Käyttäjän Kumikettu kirjoittamat vastaukset
-
Hienoa, että paperia tehdään jo vedettömänä. Tunnustan, etten ole seurannut alan uutisia n. viiteentoista vuoteen. Olen turtunut siihen, että on osapuilleen samantekevää, minkä vuoden Metsälehteä tai EM:ää selailee, kunhan kuukausi on kohdallaan. Jälkimmäisessä edes se ei ole olennainen. Vuoden sykli säilyy ennallaan. Tukin hinta sahaa. Kuidun hinta on liian alhaalla. Periminen on kallista. Pusikoita on liikaa ja raivaajia ei ole tarpeeksi. Idän poikamiehillä ei ole naisia. Kampissa ei ole naisille miehiä, vaan joutuvat olemaan keskenään.
Mihinkä tarkoitukseen tällainen paperi sitten käytetään ja mitenkä kuidut saadaan naimisiin keskenään ylipäätään?
Missä hyvästi maksetaan tavarasta, sinne tavara karkaa.
Mitä hintaa lupaavat pikkutukkina ostamastaan siellä?
Onnittelen kelpo kaupoista, oli niin tai näin. Ilmeisesti onnistuu, jos pohja ja taimi ovat ideaaliset ja jokainen hoitotoimi täsmälleen oikeaan aikaan ja tuhoilta siunaantuu.
Kävitkö VK sahaamassa latvat pois etukäteen? Muuten on hankalaa ymmärtää.
Tosielämässä kansalaisten pelit ja vehkeet tulisivat osin kipeiksi kierrätysvessapaperista. Syntyvyys laskisi entisestään. Ruokosta voisi sellun keittääkin jonkinlaisen. Vähintään biopolttoaineet noista ja pientareista kissauttaisi.
Pitäisi äkkiä keksiä se vedetön tapa tehdä paperia ja pitää tuo taito vain meillä. Sitten kannattaisi varmaan.
Eiköhän tuo niin mene, että maamme paperin teko ajetaan polvilleen. Kun sitten joskus ollaan valmiita tekemään paperia kaikkien palkansaajien mediaanipalkoilla, aloitetaan uusi kierros. Tai ehkei silloinkaan. Eihän matka asiakkaisiin siitä lyhene.
Jätkä, luulen, että paperia myydään neliöhinnalla ottaen huomioon nimellisen neliöpainon. Mikä ero on paperimiehellä ja prosessinhoitajalla?
Vuokra ruukaapi maksamaan vähintään sen kuin omistaminenkin.