Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Miksi tämä perinteinen pystykauppa ei lopu ihan heti Suomesta?
Siksi, että se on edullinen tapa hommata puuta tehtaille. Kauppa ja korjuu on kytketty yhteen, joten korjuuyrittäjät kilpailevat korjuusta ja ylituotanto ja tuonti painavat kantohinnan alas. Yhtiöillä ei ole nykytilanteessa mitään syytä muuttaa oligopsonin suomaa järjestelmää.
Yksityisen yhtiön tehtävänä ei ole tuottaa hyvinvointia raaka-aineentuottajille vaan omistajilleen. Metsäliitto täyttää tuon kriteerin juuri ja juuri. Ilman sitä tilanne voisi olla puuntuottajan kannalta paljon onnettomampi.
35-40 vuotta sitten osa metsäväestä pelkäsi metsien sosialisointia. Nyt isot yhtiöt ovat hoitaneet sosialisoinnin ja poliitikot ovat jokseenkin tyytyväisiä. Sosialistin mielestä on hyvä asia, ettei metsänomistaja pääse rikastumaan. Porvarin mielstä on hyvä asia, että hyöty valuu yksityisiin taskuihin (myös ulkomaille). Eivätpähän metsät ole siten solialisoitu perinteisesti yhteiskunnan haltuun.
Korjuuta tehostamalla tai osuuskuntia muodostamalla asia ei kummene. Asia ei kummene silläkään, että korjuuta tehtäisiin suuremmalla yrittäjäporukalla isoilla tai pienillä koneilla.
Jos asiaan haluaisi muutosta, pitäisi olla omat kanavat kuitupuun jatkojalostukseen tai kuitupuun saattamiseen aivan muille markkinoille.
Tässä ketjussa on sujuvasti sekoitettu puunkorjuu ja raakapuun kauppa. Siinä syy miksi asiasta ja ketjusta on tullut niin sekavaa.
Siihen tosiasiaan ei ole päästy, että Suomen raakapuumarkkinoilla on oligopsoninen tilanne eli puun ostajia varsinkin kuitupuolella on todella vähän (vrt oligopoli).
Kuitupuun ostajien kannalta on edullista, että kuitupuun hankinta on yritysten omissa käsissä (puukaupan ja korjuun kytkentä). Lisäksi puumarkkinoiden kannalta on mielenkiintoista, että tuontipuusta maksetaan jatkuvasti huomattavasti parempaa hintaa kuin kotimaisesta puusta. Näin pidetään yllä kuitupuun ja sahahakkeen osalta reilua ylitarjontatilannetta.
Vuosikausia jatkunut kuitupuun ylitarjonta ja kilpailua rajoittajat toimet painavat kuitupuun hintaa alas. Elikkä vaikka se tuontipuu näyttää olevan kallista, se sopii puunostajille aivan hyvin.
Sekin sopii puunostajille oikein hyvin, että näissä keskusteluissa väännetään kättä siitä kuka tekee hakkuut ja puun kuljetuksen. Puun ostajan kannalta on jokseenkin aivan sama olipa siellä hevoset, reet, traktorit tai metsäkoneet. Mitä enemmän kilpailua puunkorjuussa, sitä parempi.
Pääasia kuitenkin ostajan vinkkelistä on, että pidetään raakapuun hankinta omissa käsissä. Miksi sitä rahaa maakuntiin kylvettäisiin?
Jean S kirjoitti:
”Toisaalta tällainen nykyinen järjestelmä suosii sellaista, joka on elänyt elämänsä iloisesti pörräten siellä sun täällä eikä säästöön ole jäänyt mitään.”
Samantyyppiset ihmiset ovat nykyäänkin työelämässä töissä etenkin julkisella sektorilla (tai Kelan elättämänä) ja teoillaan, mielipiteillään sekä äänestyskäyttäytymisellään ajavat metsätaloutta Suomessa alas ja muutoinkin pyrkivät tuhoamaan yritystoiminnan edellytykset Suomessa.
