Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Taneli meinasi, että tuhkasta ei olisi apua hivenainepuutteissa.
Minä taas väitän, että tuhkassa nimenomaan on hivenravinteita mukana. Kaikki tietenkin riippuu tuhkasta (kuorituhka, kokopuu, turpeen tuhka jne.) ja hivenpuutoksista.
Voisi veikata, että kuusentaimia etenkin pelloilla kiusaava boorinpuutos ei välttämättä lähde korjaantumaan tuhkalannoituksella, mutta muutoin ainakin kokopuu- ja kuorituhkassa on hiveniä reilusti, esim. Fe, Cu, Zn jne. Boorinpuutoskin korjaantuu, jos levitysmääriä kasvattaa.
Mutta niistä kuusentaimista: Tänään viimeksi ajoin yhden kuuselle istutetun pienen peltopalan ohi (ei oma), pala aivan valtatien varressa. Neulanen on kyllä vihreää, jopa tummanvireää. Kasvu kuitenkin aivan olematonta. Kuuset näyttävät lähes katiokuusilta tai kartiovalkokuusilta. Väittäisin, että siinäkin kohteessa kokeileva voisi laittaa 10-12 t puuntuhkaa tai kuorituhkaa/ha, mutta nesteboori korjaisi tilannetta jopa nopeammin.
Sama epäilys kuin Tanelilla.
Amatimies esiin ja capsit pois.
Kerroppa Hilux oliko Unioninkadun tilaisuudessa uutta asiaa tai uutta ajattelua metsätalouteen tai puukauppaan?
Jos keski-ikä oli jo varttunutta, luulisi, että tuohon ikään mennessä alkaisi tulla jo uusia ajatuksia?
Tuuli meni bioenergian edelle Pekkarisen Maurin aikaan.
Kertokaapa politiikkaa seuraavat, miksi Mauri halusi tuulta metsäenergian sijaan. Mauri on puheissaan fiksu mies, jota on mukava kuunnella. Kun Maurin aika koitti, uskoin puunjalostuksen ja metsäenergian nousuun. Toisin kävi. Erehtyikö Mauri vai onko omassa ymmärryksessäni vikaa?
Todennäköisesti iäkäs kenttä, koska pohja on märkä. En pelaa golfia, mutta olen kyllä käynyt märällä kentällä, jossa salaojitus oli jäänyt vajaaksi, joten voin kuvitella tilanteen.
Nopeakasvuisimmat lehtipuut olisivat pajut tai poppelit (Populus-suku kattaa myös haavat). Poppeleista kannattaa valita laji, joka ei tee runsasta siemenhaituvaa eli esim. ruhtinaanpoppeli pois laskuista. Sensijaan esim. laakeripoppeli tai jättipoppeli voisivat olla sopivia. Jessen ehdottama hybridihaapa voisi myös olla mahdollinen. Pitää kuitenkin muistaa, että kasvupohja on märkä.
Märässä kasvupohjassa näillä kaikilla poppeleilla on ainakin Keski-Suomen korkeudella vaara saada märässä maassa pakkasvaurioita. Joskus kasvu jatkuu syksyllä liian pitkään ja osa latvasta saattaa paleltua.
Jos puut uusitaan ryhmänä, kannattaisi miettiä istutuksen yhteydessä salaojitusta. Samoin golfin vinkkelistä kannattaa miettiä puiden kasvutapaa. Kasvutavasta löytyy malleja mm. lähistön kasvitietteellisistä puutarhoista ja puulajipuistoista. Esim. laakeripoppeli olisi kentällä komea näky muutaman vuosikymmenen kuluttua.
Olen nähnyt aika kookkaitakin laskeutusaltaita, esim. 5 x 15 m. Eihän tuo 10 m halkaisijaltaan vielä aivan mahdoton olisi.
