Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Nyt Suorittava puhuu ASIAA:
”Jk-lla aikaansaatu tuote vastaa tällä hetkellä samaa , kun edelleen tuotettaisiin esim. maitoa hinkki- ja tonkkamenetelmällä pienissä yksiköissä . Tuotekehittely puun kasvattamisen osalta on jämähtänyt tasolle, joka oli vallalla kolme sukupolvea sitten.”
Jk:ssa tulee paljon ylimääräisiä kustannuksia mm. korjuussa. Jotta nämä kustannukset saataisiin katettua olisi Jk-kasvattajien kyettävä tuotteistamaan oma puutavaransa johonkin uudenlaiseen markkinaan tai uudenlaiseen käyttöön.
Koneväki hirvittelee jo välillä nytkin metsänomistajien tarkkuutta ja nipotusta korjuuvaurioissa. Jk-kasvattajat eivät välttämättä ymmärrä korjuuseen sisältyviä riskejä.
On toki vaihtoehto, että Jk:t korjataan tyyliin mies+hevonen, mies+mönkkäri tai tulevaisuudessa operaattori+ useita robottimönkkäreitä. On aivan selvä, etteivät Äänekoski tai vastaavat laitokset maksa kuidustaan tuota korjuun edellyttämää lisäkustannusta. Mutta missä on se sahayhtiö, joka osaisi tuotteistaa Jk-puun siten, että toiminta kestää myös kohonneet kustannukset?
Tammi on valopuu.
Olen kokeillut kasvattaa pienesti tammea ja tammi kasvaa taimena mukavasti valoisassa. Yhdessä paikasa tammet meinaavat jäädä vuorijalavien varjoon ja silloin tammen latva alkaa kasvaa vinoon, koska hakee valoa.
Pitää taas kohta harventaa vuorijalavaa, jos haluaa tammet kasvamaan suoraksi.
Oma havaintoni tuomesta on, että se tuhoaa kuusen kävyt. Kuusen siementäminen tyrehtyy, jos tuomi pääsee levittämään kuusentuomiruostetta. Käpyjä näyttää ensin tulevan, mutta kävyt ovat sitten tuhoutuneet ennenaikojaan.
Rehevillä alueilla ja puutarhojen läheisyydessä tuomea on yleensä liikaa. Varsinkin räkättirastaat levittävät tuomea entisestään ja EU-Suomessa kukaan ei puutu ylisuureen räkättikantaan. Räkätit syövät tuomen marjoja ja levittävät niitä sitten. Eli uudistuu helposti kylvämällä (räkätin mahahapot ja kylmä talvi auttavat itämisessä).
Tuomea on helppo lisätä taivukkaista ja nuoria yksilöitä voi kitkeä ja siten lisätä maasta juurinen. Joku maanomistaja saattaisi olla tyytyväinen, jos joku kitkisi tuomea pois.
Itse pyrin aktivoitumaan tuomen hävittämisessä, joten kannattaa olla varovainen tuomen lisäyksessä. Sitä on nopeasti liikaa.
Aloittajalla lähtötilanne taisi olla siis kankaalla olava turvemaapainanne. Koska maa kasvoi varpua hyvin, on kyseessä varmaan niukkaravinteinen varputurvekangas.
Voimakas kaivinkonemuokkaus saattaisi nostaa ravinnetason tulevaisuuteen puolukkaturvekankaaksi. Varsinkin, jos maata on kunnolla sekoitettu ja kivennäismaata on tullut mukavasti esille. Puolukkaturvekangas on nimensä mukaisesti vielä selkeää männyn kasvumaata.
Pelkkä suopursun hävittäminen tuskin lisää puunkasvua. Suopursu on ihmiselle syömäkelvotonta, mutta tuskin suopursu sinällään vaikuttaa männyn kasvuun mitenkään. Maaperän vesitalouden parantuminen ja sekoitus muuttavat tilannetta. Olikohan niin, että kaivinkone oli raapaissut jonkinlaista ojaa samalla? Jos kaivinkone olisi vasta tulossa esittäisin reippaat isot ojat notkelmaan ja rajun sekoituksen maalle. Navero-ojat ja pikkuraapaisut ovat usein itsensä pettämistä.
Jos reunametsä on ravinteikasta vähintään tuoreen kankaan maata, niin voisijan raju kaivinkonemuokkaus ja vesitalouden parantaminen muuttaa varputurvekankaan jopa paremmaksi kuin puolukkaturvekangas.
