Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Mehänpoika,
Käsitin, että Hankintahakkaaja vain totesi riistaihmisten toivovan korkeampaa hirvikantaa. Hänelle tuntuu itselleen riittävän alempi hirvikanta.
Komeita ovat nuoret männiköt tosiaan tiellä Pulkkila-Ahokylä. Samaa harjujuontoa saa seurata Pulkkilasta vielä Raaheen.
Aktiivisen metsänomistajan pitäisi olla puunkasvattaja eikä hirvenkasvattaja. Nyt tuo hirvenkasvattajan rooli on tullut ihan haluamatta.
Metsänvartija viittaa tietotaidon vientiin.
Otetaanpa yksi esimerkki:
Otaniemessä puunjalostustekniikan osasto oli maailman huippua. Opetuksen taso huomattiin jo aikoja sitten maailmalla. Siellä on ollut ainakin 1970-luvulta alkaen iso liuta ulkomaisia opiskelijoita opiskelemassa mm. sellu- ja paperitekniikkaa, mekaanista puunjalostusta, graafista tekniikkaa sekä pakkaustekniikkaa.
Kaikki tämä opetus oli ulkomaisille käsittääkseni ilmaista ja Suomi siis koulutti kilpailijamaiden osaajia pilvin pimein. Kaikki tämä suomalaisen veronmaksajan kustannuksella. Joku puolusteli ilmaisuutta sillä, että kohtahan nämä ulkomaiset työskentelevät suomalaisten laitoksissa ympäri maailmaan.
Aika vain meni suomalaiselta omistukselta ohi. Laitoksia ja konttoreita saattaa olla vielä Suomessa, mutta omistus on maailmalla. Hyöty menee omistuksen mukana muualle.
Metsätalouden vinkkelistä olisi ollut parempi, että suomalaiseen jatkojalostukseen ja etenkin markkinoinnin ja kaupankäynnin taitoon olisi panostettu enemmän kuin tietotaidon vientiin maailmalle.
Tuo MERA on muuten ollut erinomainen panostus metsätalouteen. Kansantaloudellinen merkitys on erittäin positiivinen.
Nyt olisi uusien MERA -ohjelmien aika, mutta päättäjissä ei ole valitettavasti enää henkilöitä, jotka ymmärtäisivät metsätalouden ja puuteollisuuden merkityksen kansantalouteen.
Yksityismetsätalouden organisaatiot elävät vielä menneessä ajassa ja kuvittelevat kolmen suuren tuovan riittävästi kysyntää suomalaiselle puulle. Valitettavasti tämä konsensus ja vanhakantainen ajattelu tulee alue- ja kansantaloudelle kalliiksi.
Nalle taisi sanoa sen, joka on näkynyt metsänomistajan vinkkelistä jo muutaman vuoden ajan.
Kolmen suuren – myös UPM:n toimet ovat vain vahvistaneet tätä käsitystä. Asuuko Nallessakin kaksi ajattelijaa? Toinen UPM:n hallituksen puheenjohtaja ja toinen isänmaallinen eläkeläinen, jonka mielestä metsistä saatava hyvinvointi pitäisi saada kansakunnan hyödyksi.
Nuoren Isännän esimerkki kertoo metsätalouden kilpailun lisääntymisestä.
Metsäkeskukset on jo jaettu kahtia julkiseen- ja palveluosaan. Julkisen puolen pitäisi osata auttaa kemeroissa sun muissa ja metsänomistaja voi käyttää omaa suunnittelijaansa ja urakoitsijaa.
Myönnän, että kuvio on uusi toimijat vasta hakevat rooleja ja paikkoja. Itselläni on juuri yksi hanke kaivussa, mutta yritän löytää seuraaville hankkeille myös kilpailevia toimijoita.
Tämä ensi kesänä alkava sahurien EU-kyykyttäminen sotkee todennäköisesti ne vähätkin haavan sahaajat.
