talvi pääsee jo kuivaamaan klapeja. Talvella ilma on yleensä kuivaa, etenkin kevättalvella.
Rasiasia on kylläkin imettänyt puista pahimman kosteuden, joten homevaara on jo pienentynyt joka tapauksessa.
Karjalan haavat ovat eri makuisia lounaisiin nähden. Tai hirvillä erilaiset maut.
Olen meinannut jättää jälkikasvulle hehtaaritolkulla rauduksen laatutyveä. Se melkein vaatii kärsivällisen, tunnollisen ja varovaisen pystykarsijan oikeaan aikaan, että koivusta päästään todella kunnon tuloille päätehakkuussa.
Jokainen niistä muutamasta tammesta, jotka olen tänne kolkkaan istuttanut, kasvaa hyvin maltilla. Menee vuosituhat ennen päätehakkuuta.
On selvää, että maaseudulle palataan. Mitäpä sitä kaupungissa tauteja tienaamassa tekee.
Aivan oikein, Portimo. Sitten ostamme tilatankkiin löpöä, kun seuraavaksi hinta painuu puolen euron hujakoille litraa päälle. Ja harvennus jatkuu..
Metsä-, kuten muukin teollisuus tulee takaisin, kun olemme vuosien päästä pohjalla ja pienikin raha kelpaa tekijälle. Valitettavasti ja lopulta onneksi. Jos siis maailma kestää pystyssä.
Silloin ovat tosin maassamme vihmerät ilmastopakolaiset ja kisa työpaikoista kova.