Varputurvekangas saattaa muuttua puolukkaturvekankaaksi reippaalla tuhkalannoituksella. Puuntuhkaa 10 000kg/ha tai lannoitus auttavat männyn kasvua. Jos muokkaus on tehty hyvin ja kasvuolot tuntuvat hyviltä, voisi kuvion istuttaa keväällä. Kovalla työllä notkelman saa tietenkin väkisin muutettua vaikka kuusen kasvulle sopivaksi: tuhkaa, lannoitetta ja maan sekoitusta vain riittävästi.
(Korjattu muutama kirjoitusvirhe ja lisätty parit tarkennukset.)
Suotyyppien opiskeluun olisi ainakin täälläpäässä pitänyt panostaa aikoinaan lisää, mutta kun…
Omana kokemuksena on kuitenkin, että ojitettunakin räme saattaa kasvaa korkeaa varvikkoa mm. suopursua ja juolukkaa. Suotyyppi saattaa olla varputurvekangas ja kasvultaan jää rehevien soiden alle selvästi. Isovarpuinen räme on vaikeakulkuinen maasto niin kävelijälle kuin maatiastraktorille. Ojituksen seurauksena turve alkaa laskeutumaan, mutta maasto saattaa olla vielä täynnä mättäitä ja tämä haaraväliin ylettyvä varvikko vielä hidastaa liikkumista.
Joskus varputurvekankaalle on tehty valtaojia tai muuten syvää ojitusta ja ojamaiden mukana on noussut pintaan kivennäismaata. Jos nämä kivennäismaat on vielä leväytetty laajalle alueelle on puuston kasvu parantunut huomattavasti. Samoin varvikko alkaa pikkuhiljaa mataloitumaan ja alueelle tulee mm. puolukkaa.
Jos ojitusmätästyksessä on tullut kivennäismaata runsaasti pintaan ja maata on sekoiteltu, ovat kasvuolot mielestäni parantuneet lähtötilanteesta. Horsma on yksi merkki tästä.
”Vain yksi on joukosta poissa, – Suomi!”
Muissa maissa osataan ehkä hyödyntää rahoitusta, jolla noille Grüne Wocheille mennään. Suomessa on iso virkamieskoneisto, joka käyttää mm. EU rahat nollahankkeisiin. Virkakoneisto kyllä työllistyy, mutta yritysten kautta syntyvä kauppa ja työpaikat jäävät syntymättä.
Aivan sama on tässä ilmastoturismissa. Julkishallinto kyllä matkustaa vaikka toiselle planeetalle.
Nimenomaan tässä julkisen sektorin ja suuryritysten nuolemisessa on Suomen talouden alamäen syy. Potentiaaliset työpaikat olisivat niissä ruuan, juoman metsän ja puutarhan yrityksissä.
Viimeinkin keskusteluketju, jossa pureudutaan oikeaan asiaan!
Bulkin kasvattaminen tuottaa ehkä kohtalaisesti, mutta paremmin tuottaa, jos kasvattaa jotain, josta jalostaja ja asiakas ovat valmiita maksamaan ENEMMÄN. Suomalaisten pitäisi pyrkiä tuottamaan niitä tuotteita, joista ollaan halukkaita maksamaan enemmän.
Erinomainen asia, että joku osa jalostaa oksatonta tukkia ja saa siitä hyvän hinnan. Erinomainen asia, että joku vie laatutyviä maailmalle vaikka tukkina.
Mutta oksattomuus ei ole ainoa asia, josta maailmalla ollaan valmiita maksamaan. Olen päässyt näkemään esim. oksaisten 500-litraisten tukkien jalostusta pöydiksi ja penkeiksi. Maailmalla oli asiakaita, jotka halusivat maksaa 300-vuotiaasta puusta tehdyistä tukkipöydistä ja -penkeistä. Meikäläinen sahuri laittoi oksaisen tukin raakkikasaan.
Mahtava asia, jos puutavara osataan tuotteistaa entistä pidemmälle. Tämä tuo aivan uusia mahdollisuuksia myös puuntuottajalle.
Tuore sahanpurukin on auttanut liukkauden torjunnassa. On tullut joskus kokeiltua.
Kannattaa muistaa myös, että vaikka GPS olisi tarkka, niin raja ei välttämättä olekaan siinä missä MML:n digitoitu aineisto väittää sen olevan. Nyt on kuulunut juttuja 20-30 m heitoista MML:n digitoituun kiinteistöaineistoon verrattuna. Itsellänikin tuli nyt kohde, jossa raja saattaa heittää 15-20 m GPS:n lukemasta. Toisaalla sama puhelin-GPS näyttää rajan 0,5-1 m tarkkuudella. Täällä rajapyykit ovat tallessa, joten kapulan näyttämää tarkkuutta on helppo testata.
Testattiin myös reppu-GPS:llä muutamaa rajaa, jotka ovat hukassa ja jos pyykkejä ei löydy, niin epävarmaksi jää.