Ranen kannalla olen tässä. Jos olisin ostajana firmalla, en ostaisi ennakkoraivaamattomia rääseiköitä. Niin se bisnes menee, että ostajan ja korjaajan pitää olla tiimi, joka vastaa firman kasvoista metsänomistajaan päin. Jos ostaja on kaupat tehnyt, ei korjaajan auta purnata mo:lle. Se on firman sisäinen asia sen jälkeen.

Ikätoveri kim1, en tiedä vielä, kannattaako, mutta poistan ja kuuntelen sitten makuja. Tuossa tilalla on nyt vähän eri tavoin käsiteltyjä tilkkuja, mutta tuon hehtaarin teen nyt näin. Laatu on huonompaa kuin muualla keskimäärin. Kahta latvaa poikaoksaa koroa mutkaa. Jätän laadukkaimmat pystyyn ja katson, mitä tapahtuu. Jätän alueen reunoille, pellon laitaan, pari riviä täystiheäksi siinä toivossa, että kirjanpainaja harhautuisi ja tuuli vaimenisi edes hieman. Siellä jo sitten valo mahtuu taikojansa tekemään. Kyseessä on kolmesta saarakkeesta koostuva pellonmetsitys, 45*350 m, jota halkoo pituussuunnassa kaksi ojaa n. 230 m:n matkalla suo-osuudella. Sieltä tullaan ylös kohtuujyrkkää mäkeä ja ylhäällä palsta jatkuu. Poikittaisia ajouria ei voi juuri tehdä.

Ei oltu. Mutta neuvoistasi päätellen teen hankintaharvennustani oikein, vaikkakin myöhässä. Tavaraa tulee reilut sata mottia hehtaarille ja tukkiakin se 10 %. Palstan muoto (ajourien aukaisu) ja näreitten laatuviat pakottavat tekemään epätasaista jälkeä, mutta jäljelle jäävät saavat valoa ja on minimissään parin tukin puita saadessaan kasvaa loppuun asti. Vihreä latva jäävissä n. 40 %, jopa puolet.

Nykyään mennään kai jokaisen kohdalla yhdellä ja samalla ansiotuloprosentilla. Näitä muutamia patruunoita ottamatta lukuun, palstalaisten kannattanee ilmoittaa hankintansa kokonaisuudessaan.

Missäs päin kaakkoa Tikkula hankkii? Märkää on pohja juu. Pystysavotan toteutuminen taisi jäädä ensi talveen tai siitä sitten kaitselmus tietää mihinkä ajankohtaan. Kaupat on tehty kohta vuosi sitten. Teen hankintaa minkä ennätän näissä olosuhteissa.