Käyttäjän Kumikettu kirjoittamat vastaukset
-
Hetken aikaa vielä, niin yhtiöt ja muut tilaajat pudottavat siitä urakan hinnasta 5 % tiheikkövähennystä. Kyllä löysät otetaan pois joka hommasta.
Kaikki ojanvarret olen jättänyt niiltä osin pöheiköksi, kun ei ole ollut turvallista maata jalkojen alla. Mahtaa mennä lopulta giljotiinikorjaukseen.
Haban kaa samaa mieltä.
Kun kiihkotaan metsänhakkuullisista asioista Helsingin suunnassa, ei tosiasioilla ole niin paljoa väliä. Kiihko ja paheksunnan aiheuttaminen on ykköstavoite.
Tapahtuuko se tiheiköitten kautta tai ei, metsänomistajan olisi mielestäni kannattavaa huolehtia, että pikkulinnut viihtyvät palstalla.
Tämä osumaa saaneiden puiden poisto on yhtä sen kuvaamasi pyyntipuumenetelmän kanssa. Hyvin tärkeää. Älytön määrä ötököitä joutuu tehtaalle. Tai jos kaulaa heti puut, toukat vissiin kutistuvat kosteuden ja ravinnon puutteeseen tms.
Matalahkoiksi jätetyt torsot toimivat mahtavasti myös sahanviilaustelineinä ja tukina jäteravinnon huolinnassa. On hyvä määräajaksi korvamerkitä, mikä torsoista on mitäkin toimintaa varten.
Tikkulan kanssa on samat ajatukset, olen kuullut siitä kirjanpainajan vihollisesta, nimeä en muista. Metla on tehnyt Metsäkeskuksen kanssa lyhyen oppaan kp-tuhojen estosta, löytyy netistä.
Elävän puun tuhoja ei vielä ole onneksi ollut, on sen verran nuorta metsää vielä. Olen tehnyt jonkin verran lehtipuutorsoja ja jättänyt vahvempia koivu-, leppä- ja haapapölkkyjä ja kuusenlatvoja lahoamaan pitkin kuviota. Reunat jätän täystiheiksi. On mukavaa kun oksat on alas asti, niin utelias peltomies ei näe touhujani metsässä. Toisin päin kylläkin. Toimii myös maanpuolustuksellisessa mielessä..
Enpä tietenkään vaivu epätoivoon. Mielenkiintoisia aikoja on luvassa kaikin puolin säärintamilta, poliittisesti ja muutenkin. Aina nostetaan häntä pystyyn ja koivua mättääseen jos kuusi nujertuu.
AJ, kiitos vinkistä. Ehkä toteutan tätä jälkimmäistä tappotaktiikkaa jo ensi kesän korvilla. Aion myös levitellä pikkulinnuille pönttöjä pitkin metsiä ja jos pöllöllekin sinne suolle..
Kim, ei kun Simpele/Parikkala. Veera ja Asta teki selvää vuosikymmen sitten ja siinä vanavedessä tulivat kirjanpainajatuhot. Viime vuodet on tilanne ollut normalisoitumassa, mutta kanta aaltoilee ja selvästi elää vahvana. Tuollakin tilalla iskee heti vähänkin paksumpaan latvukseen, jonka olen jättänyt lannoitteeksi lahoamaan maata vasten. Leudot talvet ja kostean lämpimät kesät eivät paranna tilannetta. Nyt vuoden sisällä ainoastaan viime kesän koleus on pelastanut jonkun verran.
Melkein voisi edeltä käsin sanoa, etteivät seudun kuusikot kestä paljon yli viittä vuosikymmentä kasvatusta.
Sitten pitäisi ostaa energiapöheikkönä ja laittaa giljotiiniukot asialle.