Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Tricon yksi ongelma on, että siihen on pitänyt laittaa biosidi mukaan, että lampaanrasva tms. säilyy varastointiketjun ajan. Kuvittelisin, että tämä biosidi on syynä siihen, että viranomainen on niin kielteinen massalevitykseen.
Kasvinsuojelulainsäädäntö on EU:ssa/Suomessa valitettavan byrokraattinen. Vain hyväksyttyjä kasvinsuojeluaineita saa käyttää ja myydä.
Aikoinaan mm. mäntysaippuaa käytettiin kirvantorjunnassa. Nyt ei saa käyttää, koska ei ole kasvinsuojeluaineeksi rekisteröity.
Lainsäätäjän ja byrokraattien logiikka kuitenkin ontuu:
Käyttämällä biotorjunta-aineita päästäisiin ihan tyydyttävään lopputukokseen ilman myrkkyjä. Eli parempi tulos olisi käyttää aineita, jotka eivät nykyään pääse kasvinsuojeluaineeksi.
Timppa ja Puuki ovat oikeilla jäljillä:
Entäpäs ne aineet, joita hirvi hakee? Ne ovat suoloja. Hirvi ei välitä nitraateista, mutta varsinkin kalium- ja ehkä fosfaattisuolat kyllä kelpaavat. Eli suoalueella missä on pula P- ja K-ravinteista, hirvi hakee puita missä suolojen määrä on jo sopivasti rikastunut (oksiin, neulasiin, kuoreen). Mitä enemmän puussa on esim. kaliumia, sitä paremmin se kelpaa hirvelle.
En tiedä voisiko sopivalla annostuksella noulukiviä sittenkin ohjata hirvensyöntiä.
Tämä Löyly-rakennus on yksi viherpesun irvikuvista.
Kaupunkilaistollot luulevat olevan vastuullisesti rakennetussa paikassa.
<p>Runko näyttäisi vuorijalavalta.</p><p>Lehti paljastaisi lisää.</p>
Kun tuota tyvikuvaa katsoin, niin tuli mieleen pähkinäpensas, Corylus. En kyllä tunne sen talviasua.
Edelleen runko ja kasvutapa kyllä muistuttavat Sorbusta eli kotipihlaja tai ruotsinpihlaja.
Jos kotipihlaja ei riitä, vastaan ruotsinpihlaja.
Kalle!
Saksa ja Neuvostoliitto aloittivat toisen maailmansodan hyökkäämällä Puolaan syyskuussa 1939.
Vääristynyt media puhuu vain toisesta valtiosta hyökkääjänä.
Jean S puhui kalisuolasta ja erä kalisuolaa olisi tarjolla. Käsitin hinnaksi 0,55 eur/kg + alv. Voisi kokeilla parille pahammille kalipuutosalueille, jahka muilta kevättöiltä ehtii.
Terve Metsä -lehti taisi kirjoittaa muutama vuosi sitten, että Kokkola-Kajaani-Ylitornio -kolmiossa 90% koivusta on hieskoivua. Myöhemmin tutkijoilta tuli viesti, että sittenkin yllättävän iso osa koivuista on hies- ja rauduskoivujen risteymiä, vaikka ovat siis eri lajeja.
Litorinameren alueella eli rannikolla rauduskoivua on kyllä, mutta huomattavasti harvinaisempana kuin hies. Oma havaintoni rannikkoalueelta on, että mitä rajummin maaperää on käsitelty, sitä helpommin siihen tulee rauduskoivua siemensyntyisesti. Rauduskoivua löytyy mm seuraavista paikoista:
– kalliomurskeen ottopaikka, pohja alkaa kasvamaan raudusta muutama vuosi kivenoton jälkeen
– kalliomurskekasat, jos ovat koskematta vuoden tai pari
– suoalueelle tehty iso valtaoja, jossa sinertävänharmaata alunamaata nostetaan penkaksi. Ruohokaan ei lähde heti kasvamaan, mutta raudus tulee sitten muutaman vuoden viiveellä penkalle ja kasvanut tukkimittoihin
– metsäauraus, syväauraus, palle- ja piennarauraus. Jos on aurattu alueella, missä raudusta, on penkoissa helposti siementaimia
– suon yli tehty penkkatie, turvetta lähes 2m. Penkkatien keskellä siellä täällä rauduksen taimia, joiden kasvukykyä tulevina vuosikymmeninä epäilen.
Jostain syystä rannikolla on vähän luontaista raudusta, mutta rajun muokkauksen jälkeen niitä saattaa tulla luontaisesti.
Yksi Ukrainan kriisin vaikutus on historiantulkinta.
Nyt ymmärretään jo sanoa, että toinen maailmansota syttyi syyskuussa 1939, kun Saksa ja Neuvostoliitto hyökkäsivät Puolaan.