Käyttäjän Kumikettu kirjoittamat vastaukset
-
Ehkäpä nuokin vientitulot olisivat poikaa Suomelle, yli 300 meur/a. Miljoona päivässä. Ei paha.
Eihän liitereissä niin paljon vikaa ole, voihan niitä käyttää varastona kuten Jees. Sama vika täällä. Polttopuun liiteröinnissä on näin ruuhkavuosina se kurjuus, että puuhun tulee ylimääräisiä kädenjälkiä. Varmaan jossain vaiheessa elämää ennättää puuta haalaamaan paremmin. Nyt tulee laitettua motin häkkiin kuivumaan ja samasta häkistä sitten joko uuniin suoraan tai terassille esilämpenemään vanhaan reiälliseen konttiin, ulkolämpötilan ja kosteuden mukaan.
Kyllähän sorkat vaurioittavat märän maan juuria ja Murphyn mukaanhan niihin istuu itiö heti ja alkaa levitä juureen.
Tulemme päivän päättyessä pessimistisen tulokseen. Valtalajiemme taimikot ovat ennalta tuomitut epäonnistumaan. Selvää on, että metsän karjaa tulee saada radikaalisti vähemmäksi. Aina sitä kuitenkin tulee olemaan. Eiköhän olisi mahdollista kehittää, kuvata ja suosittaa uudistustapa, jossa otetaan huomioon näiden elikoiden laidunnustarpeet.
Onko kaikki mahdolliset ruiskutteet kokeiltu? Tuskin. Ammoniakki? Nikotiini? Fenoli? Sitä kun hirvi nieleskelisi, niin eipä hetkeen tekisi mieli, jos koskaan. Voisi jopa käydä lopullisesti. Jotkut rikkilitkut? Uutettu kavioeläimen kalman tai karhunkusen haju?
Voiko rehevän maan taimikon pitää vahvasti lehtipuusekoitteisena siihen asti, että enimmät havulatvat ovat turvassa ulottuvilta? Lisätyöllä voi varmaan. Käävältä suojelisi sekapuusto.
Voiko kuivan kankaan uudistaa niin suurella määrällä taimia & siemeniä, ettei mikään määrä hirviä tule niitä syöneeksi? Siihen viereen (jos löytyy tuoreempaa kangasta) lehtivesakkoa syötiksi tarkoituksella. Lisätyöllä jälleen onnistuu ja huolellisella suunnittelulla.
Näitä voi haihatella loputtomiin. Pääasia on, että toivo säilyy ja pettymysten rinnalle tulee aina enemmän onnistumisia.
Ei varmasti jaksa. Kuoleman kanssa ei kannata urheilla.
Kuulostaa kovalta tulolta metsästä repiä. Turhaa alkaa kadehtia kuitenkaan. Kovan työn takana on raha ollut, paljastan kaljuni. Suomen mies ei valehtele.
Itelläni ei ole pohjaa arvioida pohjamutia myöten vain muutamia kymmeniä hehtaareja eläessäni vieraille tehneenä.
Hyvin sanottu Kopsuri, olen paikallistason pehertäjä paikallisimmasta päästä. On ilo laulattaa sahaa paikallisesti.
Tuo on totta. Oikealla asialla, laidun helvetistä.
Ongelma on se, ettemme sisäistä kansanedustajaehdokkaiden sanomaa tavoitteena, vaan lupauksena. Eihän kukaan ehdokkaista käy kampanjaansa kylmään totuuteen pohjautuen. ”Yritän saada läpi verohelpotuksia pieni- ja keskituloisille ja kiristyksiä kaikista rikkaimmille, mutta työni tuottaa tuskin tulosta”. ”Jos tulen valituksi, kerron eduskunnassa metsänomistajien terveisinä syvän huolen riistanhoidollisesta tilanteesta, mutta eihän niistä terveisistä kiinnostuta siellä”.
Välillä näyttää siltä, että valittu edustaja sisäistää realiteetit niin nopeasti, ettei tule edes pitäneeksi ääntä asioista, joista kampanja-aikana puhuttiin äänestäjien kanssa. Mene ja tiedä. Riittävä määrä pervitiiniä saattaisi olla eduksi eduskuntatyössäkin. Ei lankaantuisi niin helposti.
Tehokkain tapa edistää asioita lienee oman käden oikeus. Niitä asioita, joiden hoidossa kynnet kestävät.
Sillä hetkellähän metsä alkaa halveta, kun sijoittajille tarjoutuu riittävä määrä turvallista bisnestä n. >6 % tasaisella tuotolla. Maailma muuttuu sitä vauhtia, että varmasti sellaista syntyy.
Oli siinä Stihlissä suojakuppi uutena.
Jos itselleen tekee, niin saahan kannon pitää millaisena tahtoo. Virkistyskäyttöä ja myöhempää urakointiahan nuo saattavat tosiaan kiusata, ainakin jos puhutaan ennakkoraivauksesta. Joku pihlajan tai pajun kanto saattaa töröttää maasta kauankin. Kaikista himokkaimmille talviraivaajille saattaa kanto nousta jo olosuhteiden pakosta. Kait joku on tehnyt lumikengillä, miksei minisuksillakin.