Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Pohjois-Amerikassa saattaa olla sellutehtaita, joissa ei ole lainkaan kuorimoa. Eli kaikki puu tulee valmiiksi haketettuna sahan kautta.
Sahat taas saattavat ottaa nieluunsa onnettomia 3-5 cm keppejä, joista tulee vain haketta. Tietenkin isosta tavarasta syntyy varsinainen sahatavara.
Kaato- ja juontokoneissa miehekäs ääni ja tärinä on vähintään yhtä tärkeää kuin työn tuottavuus.
Kaatokoneissa pitää olla järeät kourat, koska kuski saattaa ennakkoraivata hakkuun yhteydessä eli pieksää kouralla arvottomat puulajit maahan ja ainakin pois edestä. Kanadassa on isoja alueita, joissa mm. vähäarvoista sikäläistä haapaa pieksetään maahan.
Minäkään en pidä omatoimista ureakäsittelyä ongelmana. Eurostoliitolle ja holhousyhteiskunnalle tuo näyttää olevan paha ongelma.
Mikä kumma siinä on, että Pohjoismaat antavat hollantilaisten vihreiden hyppiä silmille!!!
Metsäkeskustelu vaihtuu perhepolitiikkaan.
Tilanne, jossa naisia ei syrjitä saadaan osin aikaan järjestelmässä, että vanhempainvapaalla olevalle työnantajalle maksetaan rahaa sopivasti vanhempainvapaan aikana – ja vähän sen jälkeen. Sen verran hyvä tuki, että työantajat alkavat kisaamaan niistä työntekijöistä, jotka tekevät uusia tulevia veronmaksajia.
Anneli sanoikin jo miksi ultakapitalismi ei ole hyväksi millään toimialalla. Muutamilla aloilla alkaa syntyä monopolin kaltaisia tilanteita, jolloin sekä kuluttajat että pk-yritykset kärsivät. Pieni kansakuntakin on yksi pelinappula globaalissa ns. markkinataloudessa. Todellisuudessahan sekä kommunismi että ultrakapitalismin synnyttämä oligopoli tai monopoli ovat kaukana hyvin toimivista vapaista markkinoista.
Keskustelusta on helppo päätellä, että metsäalallakaan ei ymmärretä yksityisen sektorin tärkeyttä koko kansantaloudelle. Ei sitä julkisen rahoituksen lähdettä ymmärretty puolueiden puheenjohtajatasollakaan, kun esim. SDP:n puheenjohtajisto moitti taannoin hallituksen toimia.
Suomea ei saada parempaan nousukiitoon, jos yksityissektoria kohtaan ei ymmärrys kasva.
Kuusitaimikkoon on tulossa taimikonhoitoa vuoden kahden sisällä. Osalla kuviosta on tullut harmaaleppää ja tulipahan katkottua 3-5 m lepistä latvoja pois, jotteivat ennätä pieksää kuusenlatvoja. Syy siihen, että pelkät latvat pois on typensidonta. Josko lepät jäisivät henkiin ja samalla toisivat typpeä maahan. Latvat katkomalla lehtikarikkeen määrä kyllä pienenee, mutta juuriston sidonta ainakin jatkunee.
Homma saattaa kuulosta naurettavalta, mutta lepän typpi on aika edullista. Harmi vain, että niille paikoille leppää ei tahdo tulla missä sitä typpeäkin tarvittaisiin eniten.
S-Pankin Metsärahasto kirjoittaa puun hinnanmääräytymisestä realistisemmin:
”Puun ostaja määrittää kantohinnan, ja esimerkiksi rakentaminen ja sellun kysyntä vaikuttavat siihen.”
Tietenkin se, että myyjä piirtää puumerkkinsä paperiin on jonkin tulkinnan mukaan markkinoilla tapahtuvaa hinnanmääräytymistä. Silti kun on seurannut tätä Suomen raakapuu- ja jalostekauppaa, on tuo S-Pankin määritelmä mielestäni osuvampi.
”Ahmat ovat kiinnostuneita sahojen muoviosista ja saattavat pureskella ne palasiksi.”
Niin tai karhut ovat levitelleet moton bioketjuöljypurkit pitkin kangasta. Viikonlopun jälkeen oli parillakin työmaalla karhuja ja tassulla oli painettu tyhjistä kymppilitraisista kyljet auki ja sisus oli nuoltu tarkkaan. Karhun kieli oli tehnyt muovikannun pintaan hyvät jäljet.
Käsisahat taas metsässä yön yli joko paperisäkkiin tai muovipeitto ilmavasti siten, että ei kerää turhaa kondenssia. Kondenssikosteus on viheliäistä.
Terminä isännätön raha on näissä keskusteluissa epäonnistunut. Jos oligopsonitilanteessa puuta ostava yhtiö käyttää asemaansa ja neuvotteluvoimaansa oman etunsa ajamiseen, on se siinä mielessä isännätöntä rahaa, että se on isänniltä pois. Raha ja arvonmuodostus siirtyy metsäyhtiölle.
Pienmetsänomistajien neuvotteluvoima ja edunvalvonta on sen verran heikoilla kantimilla, että siellä ei ole isännätöntä rahaa. Rahan ja arvon korjaa äkkiä voimakkaampi taho talteen ja pienmetsänomistajalle jää ne loppumurut.
Lehtikuusi ei ehkä ole laho, mutta lehtikuusella on todella hauraat oksat. Oksan momentti (voima x varsi) runkoa vastaan voi olla myös kohtalokkaan suuri, koska oksa on usein pitkä ja lähes kohtisuoraan rungosta. Koivulla oksisto on usein muodoltaan erilainen ja terve koivu saattaa olla myrskyssä jopa kestävämpi kuin terve lehtikuusi.
Jos tie olisi edelleenkin kartanon yksityistie, olisi ongelma toisenlainen. Korvausvastuu vahinkotilanteessa saattaisi silti olla taajaman lähellä yksityistielläkin puiden omistajaa kohtaan velvoittava.