Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Englannissa (tai Britanniassa mukaanlukien metsäiset Wales ja Skotlanti) on istutettu todella paljon mm. sitkankuusta. Toinen maisemassa yleinen hiukka kuusennäköinen on douglaskuusi, joka on kuitenkin eri sukua.
On muuten sikäläisillä puunjalostajilla raakapuuvalikoimaa: kuusi, sitka, mänty, lehtikuuset, douglaskuusi joskus vielä pieniä määriä tuijaa tai pihtoja jne. Näistä pitäisi sitten kuulemma tehdä yhtä ja samaa tuotetta,
Varmasti ihan oikeita tuotto- ja pinta-alahahmotelmia Harrastelijalla.
Yrittämisen ei kuitenkaan tarvitse olla välttämättä päätoimista ja silti yrittäminen voi olla aivan aitoa yrittämistä kuten yhtiömuotoisessa toiminnassa. Monella metsäyrittäjällä on munat ainakin kahdessa korissa. On koneurakointia, maataloutta, asennusliikettä jne.
Painavin vaikutus hirviasiaan syntyisi somessa.
Siellä tehokkain olisi organisoitu eroaminen mhy:n jäsenyydestä, jos MTK ja mhy kenttä eivät terästäydy asiaan todenteolla. Aktiivisimmat eroaisivat jo vuodesta 2016 ja samalla somessa alkaisi kampanja vuodelle 2017, että kerätään yli 10 000 eroavaa jäsentä.
Väitän, että onnistuisi.
Toinen kanava olisi juristiavun käyttö ja suuntana MMM, riistakeskukset sekä talous- ja kilpailumielessä myös EU:n elimet. MHY:n pakkojäsenyys poistui EU:n kautta ja aivan samaa lääkettä soveltaen voisi käyttää hirvikannan säätelyyn.
Valtiovallan olisi pakko kuunnella EU:ta, koska nykytilanne vaikuttaa sen verran suuresti kansantalouteen ja kilpailuasetelmaan (riistamarkkinat ja puuntuotannon kilpailutilanne).
Tupla poistettu
Lauri Vaaran sanoma pitäisi ehkä kirjoittaa käyttäen uusia termejä kuten banaanivaltio, raaka-aineorientoitunut tuotanto, oligopolistinen raaka-ainehinnoittelu, passiivinen kartelli jne. Esimerkkejä voisi hakea Suomen ulkopuolelta ja muilta toimialoilta. Jospa asia saisi hieman enemmän ymmärrystä.
Luulen, että ymmärrän ainakin osan Lauri Vaaran kritiikistä nykyistä raakapuukauppaa kohtaan Suomessa. Tällä kertaa Ruotsikaan naapurissa ei voi juuri tarjota metsänomistajan kannalta parempaa esimerkkiä.
Kokonaisuutena kuitenkin tähänastiset kommentit osoittavat, että metsänomistajat (ja etenkin teollisuuden hankintaketjussa olevat) ovat varsin tyytyväisiä nykyisiin kauppatapoihin. Elikkä sama kyyti jatkuu. Ne jotka eivät ole tyytyväisi voivat tehdä hiljaisuudessa puuntuotantoa ja puukauppaa omien oppiensa mukaan, mutta Suomen nykyinen raakapuukartelli ei tietenkään ole helppo lähtökohta varsinkaan tavanomaisen kuidun myyjille.
Luin joskus vanhoja Metsänjalostussäätiön kasvukokeita kuuselle. Etelä-Suomessa oli kokeiltu jo aikoinaan kuusta, jonka alkuperä oli Puola ja olikohan myös Etelä-Saksa. Kasvuhan oli silloin Suomessakin paljon nopeampaa kuin alkuperältään suomalaisen kuusen.
Tähän liittyi se metsäviisaan ehdotus, että jos ilmasto lämpenee, otetaan kuusialkuperäksi joku 1000-1500 km eteläisempi alkuperä, niin johan voisi hyödyntää pidemmän kesän tarkemmin.
