Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Älytön idea 2:
Vanhaa puuta päätyy edelleen energiaksi tai kuiduttavaan teollisuuteen. Kaikki 150-200 -vuotiaat ja sitä vanhemmat puut kannattaisi jopa säästellä uusiin tulevaisuuden tuotteisiin kuin polttaa tai kuiduttaa.
Moni mahtava tukki raakataan vikaisuuksien vuoksi pois. Väitän, että saisimme näillekin julmasti lisäarvoa toimimalla toisin.
Älytön idea 1:
Väitän, että saisimme painuneilla turvemailla ja painuneilla auraus ja mätästysalueilla kasvaneille puille (ainakin männylle ja kuuselle) huomattavasti enemmän arvoa kuin jos samat puut käytettäisiin energiantuotantoon tai massanvamistukseen.
Kiikkutuolinjalkoja ei ehkä kannata vielä kasvattaa tarkoituksella, mutta sopivista kohteista ne jo voisi kerätä erikseen talteen.
Kuvaa ei valitettavasti ole vielä lopputuotteesta, mutta jossakin vaiheessa.
Raivalla saa mielestäni kätevämmin lyhyen kannon kuin vesurilla. Raivaussahan kanto tahtoo jäädä myös aina pidemmäksi kuin Raivalla.
Ihastuin raivausveitseen myös sen takia, että kanto on niin lyhyt ja tuleva uusi kantovesakasvusto lähtee entistä alempaa.
Kävin katsomassa mätästettyä ja istutettua aluetta, jossa urakkamies oli tehnyt taimikonhoidon. Siellä kantoihin oli jäänyt jopa alimpia oksia, joten ensi keväänä on siinä lähdössä kantovesat sitten hyvään spurttiin. Mätästetty kuvio oli kyllä pokkeuksellisen vaikeakulkiunen ja epätasainen, joten se palautteesta.
Jos ei olisi ollut niin kiirettä, olisi tuommoinen epätasainen kuvio ollut juuri oikea raivausveitselle. Pitää käveleskellä joskun alueella taas veitsen kanssa ja tarkkoa jälkiä.
Varsinaisesta taimettumisesta ei ole vielä kokemuksia, vaikka ajattelin kyllä testata ainakin pienellä alalla, kun kokeilisin epätasaisen kuusialiskasvoksen täydentämistä. Osalla kuviosta kuusi on tullut erittäin hyvin koivuvaltaisen sekametsän alle, mutta osalla kuviosta heinä on erittäin vankkaa, eikä taimia tahdo löytyä.
Sen sijaan lievästi epätasaisen soistuvan kankaan glyfosaatin laikkukäsittely auttoi. Pajukot ja heinä lähtivät ja nyt männyntainta näyttää olevan erittäin mukavasti.
Joutoalueella huomasin, että kun ruiskutus oli vienyt pajut, horsmat ja tiheän mesiangervon, niin vuoden parin kuluttua pientareille tuli alueelta aikoinaan hävinnyt kissankello ja männyn taimiainesta alkoi tulla myös.
Testasin juuri kotimaista kuhmolaista raivausveistä ja se on mielestäni vesuria näppärämpi työkalu jos jotain kevyttä tulee kannettua mukana, mutta ei olla varsinaisessa samalla kuviolla tapahtuvassa taimikonhoitotyössä.
Raivausveitsi katkoo erittäin helposti ainakin 40-50 mm paksun koivun ja haavan. Lisäksi varhaisperkauksessa sillä on helppo pelastella taimia, koska veitsellä pääsee helposti poistettavan vesan ja säästettävän taimen välistä tarkkaan työhön. Raivausveitsestä on todennäköisesti iso apu myös kylvömännikössä. Tästä on kuitenkin vielä vähän kokemuksia.
Raivausveitsellä saa otettua paikoin hyvin paljon tarkemmin, kuin raivaussahalla tulisi otettua. Raivaussahalla tuppaa jäämään kuitenkin paikoin epätasaisessa maastossa enemmän kantoa ja siinä mielessä enemmän vesovia silmuja.
Soistuneella kankaalla varhaisperkauksessa en ollut raivausveitsellä supertyytyväinen pajujen kanssa, koska ne näyttävät kasvavan sen verran pitkään maata myöten ja varsi nousee vasta 30-40 cm päästä. Toisaalta tämmöisessäkin kohteessa raivaussaha kaataa vain sen helposti näkyvän osan ja lamoavaa runkoa jää pitkä pätkä silloin maahan kaatamatta.
Aion kyllä kujettaa raivausveistä tulevaisuudessakin mukana. Varsinaiseen kuviokohtaiseen taimikonhoitoon otan silti vielä raivaussahan.
