Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Jees h-valta kirjoitti:
”pyökki on aika nopeakasvuinen, haavan sukulainen nimittäin”Arvostan Jesse haavan kasvatustasi todella paljon ja etenkin sitä että haet uusia vaihtoehtoja metsätalouteen. Mutta tuo pyökin ja haavan sukulaisuus on jo niin potaskaa että hirvittää. Ero haavalla ja pyökillä on kuin yöllä ja päivällä.
Haapa, poppeli ja paju ovat sentään sukulaisia. Kasvavat nopeasti ja puuaines on verrattavissa toisiinsa. Saadaan hyvää paneelia, puukenkiä jopa vaneria jne. Helppo työstää, koska puuaines ei ole kovinkaan tiheää eikä mekaanisesti järin kestävää. Käy myös nopeakasvuiseksi massapuuksi. Se taannoinen Matti Kärkkäisen kirjoitus oli kritiikkiä sitä putkinäköisyyttä vastaan, että haavalla olisi iso tulevaisuus suomalaisessa metsätaloudessa lyhytkuityisen kuidin lähteenä. On siinä aika monta epävarmuustekijää matkassa.
Sensijaan pyökki ja tammi ovat jo sukulaisia keskenään. Kuuluvat pyökkikasveihin. Samoin puutavara on haluttua raaka-ainetta mm. mekaanisessa metsäteollisuudessa. Huonekalut, viilut, listat, rakennuspuusepänteollisuus jne. Pyökillä ja tammella on paljon arvokkaita käyttökohteita.
Kuusta on Suomen metsissä vielä pitkään. Alkuperää kannattaa hakea jo Puolasta tai jopa eteläisestä-Saksasta. Kuusi saattaa hyötyä muuttuvasta ilmastosta paljonkin, koska meillä talvista voi tulla entistä lauhempiä. Mennään ilmanston lämpenemisen ohella ehkä askel pari mereisempään suuntaan. Siinä mielessä mm. Tanskan ja Britannian istutusmetsien menestymistä kannattaa seurata mielenkiinnolla.
Metsuri Motokuski kirjoitti:
”Jos purusta saatavat hirret toimivat työn palkkana ja hinta hirsille on esim 100 euroo niin sen alv olisi 24 euroo. Joka tulisi tilittää valtiolle.”Jospa ajatuskulkua jatkaisi, että nyt ladon omistaja vain antaa hirret purkajalle. Ne nyt vain sattuvat olemaan ladon muodossa. Ota (ehkä märät) arvottomat hirret ja vie pois. Olisi vaikea nähdä silloin, että hirret olisivat palkkaa.
Englannissa (tai Britanniassa mukaanlukien metsäiset Wales ja Skotlanti) on istutettu todella paljon mm. sitkankuusta. Toinen maisemassa yleinen hiukka kuusennäköinen on douglaskuusi, joka on kuitenkin eri sukua.
On muuten sikäläisillä puunjalostajilla raakapuuvalikoimaa: kuusi, sitka, mänty, lehtikuuset, douglaskuusi joskus vielä pieniä määriä tuijaa tai pihtoja jne. Näistä pitäisi sitten kuulemma tehdä yhtä ja samaa tuotetta,
Varmasti ihan oikeita tuotto- ja pinta-alahahmotelmia Harrastelijalla.
Yrittämisen ei kuitenkaan tarvitse olla välttämättä päätoimista ja silti yrittäminen voi olla aivan aitoa yrittämistä kuten yhtiömuotoisessa toiminnassa. Monella metsäyrittäjällä on munat ainakin kahdessa korissa. On koneurakointia, maataloutta, asennusliikettä jne.
Painavin vaikutus hirviasiaan syntyisi somessa.
Siellä tehokkain olisi organisoitu eroaminen mhy:n jäsenyydestä, jos MTK ja mhy kenttä eivät terästäydy asiaan todenteolla. Aktiivisimmat eroaisivat jo vuodesta 2016 ja samalla somessa alkaisi kampanja vuodelle 2017, että kerätään yli 10 000 eroavaa jäsentä.
Väitän, että onnistuisi.
Toinen kanava olisi juristiavun käyttö ja suuntana MMM, riistakeskukset sekä talous- ja kilpailumielessä myös EU:n elimet. MHY:n pakkojäsenyys poistui EU:n kautta ja aivan samaa lääkettä soveltaen voisi käyttää hirvikannan säätelyyn.