Jos Suomessa saataisiin julkinen sektori ja Kelan porukka karsittua, alkaisi oikea työnteko ja yrittäjyys kukoistaa. Näin se vain taloudessa menee.
Epäilin ensin trollia, mutta saattaahan tuo aloittajan tilanne olla oikeasti jollakin mielessä. Yleensä perillisten kantaa kannattaa kuitenkin kuunnella.
Jättäisin metsähallitukset, kunnat ja luontojärjestöt heti pois. En mitenkään usko, että nuo tahot ajavat metsänomistajana mitenkään aloittajan tavoitteita. Jos omistajalla on jokin oma mielenkiinnonkohde tai kiinnekohta metsätalouteen, hakisin sieltä. Esimerkiksi jos omistaja on kiinnostunut vaikkapa riistanhoidosta, pienimuotoisesta puunkorjuusta, retkeilystä, puunjalostuksesta tms. kaikkiin löytyy sopivia kriteereitä, joilla oikea metsän lahjoituksensaaja löytyy.
Vastaan myös samalla lailla kuin Metsuri-motokuski. Autan tarvittaessa löytämään soveliaan lahjoituksen saajan, jos lahjavero on revittävistä metsästäsi.
Moottorikelkalla onnistui hankinta-ajo parin parannuksen jälkeen:
Teräksiseen parirekeen / tukkirekeen muovit alle. Ero pelkkään teräsjalakseen todella merkittävä – kuin yö ja päivä. Pienelläkin työkelkalla saa kulkemaan hulppeita yli kiintokuution kuormia.
Ajourat poljetaan etukäteen esim. edellisenä iltana. Yön aikan urat kovettuvat yleensä riittävästi. Tuli myös ajettua joskus edellisenä päivänä seuraavan ajouran kauimmaisista pinoista pikkukuormat, joita täydennettiin kovemmilta pohjilta.
Moottorikelkan perään rakennettiin noin 4 m pitkä lana. Ajouran aaltoilu loppui ja lanalla pystyy siirtämään uran reunoilta lisää tasoituslunta ajouralle.
Tukkia ja pylväitä on tullut ajettua hankintana joinakin talvina, jolloin pystykauppa oli jumissa. Jostain syystä hankintakauppa onnistui. Tukin kuormauksessa pitää vaan kikkailla ajamalla reki lähes tukin alle. Säästää paljon lihasvoimaa. Tukkien purku onnistuu aina mukavasti vierittämällä alaviistoon.
Kelkka-ajo on nyt vähentynyt huomattavasti. Puukaupat enemmän pystykauppoina sekä talvet ovat menneet hankaliksi. Lumiaikaa on huomattavasti vähemmän kuin joskus 1980-1990 -lukujen tienoilla. Moottorikelkan tilalle on tullut mietittyä telamönkkäriä tai ketjut mönkkärin pyöriin.
wanhajätkä
Ota kuvia työmaastasi. Myös niistä kituliaista rämeistä, jotka olet tuhkannut. Veikkaukseni on, että kymmenen vuoden kuluttua siellä on neulasissa aivan eri väri ja paljon pituutta. Kasvu moninkertaistuu myös huonoravinteisilla suopohjilla.
Omalla toimeliaisuudella isovarpuiset rämet tai niukkaravinteiset sarapohjat saa tuottamaan ja niissä saavutetaan merkitävä kasvunlisä.
Kumma kun hakkuut tehdään nykyaikaisilla koneilla, mutta hirvijahtia pohditaan vielä tyyliin ukko ja kivääri – ihan niinkuin sata vuotta sitten. Siksipä kerron vaihtoehdosta, jossa ukkoutuminen ei ole enää niin paha haaste.