Aion kyllä seurata joillakin verrokkikuvioille eroa raivaussahalla ja raivausveitsellä tehtävissä varhaisperkauksissa. Etenkin vesomisen määrää on mielenkiintoista seurata.
Olen yhden metsätien vaikutusalueella ja alkuperäinen kulku palstalle on toista kautta. Tällä uudella tiellä on taksa 1 euro/kuutio ja osa palstan päästä päätyy aikanaan tämän uuden tien puutavaraksi. Tämä on taksa siis aktiivisten metsätaloudenharjoittajien kesken.
Toisaalla taas on naapureina niitä, jotka eivät halua osallistua yhteisiin tie- ja ojitushankkeisiin. Eivät esimerkiksi anna tehdä tietä ja ojaa rajalle eivätkä missään nimessä halua osallistua kustannuksiin. Tämmöisille naapureille 2-5 euroa kuutiolle voisi olla passeli tienkäyttötaksa olipa korjaajana yhtiö tai mhy.
Tie- ja ojahommissa pätee sama kuin muussakin metsätaloudessa. Kun aikanaan vähän panostaa, saa suurimman hyödyn.
Gla:n kommentti kirjoitti: ”Annatko Haavikko tarkempia koordinaatteja puustosta? Noin 1000-1100 runkoa keskipaksuudeltaan 21 cm, mutta vain 210 m3 kuulostaa jotenkin omituiselta. Jokin heittää, mutta mikä?”
Nyt epäilen vielä enemmän, että biologinen ikä on jo hyvinkin yli 80 v ja kasvu on ollut alkuvuosikymmeninä hidasta.
Onko niin, että kasvu on edelleenkin hidasta?Uudistaminen olisi poikaa ja kovasti ojaa ja mättäitä. Maisemamielessä johonkin voi jättää kaistaleen malliksi.
Onko ikä biologinen ikä? Siis kasvukairalla todettu?
Toinen vaihtoehto voi olla, että metsäsuunnittelija on arvioinut iän, jossa voi olla ojitusvaikutuksesta johtuvaa metsätaloudellista ikää (myös kuusikossa).
Kuinka viettävää maa on? Turvekerros on paksu ja ojitus on kohtuullisen harva. Entäpä jos puusto oli jo tuolloin 30 vuotta sitten hitaasti kasvanutta vedenvaivaamaa korpea ja puuston biologinen ikä jo silloin 80 vuotta? Entä onko mitään tietoa kasvusta nyt? Miltä latvat näyttävät?
Jos siellä on tätä hidaskasvuista alkua ollut, niin laittaisin nurin. Ymmärrän halun säilyttää vanhaa metsää ja säästettävä kaistalekin voisi löytyä. Uudistuksessa ankarasti ojaa lisää ja mätästystä.
Jos siellä on kasvua selkeästi viime vuosina ja latvat ovat kunnossa, niin harvennuksella voisi mennä, mutta lahoriskiin ja kirjanpainajiin pitää jo varautua. Tämä harvennusvaihtoehto siinä tapauksessa, että omistaja haluaa jättää kookasta puustoa maisemaan (ja tietenkin jos kehitysluokkajakauma tahtoo painottua muuten taimikoihin ja nuoriin kasvatusmetsiin).
Ymmärrän, että jos moto tai kaivinkone laitetaan metsään tekemään klapeja koivikon päätehakkuulta, jos koivu ei sorviin tai sahapuuksi kelpaa.
Mutta entä muulloin? Joissakin videoissakin moton tekemät klapit syydetään maahan. Kuka ne sieltä kerää? Tai jos klapit puidaan 5 m3 häkkiin, joka käydään tyhjentelemässä aina laanille kärryyn? Ajomatkaa 100-200 metriä; onko järkeä?
Harrastuksissa ei tietenkään aina tarvitse tehokkuuden olla huipussaan eivätkä euron kuvat kiilu silmissä, mutta mietityttää kenelle konevalmistajat näitä metsässä tehtäviä klapivehkeitä saavat kaupaksi.
Toivottavasti saataisiin tulevaisuudessa vaaleihin ehdokkaita, jotka romuttavat kapulakielen ja kuppausyhteiskunnan.
Olisi hienoa, jos Suomeen saataisiin kulttuuri, joka kannustaa oikeaa tekemistä: esimerkiksi luonnonvarojen kestävää, mutta voimallista jatkojalostamista.
Tässäkin esimerkissä on keksitty määräaikainen suojelu, jonka verholla tehdään siis aivan muuta.