Näihin etelän alkuperiin liittyy aina toki riskejä, joten siinä mielessä aivan hyvä, että meillä on uskoa ja kokeilua niin etelän kuuselle kuin vaikka lehtipuiden kasvatukseen.
Kokeilin pikaisesti Metsäpaikka.fi -palvelua sekä maastossa että pöydän ääressä. Lupaava palvelu! Raivurilla oli jo hyviä kysymyksiä, mutta pani mietityttämään tuo ilmaisuus ainakin toistaiseksi.
Jos palvelusta ottaa hyödyn irti, kuviotiedot pitää päivittää, koska metsään.fi -tiedoissa on aika lailla virheitä. Mutta entäpä vuoden ja kolmen kuluttua? Onko palvelu ilmainen vai jatkuuko palvelu tulevaisuudessa maksullisena?
Tietojen lataaminen oli helppoa, mutta jos muutaman vuoden kuluttua haluaa päivitetyt tiedot ulos, pystyykö ne saamaan xml-metsästandardimuodossa?
Pitää tutkia ja kokeilla Metsäpaikkaa lisää.
Velkaantuminen ei ole itsessään pahin peikko.
Huomattavasti paljon pahempaa on se, että velkarahaa käytetään syömiseen. Elikkä velalla maksetaan valtiontalouden juoksevia menoja: palkat, kiinteistökulut, tuet jne.
Jos kansalaispalkalla voisi purkaa merkittävästi byrokratiaa, olisi se erittäin tervetullut. Toiminta rahoitettaisiin tietenkin pienentämällä julkisen sektorin palkkamenoja. Tämä ei ole kaikkien mieleen, mutta tämä on vain pakko joskus tehdä.
Parin tonnin palkasta en leikkaisi yhtään pois, mutta jo 3500 euron palkasta voisi siivuttaa 10-20% pois. Yli 6000 euron palkoista voisi siivuttaa 20-35% pois. Tämä siis vain julkisen sektorin palkoista. Yksityispuolella saavat työn ostaja ja myyjä sopia keskenään mitä maksavat.
Velkaraha pitäisi käyttää mm. infrarakentamiseen ja muihin valtion pitkävaikutteisiin investointeihin.
Cambio on merkkinä ruotsalainen, mutta muistaakseni Rauma-Repola teki näitä lisenssillä.
Mallinumero 35 Cambiossa tarkoittaa max 35 cm. Tämä on tullut myös karvaasti koettua. Jos tukki oli vaikkapa lähelle 35 cm ja vaikka tuli tehtyä tarkistusmittaus mittasaksilla, saattoi jossakin kohtaa läpimitta mennä 35 cm:iin. Roottorikuorija kyllä kuori, mutta syöttörullat jauhoivat hetkessä tukkiin montut ja tukki oli jumissa. Kuljettimessa oli kyllä peruutus, mutta syöttörullat kuopivat montut jo muutamassa sekunnissa. Cambio oli kenttäsahan edessä ja erityisesti haapatukkien kanssa tuli ongelmaa. Karsinnassa olisi oksakyhmyt yms. pitänyt siistiä tarkoin pois.
Olen ollut seuraamassa myös VK16 kuorintaristeilijää. Siinä minimiläpimitta oli säädetty noin 5-6 cm:iin. Cambio 35 minimiläpimitta oli myös noin 5-6 cm. Näillä kahdella koneella 5 cm läpimittainen tahtoi tulla välillä vajaakuorittuna. VK10 oli yhdellä yhteistyökumppanilla ja se pystyi kuorimaan 5 cm läpimittaisia mäntyjä onnistuneesti.
Muutama lato meni vielä 1980 -luvulla kuitupuun mukana. Siis runkohirret, muttei lahoa tai naulaisia kattopuita. Ostomiehet kyllä joskus rappasivat pinoja ja kyselivät, että mitähän tänne on (taas) pantu. Taisivat kuitenkin olla sekä ostajat että myyjän edustajat tyytyväisiä. Homma loppui kun kuitupuun laatuvaatimukset kiristyivät.