Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Visakallolla hyvä analyysi. Mutta iso syy ja selitys on siellä virkaportaassa, joka syöttää eliitille näkemyksiään ja raporttejaan. Kun virkakunnan ei tarvitse huolehtia omasta tulevaisuudestaan, on seurauksena elinvoiman jäädyttäminen. Tätä reittiä pitkin myös se punavihreys lyö kapulaa rattaisiin esimerkiksi metsä- ja puusektoriin.
Eliitti vieraantuu käytännöstä, kun pääsee valtaan. Virkakunta on ollut suurelta osin irti käytännön elämästä jo pitkään ja siksi eliitin vieraantuminen nopeutuu.
Rämemännyllä voi olla ikää jo runsaasti, mutta silti ojitus ja lannoitus saattavat saada kasvun elpymään.
Mulla on omissa kohteissa kangasmailla lannoituksen (käytetty normi mineraali- tai kivennäislannoitteita) jälkeen lusto ollut hyvin leveää vielä 10-14 vuotta lannoituksesta. Siinä mielessä 6 vuotta lannoituksesta kuulostaa tosi lyhyeltä.
Tuhkan hyötyvaikutus jää tietenkin maaperään vielä seuraavalle sukupolvelle, mutta ottaisin tarkkaan talteen tukin lihomisen. Jos lannoitusvaikutus näyttää onnistuvan, niin rämellä voimakasta kasvua voi olla helposti se 12-16 vuotta. Pääoman optimoijilla voi olla tietenkin eri tuloksia.
Lisätty tarkennus kangasmaiden lannoituksissa (normaalit mineraalilannoitteet eli mallia Kemira ja Yara).
Ex-moottori ei säikähdä kosteutta. Varmasti löytyy käytettyjäkin.
Akselilla tai hihnoilla saadaan etäisyyttä moottorin ja pyöritettävän laitteen välille. Kävin vanhassa räjähdetuotantolaitoksessa ja siellä moottorit oli viety hihnakäytöllä seinien toiselle puolelle mm. nitrauskattiloissa. Nitraamossa puhtaus on A ja O. Samoin sen ajan sähkömottorit eivät ehkä olleet niin kipinäsuojattuja ja kaasutiiviitä kuin nykyiset ex-moottorit.
Joku tolkku täytyy olla kuvitelmissa. Lähiön vuokrakaksiokaan ei muutu omakotitaloksi tai kartanoksi.
Metsäsijoittajalle saattaa riittää, että räme muuttuu puolukka- tai mustikkatyypin turvekankaaksi tai neva on aikoinaan muuttunut joksikin muuksi tuottavaksi pohjaksi. Aktiivisella hoidolla tuo kasvupaikkatyyppi saattaa hyvin nousta rämeissäkin pykälää odotettua ylemmäs. Panoksia tietenkin vaatii ja joko omaa tai vierasta työtä.
Asuntosijoittamisessa on aivan samoin tuo pääoman tuottokyky kuin metsätaloudessa eri puolilla Suomea tai eri maapohjilla. Keskustan vuokra-asunnot saattavat tuottaa paljon huonommin verrattuna keskustan reuna-alueilla oleviin. Lähes sama vuokra, mutta asunnon hinta saattaa olla jopa jonkun kymmenen prosenttia edullisempi. Asuntojen arvonnousu samoin yksi seurattava asia.
Edullisemmat pohjoisen metsäpalstat siis saattavat olla aivan passeleita sijoitusmielessä. Takapakkia tulee huonommasta kasvusta, mutta etenkin suuriin pinta-aloihin menee myös panoksia: pitkät kuljetusmatkat, lisää tie- ja ojituskustannuksia, taimokonhoito, uudistamiset ja lannoituskin osin pinta-alasidonnaisia.
Eikös näissä uusissa sahoissa kone säädetä joko vanhan ajan 2t-bensalle, alkylaattibensalle tai jopa sille omalle Tilhin bensalle? Jos on väärissä säädöissä, niin tulee käyntihäiriötä. Ammattilainen tuttava käytti ainakin huoltoliikkeessä ja siellä säätö tehtiin tyyliin lastuviritys.