Valtiovallan olisi pakko kuunnella EU:ta, koska nykytilanne vaikuttaa sen verran suuresti kansantalouteen ja kilpailuasetelmaan (riistamarkkinat ja puuntuotannon kilpailutilanne).
Tupla poistettu
Lauri Vaaran sanoma pitäisi ehkä kirjoittaa käyttäen uusia termejä kuten banaanivaltio, raaka-aineorientoitunut tuotanto, oligopolistinen raaka-ainehinnoittelu, passiivinen kartelli jne. Esimerkkejä voisi hakea Suomen ulkopuolelta ja muilta toimialoilta. Jospa asia saisi hieman enemmän ymmärrystä.
Luulen, että ymmärrän ainakin osan Lauri Vaaran kritiikistä nykyistä raakapuukauppaa kohtaan Suomessa. Tällä kertaa Ruotsikaan naapurissa ei voi juuri tarjota metsänomistajan kannalta parempaa esimerkkiä.
Kokonaisuutena kuitenkin tähänastiset kommentit osoittavat, että metsänomistajat (ja etenkin teollisuuden hankintaketjussa olevat) ovat varsin tyytyväisiä nykyisiin kauppatapoihin. Elikkä sama kyyti jatkuu. Ne jotka eivät ole tyytyväisi voivat tehdä hiljaisuudessa puuntuotantoa ja puukauppaa omien oppiensa mukaan, mutta Suomen nykyinen raakapuukartelli ei tietenkään ole helppo lähtökohta varsinkaan tavanomaisen kuidun myyjille.
Luin joskus vanhoja Metsänjalostussäätiön kasvukokeita kuuselle. Etelä-Suomessa oli kokeiltu jo aikoinaan kuusta, jonka alkuperä oli Puola ja olikohan myös Etelä-Saksa. Kasvuhan oli silloin Suomessakin paljon nopeampaa kuin alkuperältään suomalaisen kuusen.
Tähän liittyi se metsäviisaan ehdotus, että jos ilmasto lämpenee, otetaan kuusialkuperäksi joku 1000-1500 km eteläisempi alkuperä, niin johan voisi hyödyntää pidemmän kesän tarkemmin.
Näihin etelän alkuperiin liittyy aina toki riskejä, joten siinä mielessä aivan hyvä, että meillä on uskoa ja kokeilua niin etelän kuuselle kuin vaikka lehtipuiden kasvatukseen.
Kokeilin pikaisesti Metsäpaikka.fi -palvelua sekä maastossa että pöydän ääressä. Lupaava palvelu! Raivurilla oli jo hyviä kysymyksiä, mutta pani mietityttämään tuo ilmaisuus ainakin toistaiseksi.
Jos palvelusta ottaa hyödyn irti, kuviotiedot pitää päivittää, koska metsään.fi -tiedoissa on aika lailla virheitä. Mutta entäpä vuoden ja kolmen kuluttua? Onko palvelu ilmainen vai jatkuuko palvelu tulevaisuudessa maksullisena?
Tietojen lataaminen oli helppoa, mutta jos muutaman vuoden kuluttua haluaa päivitetyt tiedot ulos, pystyykö ne saamaan xml-metsästandardimuodossa?
Pitää tutkia ja kokeilla Metsäpaikkaa lisää.
Velkaantuminen ei ole itsessään pahin peikko.
Huomattavasti paljon pahempaa on se, että velkarahaa käytetään syömiseen. Elikkä velalla maksetaan valtiontalouden juoksevia menoja: palkat, kiinteistökulut, tuet jne.
Jos kansalaispalkalla voisi purkaa merkittävästi byrokratiaa, olisi se erittäin tervetullut. Toiminta rahoitettaisiin tietenkin pienentämällä julkisen sektorin palkkamenoja. Tämä ei ole kaikkien mieleen, mutta tämä on vain pakko joskus tehdä.
Parin tonnin palkasta en leikkaisi yhtään pois, mutta jo 3500 euron palkasta voisi siivuttaa 10-20% pois. Yli 6000 euron palkoista voisi siivuttaa 20-35% pois. Tämä siis vain julkisen sektorin palkoista. Yksityispuolella saavat työn ostaja ja myyjä sopia keskenään mitä maksavat.
Velkaraha pitäisi käyttää mm. infrarakentamiseen ja muihin valtion pitkävaikutteisiin investointeihin.