Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Entäpä jos sijoittaisi yhtiöön, joka tekee puusta uusia tuotteita??
Tanelilla ja Nikolla hyviä pointteja.
Jos passiiviset metsänomistajat lisääntyvät, on aktiivisilla paremmat mahdollisuudet toimia – ainakin tiettyyn rajaan asti.
Jos meillä olisi aktiivinen kansallinen metsäpolitiikka, kannustaisi yhteiskunta myös puutuoteyrityksiä kasvamaan, kehittymään ja käyttämään lisää kotimaista raakapuuta. Tällöin aktiivinen puuntuottaja hyötyisi tilanteesta.
Aktiivinen kansallinen metsäpolitiikka toimisi terävimmin suomalaisten yritysten kanssa. Voi olla, että kaikkein suurimmat jättiläiset jäisivät osin ulkopuolelle. Nehän eivät ole enää pitkään aikaan olleet suomalaisia yrityksiä eikä niille ole juurikaan merkitystä mitä Suomessa puuhaillaan.
Olen markkinatalouden kannattaja, mutta metsäpolitiikka on yksi osa-alue, jossa voisi olla aivan hyvin aktiivisempi kansallinen linja. Meillä on jo historiassa hyviä esimerkkejä, että aktiivisemmalla metsäpolitiikalla saadaan luotua yhteiskuntaan työtä ja hyvinvointia.
Kunnon sahurilla on VK tai Cambio ennen sirkkeliä tai vannesahaa. Saa putsattua kuoret ja liat. Lisäksi vajaasärmäinen sahatavara menee paljon paremmin kaupaksi. Myös höyläri tykkää, kun höylällä käyttää kuoretonta puuta.
Kerronpa myös esimerkin koivualiskasvoksesta. Meillä lannoitettiin rämeitä, jotka ovat ravinteisuudeltaan kuivaa tai kuivahkoa kangasta. Yleisnäkymä oli silloin lannoituksen aikaan hieman yli 10 vuotta sitten tyyliin 97% mäntyä ja hieman hieskoivua. Varttunut kasvatusmetsikkö eli näkymä oli kaarnaista mäntyä lähes kokonaan. Nyt sitten viime vuosina on hieskoivua tullut aliskasvokseksi todella paljon.
Tilannetta ei heti lannoituksen jälkeen huomannutkaan. Hieskoivua saattoi olla ennenkin, mutta se oli pientä ja tuntui, ettei se juuri kasvanutkaan. Nyt sitten viimeisen 3-4 vuoden aikana kasvua on tullut koivullekin. Koivu alkaa olla jo 5 metristä tiheää viidakkoa. Sen verran tiheää, että etenkin talvella liikkuminen suksilla on jo hankalaa.
Ajattelin pitää ainakin pahimmilla kuvioilla ennakkoraivuun, vaikka päätehakkuuseen on vielä yli 10-20 vuotta aikaa. Silti aukkopaikkoihin taitaa jäädä koivua, vaikka onkin hieskoivua. Yhtenä syynä taas se lehtikarikkeen määrä ja toisena koivun aikaansaama haihdutus.
Aliskasvos taitaa olla kokonaan hieskoivua. Saattaisi kasvaa jonkinlaiseen rankamittaankin, joten ainakin kotitarvekäyttöön tai klapihommaan siitä voisi olla hyötyä.
Olen itse kyllä hieskoivulle kuivilla kankailla varauksellinen. Toisaalta tykkään kyllä lehtikarikkeesta ja ainakin aukkopaikoissa voisi puoltaa paikkansa.
Entäpä sitten kun uudistamisen aika tulee, puskeeko kuivakin kangas hieskoivuvesakkoa innokkaammin, jos sieltä ne aliskasvosten kantovesat ampaisevat kasvuun?