Toivottavasti kuluttajat osaavat hakea tulevaisuudessa haapapaneelit suoraan sahoilta ja höyläreiltä – vaikka tiskin alta ilman mitään ylimääräisiä merkkejä ja logoja.
Jälleenmyyjien kautta ei kohta enää monenkaan piensahurin tavaraa saa.
Äkkinäinen sahuri sahaa haapaa vaikkapa 32×100 laudelauteeksi, jotka olisi tarkoitus viedä höylälle.
Kuivaus rimoilla ja kun höyläyksen aika koittaa on kasassa pelkkiä propeleita. Eivät mene lauteeksi vaan saunan pesään.
Haapa kannattaa sahata aina pelkaksi tai kuivaus lautoina isossa tapulissa puristuksen alla. Pelkka-konsti on varmempi, vaikka vie aikaa. Rasiinkaato myös hyvä keino.
ms200 kirjoitti:
”Eikös tavallisen metsäojan avaaminen pidä lopettaa esim. 20 m ennen kun oja menee naapurin puolelle? Tämä loppupätkä toimii ns. naapurin suoja-alueena, mikäli oja toisella puolen on ummessa. Vettä ei saa surutta siirtää naapurin huoleksi. Onko jollain tarkempaa tietoa? ”Tasaisilla mailla tämmöisestä ojittamisesta ei tule mitään. Parhaillaan on ojitushanke käynnissä jossa vesi lähtikin eri suuntaan kuin kartassa ojien virtaussuunnan nuolet ovat.
Metsäkeskus on hankkeessa mukana ja laitettiin 1,5-1,8m syvä veto-oja johtamaan vedet naapurille. Metsäkeskus aikoo nyt selvittää naapurin kiinnostuksen ojata vedet omilta mailtaan eteenpäin.
Olen kyllä kuullut tarinoita, että 1960-1970 -luvullakin oli näitä ojien kanssa pihistelijöitä ja vastarannankiisikiä, mutta nyt näitä taitaa olla enemmän.
Ojitus ei ole oikein muodissa, kun ojien tukkiminen saa tilaa medioissa enemmän kuin ojitusten teko. Samoin saamattomuus ojituksissa kertoo omalta osaltaan metsänkasvatuksen kriisistä.
Suvun metsiä on muuten ojitettu 1930 -luvulta alkaen ja silloin aikanaan metsien ojittamista kummeksuutiin laajalti. Taisivat pitää hulluna hommana. Nyt kun tulokset näkee, täytyy vain kiittää edellisiä sukupolvia.
Niin ja konemiehet vierastavat siksi, koska urakanantaja naulaa raamit hommalle sen verran tiukaksi.
Verkkoyhtiö Finngrid liittyy myös sähköön:
Naapurin kertomaa ja kun kävin itse tutkimassa netissä olen nyt samaa mieltä:
Ainakaan yhteistyö metsänomistajien ja Fingridin välillä ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Suunnitelmat on piilotettu netin syövereihin monien linkkien taakse. Suunnitelmaversioista ei ota selvää, että mikä versio on jatkossa. Viranomainen piilottelee myös asioita byrokratiakielen takana.
Fingridin toiminnan ymmärrän busineksen näkökulmasta: Asiat halutaan valmistella piilossa, jotta valittajat eivät pysy mukana pelissä.
Mutta viranomaisen pitäisi olla avoin ja rehti: asiat on tuotava selkeästi esille, jotta niihin voi perehtyä ennen rakentamista.
Kuvia näkemättä ja keskustelua ajoittain seuranneena olisin itse aika tyytyväinen tuohon korvaukseen.
Jos tonttia ei ole myymässä pariinkymmeneen vuoteen (kukapa sitä nyt hyvää mökkiään myisi), niin tuota summaa järkevästi käyttämällä kaadettujen puiden tilalle saa kasvamaan jo melkoisen metsän.
Loput jäävät sitten kipurahoiksi ja lohdutukseski aloittajan kokemasta epäasiallisesta käytöksestä.
Onnittelut sovinnosta – kyllä sopu on aina riitaa parempi. Säästätte siinä itseänne.