Käyttäjän Kumikettu kirjoittamat vastaukset
-
Mitä milloinkin sattuu kaapissa olemaan- banaania, pähkinää, juustosämpylää, jogurttia, juomista. Luonnollisesti nakkaan kourallisen pähkinää suuhun sahan huollon yhteydessä, samalla reppureissulla. Kesällä raivatessa etenkin on oltava kivennäisvettä ja aina jotain suolaista. Kramppaus uhkaa muuten. Harmi vaan, kun vissyt käyvät hampaille.
Kun on ruoasta tykkäävää sorttia, niin tulee sitä syötyä metsässäkin. Ei ähkyyn kuitenkaan. Joskus talvisin on tullut omalla palstalla tehdyksi savottatulet palamaan savumerkiksi toiminnasta. Siinä sitten toisinaan makkara paistuu.
Yleensä tulee lähdettyä metsästä yöksi pois. Joskus, jos on asiaa itsellensä, tulee jäätyä teltalle. Eivät märät kamppeet pitkin vihoittele, jos vaihtaa kuiviin ja villaisiin sekä ripustelee laukaisulangoille kuivumaan. Puuta tulisijaan ja omiin mietteisiin. Pikkupakkasella riittävät isot klapit pienellä imulla tuntitolkulla.
Edellisen kirjaajan viisiin, heti kuivaa, niin ei tule vaivaa. Juomankin saa kesähelteellä viilenemään, kun vippaa märkään villasukkaan ja laittaa pölkylle kuivumaan.
Miullakin on Savotan JSP-teltta ja kamiina siihen. Siinä paistan valurautapannulla muikut ja kuilaan oluen päälle.
Valitettavasti nämä laskusuhdanteet valuvat sinne eteläänkin yhtä hyvin. Hyvin siellä kuitenkin yritetään meidän kaikkien eteen. Kiitos! Virkamieheltä hyvät huomiot kuitenkin. Muista mitä Mauno sanoi.
Itseluottamus on hyvästä. Kuitenkin tolkuttoman taksan määräämällä antaa itsestään hiukan epävarman kuvan. Bluffauksen makua.
Jees onkin ollut Nättilän Tepon opissa. On se perkelettä, että joutuu pelehtimään näiden aitauksien kanssa. Silti paljastan kaljuni viitseliäille. Minulta ei onnistuisi.
Ei varmasti huurru. Tarpeeksi paksulti kun on hirttä, sisällä on lämmitys ja ilma kiertää. Nykyajan normit täyttyvät. Ei ole vetoa. Puu saa haista. On maailman mukavimpia kiisuja.
Kannatan. On helppoa uskoa, että se on näissä oloissa terveellisin.
No voiskos sitä Jätkä ajatella, että tuomme siulle terättäväksi perunalaatikollisen teräketjuja? Olisi kansantaloudellinen vaikutus, kun sahattaisiin valtakunnan terävimmillä ketjuilla. Polttoaineen kulutus minimoituisi.
Luulisi luonnon monimuotoisuuden tykkäävän, jos humusta on sekä vanhaa, että uutta. Puolustelen itseäni tällä, kun en jaksa aina korjata kuusikoiden latvoja raiskaavia koivujakaan pois polttopuuksi. Sinne jäävät. Onkohan se niin, että puun kasvu on tunnoton humuksen paksuudelle heti siit’edes, kun sitä on tarpeeksi?