Jos hirvikantaa halutaan alentaa nopeasti, edullisesti ja tehokkaasti, on otettava apuun nykytekniikka ja dronet (miehittämätön lentolaite). Kolmella lentävällä valvontadronella haetaan maaleja sekä huolehditaan ettei ihmisiä ole alueella. Valvottava operaatiolohko on kerrallaan 200 – 500 ha ja kolme dronea kykenee tähän riittävän tehokkaasti. Koneissa on lämpökamerat ja pimeänäkölaitteet, jolloin ei ole edes väliä onko yö vai päivä. Yöllä maali hohtaa jopa kirkaammin, kun yölämpötila laskee ja lämmin hirvieläin loistaa kuin olisi valaistu sisältäpäin. Nämä valvontadronet kykenevät havaitsemaan mm. jänikset vaivattomasti, joten mahdolliset ihmiset tai muuten operaatioalueelle tulevat säästettävät kohteet voidaan ottaa ennalta huomioon.
Neljännellä dronella tehdään sitten se varsinainen suorittava työ. Nykylaitteissa on maalinosoitusta varten laservalo ja tällä valolla voidaan hirvieläin sokaista. Noin 5-10 sekunnin sisällä sokaisusta drone suorittaa lähestymisen kohti maalia ja tarkalla laukauksella saadaan hirvieläin lopetettua välittömästi. Yläviistosta tullut maalilaukaus on turvallinen vaihtoehto kivääriporukkaan verrattuna.
Drone -operaattorit voivat istua siirrettävässä valvontayksikössä lähialueella tai muutaman sadan kilometrin päässä vaikkapa ilmavalvontakeskuksessa. Operaatioalueella on kuitenkin aina henkilöstöä huoltamassa droneja, vaikka varsinaiset operaattorit olisivat kauempana.
Drone-ryhmä kykenee puhdistamaan muutamassa tunnissa 3000-5000 ha hirvistä. Drone-ryhmän perässä on sitten ruhoryhmä, joka saa koordinaatit kaadetuista eläimistä.
Läheskään kaikki ostajat eivät hyväksy lehtikuusta havukuidun joukkoon. Lehtikuusi kun liukenee sulfaattikeitossa liikaa ja saanto keitossa on huono.
Kokemusta on, että muutaman sadan kiinnon havukuituerässä ei suostuttu hakkaamaan muutamaa kymmentä kiintoa lehtikuusta, joten pystyyn jäivät. Laitetaan aikanaan sitten vaikkapa omaan sahaukseen.
Lehtikuusi sopii kasvatettavaksi niille, joilla on varma menekki puutavaralle tai omaa jatkojalostusta.
Pihkatappi kirjoitti: ”Häikäilemätöntä on hirviseurojen lihan ahneus…”
Hirvestäjillä saattaa olla kolmekin arkkupakastinta täynnä lihaa ja muutenkin lihasta tuskin on enää ollut kyse pitkään aikaan.
Tärkeimmät syyt hirvestykseen ovat mm.:
– luonnossa oleskelu
– pyyntivietti
– sosiaaliset kontaktit
– ampumaharrastus
– koiraharrastus
– omaksuttu tapa hyödyntää vallitsevaa käytäntöä
– kotona olisi siivous, tiskit ja muu mykkäkoulu … joten pareen olla etenkin viikonloppuisin muutama kuukausi vuodesta muissa maisemissa…Liha tulee siinä sivutuotteena ja kilohinnan hinta on metsästäjälle jotain ja kansantaloudelle jotain aivan muuta.
Rööri Roope kirjoitti:
”Monasti on niin,että ne ojanpenkat on helvetin työläitä.Aikaa menee usein tuplamäärä mitä normi metsää raivaa.”Meikäläisellä ei aina riitä tuo tuplamäärä aikaa. Ojanpenkoilla voi olla nelinkertainen määrä poistettavia runkoja, siellä on kivet, kannot, penkat ja vielä se epätasainen maasto. Kun astut penkkaan, jalka painuukin yhtäkkiä 20 cm alemmas, kun penkassa sattuu olemaan vielä osin painumatonta kunttaa.
Toinen vielä hankalampi raivuun kannalta on aurattu kuvio, mutta niitä on toki nykyään vähemmän.