Mulle tavanomaisen puukaupan hinta ei ole aina mitenkään hyvä. Puukauppa ja korjuu on metsäteollisuuden vinkkelistä niin tehokasta, ettei kaikille puutavaralajeille jää juuri kantohintaa. Tämän vuoksi kannattavuutta pitää parantaa toisia reittejä pitkin.
Joku sanoi aiemmin, että tosi sijoittajan mielestä omakotigryndaaminen ei ole oikeaa sijoitustoimintaa. Pääoma voi olla tietenkin niin laiskaa, että vain sijoittaa ja odottaa. Mutta jos pääomaan yhdistää omaa työtä ja etenkin osaamista, voi odottaa saavansa parempaa tuottoa ja kannattavuutta. Riskejä on sekä puhtaassa pääomasijoittamisessa että tuomalla siihen työtä ja osaamista. Riskejä otetaan, jotta tuottoa tulisi vielä enemmän.
Sellunkeittäjät eivät halua metsänomistajia mukaan hämmentämään kantohinnan, korjuun ja tehdashinnan välistä kolmiyhteyttä. Miksi haluaisivat? Edullista raaka-ainetta on riittänyt yli sadan vuoden ajan ja yhtiöt etenevät samalla suunnitelmalla ainakin toiset sata vuotta.
Siksi yksi kannattavuuden peruspilari omassa metsätaloudessani on myydä mahdollisimman paljon harvennuspuuta mekaanisen teollisuuden raaka-aineeksi kauppanimillä pikkutukki, parru, sahakuitu, työstöaihio, pikkuhirsi jne. Huonolaatuisille tukeille tai raakeille on myös löytynyt uusia kannattavampia reittejä. Lisäksi lähipiirissä on pienimuotoista puun jatkojalostusta, jonka arvioin kasvavan lähivuosina ja sitä kautta tulee lisäarvoa niille puutavaralajeille, joista tavallisilla markkinoilla on raju ylitarjonta.
Metsänhoitopuolella koko metsätalouden kannattavuuden parantamisessa seuraisin suurelta osin keskustelupalstan aktiivikirjoittajien mielipiteitä. Tehoa ja nopeutta uudistamiseen, tiet ja ojitukset kuntoon, ravinnetalous ja varsinkin ravinnehäiriöt huomioon jne.
Lajoilla turvemaa-alueilla ja nykyisillä hirvitiheyksillä männyn istutukset kokonaan pois. Voi tulla takapakkia oman metsätalouden kannattavuuteen ja varsinkin kansantaloudelle.
Yhdellä ostopalstalla on rajat osin hukassa ja tuli epäilys metsätoimijoiden rajanauhoituksista. Tilasin MML:n vanhoja jakokarttoja ja kun niitä käytiin läpi, huomasi MML:n henkilö mahdollisia virheitä kiinteistökartta-aineistossa (siis digiaineistossa).
Meni pari viikkoa ja tuli sähköpostiin uusi karttaote, jossa palstan muotoa oli korjailtu. Toisessa paikassa tuli menetystä muutama tuhat neliötä ja toisessa paikassa tuli vastaavasti lisää. Lopputulos oli sattumoisin kompromissi oman ja metsäammattilaisten näkemysten välillä. Pitää käydä tutkimassa maastossa, että löytyvätkö pyykit paremmin sieltä, mihin uusi kiinteistöraja-aineisto ne osoittaa.
Kännykän GPS näkyy näyttävän tarkasti pyykit sinne, mistä niitä löytyy maastossakin. Mutta jos kartta-aineisto on digimuodssa väärin, ei pyykkejä tietenkään löydy.
No joo. Herrat vähän meinaavat härnätä näitä älyajattelijoita.
Lahjonnasta en tiedä, mutta viisaat sanoivat taannoin mediassa, että kilpailun rajoittaminen olisi korruptiota. Kuitupuukaupan oligopsoni (=3 ostajaa, joilla on määräävä markkina-asema) olisi tuon määritelmän mukaan korruptoitunut järjestelmä.
Tuota korruptio -termiä piti meikäläisen ihan pohtia, mutta kyllä sitä voidaan käyttää Suomen kuiduttavan teollisuuden raaka-aineen hankinnasta. Tähän raaka-aineen hankintaan luetaan kuitupuu ja sahahake. Eli termin mukainen ongelma koskettaa niin sahureita kuin metsänomistajia.