Ojita suo ja tee pari 10-30 m halkaisijaltaan olevaa laskeutusallasta. Altaat sen verran syväksi, että niihin mahtuu kiintoainetta. Paikoin voi jättää matalammaksi ja keskelle jopa saari, niin johan vesilinnut tykkäävät. Lupa-asioihin tuskin kannattaa takertua sen tarkemmin. Ojitussuunnitelmaan vain merkitään kookkaat altaat ja homma on sillä selvä.
Monimuotoisuuden ystävät ja sorsastajat kiittävät isojen laskeutusaltaiden tekijöitä. Samalla ojituksessa paremmat kasvupaikat saa kuivaksi ja tuottamaan.
Siinäpä yksi tärkeä syy myös Venäjän tuontiin (tai merentakaisilta puuplantaaseilta).
Venäjältä tai meren takaa saa tuotua pari junakuormaa päivässä yhdellä kaupalla.
Kotimaassa ostomiehen pitää soitella ja hipsiä kotikäynneillä. Sitten jossakin vaiheessa on nähty viidennen kerran ja juodaan taas kaffea. Saadan nimet paperiin ja puolenkymmentä rekkaa olisi saaliina tulossa.
Puun osto on hidasta ja aikaavievää hommaa. Ainakin 2-30 ha tilojen osalta.
Abietis kirjoitti:
”Pienimuotoinen yrittäminen on puunjalostusteollisuuden uhka.
Metsätaloudelle se olisi onnenkantamoinen.Suurmetsänomistaja saa riittävästi massia ajattelemattakaan metsän tuoton parantamista valikoivalla (esi)hakkuulla.
Hakkuumenetelmat ja osto-organisaatiot eivat salli em toimintaa.”
Tämä asia on jo vähän Lauri Vaara -asiaa, mutta kyllä Abietis on aivan oikeassa. Uudet ideat ovat uhka isoille pojille. Eihän sitä kohta tiedä, että kenen käsiin ne ideat joutuvat.
Olen sahannut koivua ja myynyt sitä sekä pelkkana, että valmiina höylätavarana.
CE-merkintää ei ole, enkä aio ainakaan vähään aikaan hankkia. Sen verran pitää boikotoida näitä yliampuvia säädöksiä.
Koivulla kaksi vaihtoehtoa:
1) Hommaa asiakas ensin ja asiakas kertoo mitat
2) Sahaa pelkaksi, esim. 75 mm tai 100 mm pelkka. Apumittoina esim. 25 mm ja 50 mm tuppeensahatut. Pelkat katon alle kuivaan varastoon ja siivutetaan sitten aikanaa asiakkaan mittoihin. Tällä menetelmällä pääoma sitoutuu 1-3 vuodeksi, mutta kyllä niitä asiakkaitakin löytyy.
Myönnän, että sekä 1 ja 2 vaihtoehdot ovat pienerissä hankalia ja vievät aikaa. Tuloksena on kuitenkin muutaman satasen kuutiohinta koivulle.
Pihlajasta ei ole sahapuuna kokemuksia, mutta käytössä on kyllä pihlajasta tehtyjä tuotteita eli kyllä pihlajaa puusepillä kuluu.
6m3 ja Taneli:
Kuusmottinen voisi perehtyä massanvalmistukseen kokonaisuudessan hiukka tarkemmin. Sulfaattikeitto on valtamenetelmä ja sen merkitys näyttää energian hinnan noustessa vain kasvavan. Kajaanissa oli paperitehtaan yhteydessä mekaanisen massan tuotantoa ja siellä tosiaan mäntyä voitiin käyttää mekaanisen massan valmistuksessa, kun pihkaongelma poistettiin mm. otsonoinnilla.
Sen sijaan Tanelin hyvin tuntemassa sulfaattikeitossa pihka ei ole lainkaan ongelma. Itse asiassa pihkainen lehtikuusi keittyy kyllä erittäin hyvin. Erittäin pihkaisessa puussa saanto kyllä laskee, mutta pihka ei kyllä haittaa pätkääkään.