Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Taneli tietää tekniikan miehenä, että sirkkelin teräakselin liike-energia kannattaa laittaa mieluummin lastuamiseen kuin äänenmuodostukseen. Siksipä siis kovapalat.
Käytän muuten itse sähkösahaa jopa joskus maaseudun pihapiirissä. On hiljaista hommaa ja ketjun hienosäädöt sujuvat nopeammin kuin huskussa.
Pääsyy on kuitenkin se, että sähköenergia on rantteella taloudellisempaa kuin 2t-bensa. Samaa sähkönkäyttöä kannatan myös klapikoneen käytössä. Maaseudulle melua kyllä mahtuu, mutta miksi tuottaa sitä turhaan?
Jepulis, on meinaan äänestetty viime vaaleissa sillä vissiin, että alkaa tulla junalla palaturvetta Venäjältä.
Jyrsinturpeen kuljetus ei oikein ole junalla järkevää, mutta palaturvetta tulee junakuormittain helposti. Kivihiili on tietenkin toinen polttoaine, joka kulkee junakuormissa.
Nyt kun keksittäisiin, että kuka tämän Suomen kansan vielä elättäisi.
Tuomea on meillä hyvin rehevillä jokitörmillä, mutta se on harvinainen luonnonojien laitamilla.
Jokitörmällä on entinen laidunalue noin 0,6 ha. Tämä alue kasvaa tuomea tiheänä viidakkona. Vieressä olisi isoja kuusia, joista luulisi tulevan kuusensiementä, mutta ei siellä taimia näy.
Tuomea tulee aina harvenneltua, mutta uutta vesakkoa puskee todella nopeasti. Uskon, että kuusen vähyys johtuu kuusentuomiruosteesta, joka pilaa kuusen käpyjä. Näin tuomi pystyy pitämään puolensa, ettei kuusi valtaa alaa.Istuttamalla kuusta saa kyllä alle kasvamaan. Alueella on laidunaikaan ollut vain pari isoa tuomea. Monihaaraisia jättipensaita, kasvuston leveys ehkä 20-25 m ja yksittäisten runkojen läpimitta 30-40 cm. Aina kun runko rojahti maahan, latvat juurtuivat ja uutta kasvustoa lähti syntymään.
Iäkkämpi väki on syönyt kyllä tuomenmarjoja. Olen tietenkin kokeillut itsekin, mutta eihän niissä maku kovin huippua ole.
Harrastelija kirjoitti:
”Sijoituksena metsä on nähtävästi varmempi kuin pörssiosake, koska aivan selvästi suuretkin bonvestan palstat tekevät hyvin kauppansa noillakin hinnoilla.”Isot Bonvestan palstat ovat tuottaneet myyjälle ja vielä nyt lopussakin hulppeasti. Palstan ostajalle hankinta näillä hinnoilla on riskisijoitus. Puun hinta kun ei tule nousemaan ainakaan nopeasti.
Entäpä sitten, kun 1920-1950 -luvuilla syntyneet eivät enää ole aktiiviomistajia? Veikkaan, että 1960-1990 -luvuilla syntyneissä on paljon vähemmän porukkaa, joita kiinnostaisi maksaa metsämaapohjasta. Sekin tullaan näkemään, että väheneekö koko metsänomistuksen kiinnostavuus näiden myöhemmin syntyneiden omistajien keskuudessa.
Koska asia mietityttää aloittajaa, niin ota naapurista, lähipiiristä tms. sen verran kokenut sahuri avuksi, jolla on homma jo alusta asti hanskassa.
Taikka apua lähialueen yrittäjämetsurilta tai jopa moto pihalle, jos sattuu olemaan lähialueella.
Haavan ympärillä riittää itselle sahaamista yllin kyllin vielä senkin jälkeen kun runko on toivottavasti hallitusti kaadettu ensin maahan.
Radiataa tuodaan myös Suomeen.
Esimerkiksi lämpöpuuyhtiö tuo Suomeen radiataa ja tekee siitä lämpöpuutuotteita.
Taitaa olla niin, että puunjalostajan mielestä Suomessa puu on liian kallista ja sitä tuodaan maailmalta. Ehkäpä radiataa saa maailmalta sahatavarana sen verran edullisemmin kuin suomalaista sahatavaraa, että tuonti kannattaa. Pitää myös huomioida, että lämpökäsittelyprosessi ei voi käyttää raaka-aineena kaikkein edullisimpia kotimaisia sahatavaralaatuja, joten radiata saattaa olla siinä mielessä edullinen vaihtoehto.