Meillä on paikoin rauduskoivua niin vähän, että jos raudusta tulee kuivallekin kankaalle, tykkään jättää niitä. Yhdelläkin kuviolla oli toive jättää raudusta, mutta vieraalla tehdyn taimikonhoidon jälkeen niitä jäi vain 2-3 kpl/ha. Olisin itse pyrkinyt jättämään enemmän siemensyntyisiä rauduksia.
Ranella taitaa olla kaksi puolta taimikonhoitohommissa. Toisella puolella on LUKOT päällä ja toisella taas ei?? Olenkin jo välillä ihmetellyt Ammattimiehen otetta asiaan.
Meikäläistä kyllä hirvittää edelleenkin lauhdesähkön tuotanto. Ko tuotannossa kun hyötysuhde on jossakin noin 50 % tietämissä.
Vastapainesähkössä sen sijaan saadaan 90% energiasta hyötykäyttöön.
Jos sähköyhtiöt innostuvat kovasti puupohjaisen lauhdesähkön tuotannosta on seurauksena joko:
a) energiapuun kantohinnan pitää laskea, jotta osa energiasta (lämpö) on vara päästää harakoille
b) energiapuu tuodaan edullisesti maailmalta, koska kotimaassa se maksaa sähköyhtiön kannalta liikaa
Väitän siis, että on puuntuottajan etu, jos sähkö tuotetaan vastapaine- tai CHP-laitoksissa elikkä sekä sähkö ja lämpö saadaan hyötykäyttöön.
Tunnustus niille…
Olin koulupoikana tekemässä jälkiraivausta 7,5 ha avohakkuualueelle ja näky oli kyllä hurja, kun alue sitten loppusyksystä aurattiin. Kyseessä on tuore soistuva kangas ja kyläläisillä oli tarinaa, ettei siihen tule ikinä metsää.
Nyt tunnustus isälleni, joka oli päättämässä aurauksesta. Vieressä on kuvio, jossa aikoinaan muokkaus on jäänyt edellisillä omistajilla tekemättä ja hieskoivu valtasi kuvion kokonaan. Tietyillä mailla auraus on edelleenkin aivan passeli maanmuokkausmuoto ja jos sitä ei haluta käyttää, niin ojitusmätästys on toinen myös hyvä muokkausmuoto.
Sanokoot kylän ukot mitä tahansa, niin tuolle kuviolle kova muokkaus oli paikallaan. Näitä soistuvia maita on etenkin Pohjanmaalla ja pohjoisessa ja niille muokkaus ja ojitus ovat poikaa.
Eläkeläiset rientävät riemurinnoin hakemaan Virosta lasisia tarkkuusvatupasseja…
Mielenkiintoinen hoitokunta on Timo Heikillä seurustelukaverina.
Jep, poppelit kasvavat varmasti hyvin vanhassa järvenpohjassa.
Maailmalla on paljon esimerkkejä, että poppeli-istutuksilla on kuivattu jopa maa-alueita. Tai ainakin ne ovat olleet kuivauksessa apuna. Joku suoalue on ojitettu ja kanavoitu. Poppeleita on sitten istutettu riveihin, haihduttamaan vettä, tuomaan tuulikatkoja sekä sitomaan kanavapenkkoja, etteivät vyöry niin helposti. Näitä kohteita on ainakin Alankomaissa, Ranskassa ja Pohjois-Italiassa.
Hollantilainen on hyödyntänyt poppelia mm. puukenkien valmistuksessa. Puuaines on pehmeää ja huokoista. Helppoa veistää, kevyttä kävellä ja huokoinen puu on myös lämpöeriste. Tietenkin jos kengät sattuivat uimaan kanavassa tuntitolkulla, on niihin tullut myös painoa.
Poppeli on energiapuuta tai jos juku siitä haluaa veistää jotain, niin helppoa kovertaa ja kaivertaa. Ei käy vaneriksi ja sahatavaraksikin vain kohteisiin, jossa puu saa olla kevyttä höttöä.
Haapa ja hybridihaapa ovat sahatavarana jo monia poppeleita paljon parempaa – tietenkin käyttökohteesta ja käyttötarkoituksesta riippuen.