Käyttäjän Kumikettu kirjoittamat vastaukset
-
Tuollaisissa paljastuksissa on se häivähtävä riski, että alkavat viattomatkin käryämään.
Ei ole tullut poltettua kunnolla aikakausiin, mutta Wanhan kuvauksen houkuttamana päätän piipullisen poltella savottatulilla tulevana talvena. Jos ei muuten keuhkot kestä, niin vaikka poskiin sitten.
Törkeää sikailua metsäammattilaisilta roskata työmaataan ja toisten omaisuutta. Näistä tapauksista on syytä ilmoittaa hakkaavan firman konttorille neutraalissa sävyssä. Samalla kun kertoo kehutkin, niin luulisi viestin menevän perille.
Tervetulloo P-K:n, tuon jylhien vaarojen maakunnan miehelle! Ite operoin E-K:ssa ja E-S:ssa. Orjana K-K:ssa ja polttoaine-, ja limonadiostoksilla I-K:ssa tosin eli kaiken kaikkiaan pyörin hieman etelämpänä latujani. Sähkölaitteita ei ole meininkinä lisätä ennen kuin siitä tulee kannattavaa.
Metsänmies puhui taruolennosta. Säyseitä naisia ei ole- eikä varmaan miehiä, jotka osaisivat toimia aina oikein. Tästä voi miettiä, oliko ensin muna vai kana. Arvostan ja kunnioitan Wanhan toimintaa. Oma tie tulee tallata ja nyt näyttää, että kaikkien oman tien tallaajien Iskä on löytynyt. Lämmintä eloa palstoillesi ja etelään sitten, kun sinne suunnistat!
Kengistä ja varusteista yleensä. Näinä syyssadepäivinä lämpimimpänä säilyy raivaajan olo, kun varustautuu kumppareilla, sadevaatteilla ja kumirukkasilla sekä pitää huolen, että vesi valuu alaspäin vapaasti. Alle kuohkeita kerroksia ja mielellään villaista. Tauoilla tarpeen mukaan aluskertojen ja villojenkin vaihtoa. Kurjimmat mahdolliset säät raivuisiin.
Lumilukkoja en ole tullut käyttäneeksi, koska harvoin niin paksussa lumessa operoin, että saappaaseen tunkemalla tunkisi lunta. Silloin harvoin on pärjännyt kuusen enskassa kun tyvien lähellä on vähemmän lunta kuin muualla ja siellä muualla pääsee liikkumaan paljon karsintojen kantamana eli oksien varassa. Voisin kuvitella, että lyhyet nahkairtohihnat olisivat hyvät tuohon hommaan, ihan normilla vyösoljella ja reikiä tiheässä tai pikakiinnikkeellä. Voisivat kai tarranauhatkin toimia.
Sievin erilaisilla nahkakengillä tulee raivaus- ja ms-työt tehtyä talviaikaan. Vaihtokenkinä nollakelille on Haixin oranssit maiharit, kun mustat kuluivat loppuun. Mustat olivat hyvät, niin oranssitkin. Pohjissa hyvä pito. Kelin totaalisesti märäntyessä otan kumpparit, Eurologgerit. Sievin viiltosuojakengätkin ovat hyvät, nauhat eivät ole töissäni haitanneet. Pikanauhoitus rullalle kiertyvällä siimalla/vaijerilla on näppärä.
Se on, Masa, mahottoman mukavaa puuhaa. Liekö kuka perustanut keskustelua siitä? Moottorisaha mehtään jättämisestä.
Löysään ketjun päivän päätteeksi ja otsapannan vkonlopuksi.
Jätkä, ei se viha ja tuska vihaamalla vähene. Jaksuhalit!
Makarovilla on kunnioitettava määrä hankintapuuta sahattu kuukaudessa. Minulta veisi kaksi talvea. Tavara on enskakuitua. En hakkaisi noita määriä edes mottisina kelohonkina.
Vihreähän on silloin ihminen paikallaan, jos johtaa joukkoja edestä. Elää, kuten opettaa. Kannustaa esimerkillään kanssaihmisiä hyvyyteen. Ei haali omalle joukolleen etuja toisten kustannuksella. Rakastaa lähimmäistään. Ymmärtää toisten ihmisten elämän lainalaisuudet.
Mihin sitä lehtiä yleensä tarvitaan. Huussilukemistona palvelee Yhteishyvä, Pellervo ja Me Naiset. MT:llä pyyhitään. Kaikki muu on turhaa. Tätä meidänkin lehteä riittäisi vallan hyvin yksi-kaksi vuosikertaa. Loppu on kertausta.
Näyttää olevan väkivaltaista tuo S3:n toiminta, kun tuubivideota kassoin. Tehokasta kylläkin parikymppisellä rangalla. Sipistelevä takan ja etenkin hellan polttaja joutuu antamaan vielä kirvestä tavaralle. Itelläni on myös alkeellinen giljotiini suoralla terällä, jossa on torahammas. Joukion Metallin tekemä Pilke-Mikko. Sillä on hyvä tehdä pienet nökköset hellapuuta pieniksi.
Onkos Jätkän koivikko tyveltään lentokonevaneria, eli pystykarsittua -> 5,5 m? Sellaisesta kuuluvat maksavan eri lailla verrattuna perustukkiin. MHY:n mies puhui toistakymmentä vuotta sitten reilusti yli 100 E:n hinnoista. Itelläni on saman ikäinen pellon metsityskoivikko, myös 2. harvennusta vaille. Paksuus hieman alle mainitsemasi. Muistan, että istutimme turhan tiheään isän kanssa -90-luvun alkuvuosina.
Koivikko siis joutaa huoletta jättää mieluummin harvaksi, kuin tiheäksi. Aina otetaan kuitenkin ”puolet pois”, moneen kertaan.
Onnistuu varmasti etenkin rehevähköillä mailla, ellei oteta huomioon tuhoeläimiä. Perkaamalla kahdesti ja ennakkoraivaamalla selviää ehkä sitten ensiharvennukseen.
Männystä ei pysty tulemaan samanlaista laatua, kuin normitiheydessä, mutta kuka siitä laadusta ikinä mitään maksaa sitten, se jää taimettajan puntaroitavaksi. Kuusen ja koivunkin alaoksien kuivuminen viivästynee.