Puuntuottajan näkökulmasta voisi tietenkin todeta, että itse jätän mielelläni radiatat ja vastaavat kaupan hyllyyn.
Olispahan hieno homma, että Jesse saisi haavat mekaanisen metsäteollisuuden raaka-aineeksi ja Suorittava löytäisi järeille lepille ostajan.
Meillä on kulttuurivajausta, mutta sitähän voisi yrittää korjata.
Puusepät valittavat aina, ettei Suomesta saa lehtipuuta pelkkana tai sahatavarana.
Netti on hyvä väline kauppapaikkoineen jne. Mutta entäpä, jos saataisiin keskitettyä puuseppien hakutarpeet Metsälehden ostaa ja myy -palstalle.
Sinne vaan puusepät ilmoittelemaan, että mitä pelkkaa tarvitaan ja milloin. Määrät eivät kaikilla ole suuria, mutta myisin itse mielelläni puusepille, jos toinen vaihtoehto olisi joku bulkkikäyttö. Kyllä se puuseppä maksaisikin varmaan paremmin.
Puuseppä kuivaisi sitten pelkkoja orsillaan ja siivuttaisi aikanaan vannesahalla mitä tarvitaan.
Betonipölkkyjä ei voi laittaa sekaisin puupölkkyjen kanssa. Siksi Suomessa kuluu puupölkkyjä jatkuvasti, kun vanhoja pölkytyksiä vaihdetaan uusiin.
Monet järjestelyratapihat ja tehdasraiteet ovat vielä pitkään puupölkyillä.
Tiedä vaikka tulevaisuudessa joku laskee hiilitaseita ja EU:ssa aletaan suosia hiilen sitomista. Silloin betonipölkyt vaihdetaan taas puisiin.
Kysymyshän oli täysin väärin asetettu.
Ylioppilatutkintolautakunnan kysymyksenlaatija osoittaa todella kapea-alaista ja asiantuntematonta ajattelua.
Oikea kysymys olisi ollut:
Eukalyptuksen tehoviljely yksipuolistaa maapallon metsien eliölajistoa. Tämän on todettu olevan maailmanlaajuinen ongelma. Samoin maailmanlaajuinen ongelma on, että sademetsien suojelualueiden puutavaraa tuodaan osin salakuljetettuna elintasomaihin FSC -sertifioituna puutavarana ja valmiina lopputuotteina.
Mitä valistuneet kuluttajat voisivat tehdä, jotta näiden ongelmallisten metsätuotteiden sijaan alettaisiin käyttää pohjoismaisia PEFC -sertifioituja puutuotteita?
Näille äkkinäisille annetaan aivan vääränlaisia kelkkoja liian varhain. Vääränlaisia siksi, että nopeus tappaa.
Jos ensin opettelisi pellolla tai jäällä yksisylinterisellä Sachs-moottorisella Lynxillä tai vastaavalla. Toinen vaihtoehto olisi nopeudenrajoitin. Kiihtyvyyttä ja nopeutta pitäisi ehdottomasti rajoittaa.
Pellolla jo 35-50 km/h on äkkinäiselle kova nopeus. Metsäuralla riittää alkuun 20-35 km/h. Nämä lukemat tuntuvat autoilijoista pieniltä, mutta näistä kannattaa lähteä.
Jos taas ollaan harvennuksella polkemassa jälkiä, niin jo 15-25 km/h on kova nopeus. Pienikin mätäs, kanto tai latvuksen tyvi voivat ohjata kelkan hetkessä puuhun. Näillä nopeuksilla tulisi vähemmän vahinkoja.
Olen itse aloittanut kelkkailu-urani hankintahakkuilta joskus 12-13 -vuotiaana ja olihan siinä alkuun tekemistä. Varsinkin lumen päältä tehdyt taimikonhoidot ovat myrkkyä, kun kanto saattaa heittää kelkan jo pienessä vauhdissa holtittomasti tai ojitusalueilla tulee ojista ongelmaa.
Puunajo kelkalla on mukavaa hommaa ja varsinkin kevätkeleillä puuta kulkee parireen kuormassa jo mukavasti.
Nihkeällä pakkaskelillä kuorma on saatava vauhtiin ja siinäkin on vahingonmahdollisuus, että kuorman kanssa ei auta turhaan pysähdellä. Jos meinää pysähtyä, on paikka katsottava tarkaan ja mieluiten hieman viettävään alamäkeen.