Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Samantyylinen Suorittavan opastama laintulkinta pitäisi ottaa käyttöön myös hirviongelman hoidossa.
Ruokohelpi oli viheliäinen polttaa, koska silikaattipitoinen tavara laavaantuu niin helposti. Eli tuhkamöykky saattoi olla puolen kuution jööti, joka piti pilkkoa paineilmavasaralla.
Kannuksessa ovat kyllä tutkineet energiapuuta ja pajuja. Kysyin kerran pajusta ja turvesuosta ja vastaus oli nimenomaan tämä EU:n maataloustukivääristymä. Ruotsalaiset saavat maataloustuen pajulle ja suomalaiset eivät saa. Ei kai ole osattu ottaa huomioon jäsenyysneuvotteluissa aikanaan.
Pajulle ja hybridihaavalle on tietenkin muitakin jalostusmahdollisuuksia kuin polttaminen. Mutta ymmärrän Mäntän alueen suunnitelman. Ison yhtiön ei kannata lähteä sompailemaan muutaman tuhannen tai muutaman kymmenen tuhannen kuution takia uusille aloille. Pikkuyhtiöille asia on tietenkin toinen.
Vesipajukin on tuttu. Kasvaa rajusti myös Pohjois-Suomessa.
Mutta miksi Ruotsissa pajunkasvatus on maatalouselinkeino ja Suomessa ei? Maatalouteen saa EU:ssa isot tuet. Tuet vääristävät markkinaa ja meillä vanhoille turvesoille yritetään saada kasvamaan jotain muuta kuin pajuja.
Pajut olisi hieno vaihtoehto mm. vanhoille turvesuopohjille tai suopelloille, mutta joku tukivääristymä estää järjenkäytön.
Hilux osui nappiin. Kuitupuun muuttaminen tukiksi on normipuuntuottajan tärkein homma. Kuitupuulle saa hieman lisäarvoa pyrkimällä myymään harvennukset pikkutukiksi tai sahakuiduksi.
Osin metsätalouteen voi linkittyä myös muuta puunjalostamista, jossa kuitupuulle haetaan vaihtoehtoisia käyttökohteita ja lisää arvoa. Klapit, sahatavaratuotanto ja erikoisempien jalosteiden tuottaminen. Näissä jalostustyön osuus nousee suureksi. Jalostustyön ohella saatetaan tarvita isoja panoksia myös kehitykseen ja markkinointiin.
Yhtenä omana esimerkkinä on haapakuidun jalostaminen saha- ja höylätavaraksi. Homma on jo aika kaukana metsätaloudesta, mutta jalostusasteesta riippuen on lopputuotteelle tullut mukavasti lisäarvoa. Lopputuotteen tukkuhinta voi olla esim. haavalla 400-700 eur/m3. Antaa kyllä mielekästä ja ihan tuottavaa tekemistä. Jos olisi helppoa, sitä tekisivät kaikki.
Juu ei aleta tässä ketjussa taas väittelemään näistä Jovainin ja Laurin aiheista. Tärkeitä aihepiirejä on toki niissä keskusteluissa tullut esille.
Mutta väittäisin, että Baltiassa ja Suomessa kustannuksia tärkeämpi tekijä niin kuitupuun kuin puunkorjuun hinnoittelussa on nimenomaan markkinatilanne ja markkinoiden toimivuus. Lisäksi tärkeä termi, jota jostain syystä ei juuri Suomessa käytetä on raakapuukaupan arvoketju: Montako toimijaa markkinoilla, onko hinnanmuodostus täysin markkinaehtoista, kenellä tai keillä on määräävä markkina-asema joko puukaupan tai puunkorjuun markkinoilla yms.?
Anneli! Onko siis meilläkin odotettavissa parempaa kuitupuun kantohintaa, jos siirrymme hieman tehottomampaan korjuuseen?
Hyviä näkemyksiä sekä Suorittavalla että Jätkällä. Kehitys voi edetä kahteen suuntaan.
Pieni kone saattaa toimia ilman kuskia tai yksi operaattori valvoo kahta tai useampaa yksikköä kerralla. Se joka osaa rakentaa hyvän pienen peruskoneen, jossa on mahdollisuus olla joko kuski tai sama runko voisi toimia myös kuskittomana, voisi hyvinkin pärjätä.
Toinen vaihtoehto on yleiskone, joka rappaa tehokkaasti alueelta kaiken.
Metsäala on kaikkiaan toimiala, jossa alan ammattilaiset ovat koko ajan onnistuneet vähentämään ihmisten määrää. Tuottavuus / työntekijä on noussut hurjasti viimeiset 70 vuotta. Verratkaapa vaikka sote-alaan tai hoiva-alaan, jossa ay-liike on koko ajan vailla lisää käsipareja.
En mitenkään usko, että suomalaisen metsätalouden korjuuketju olisi tulevaisuudessa pari konetta, pari tuuria ja investointikustannus 1-2 MEUR/ketju. Suomen kustannustaso, osaaminen ja puun luontainen laatu (globaalisti) vie kehitystä johonkin muuhun suuntaan.
JK-keskusteluissa unohtuu, että metsät ovat palaneet 300-500 vuoden välein. Välttämättä kaikki puusto ei ole palanut eikä pohjakaan aina kokonaan.
Metsänpohjan tai metsän kulottaminen on tärkeä vaihe mm. maaperän ravinnekierron ja pieneliöstötoiminnan vuoksi. Jatkuvassa kasvatuksessa taitaa unohtua, että maa tarvitsee ravinnekiertoa ja sammalikon poiston aina silloin tällöin. Lämpö ei pääse maahan, jos sammal on eristeenä.
Tasaikäiskasvattajat voivat kulottaa metsäpohjaa ja muokkauksella pyritään samaan. Sammaleristettä rikotaan ja lämpö pääsee maahan. Samalla ravinnekierto vilkastuu. Soistuneen paksusammalisen kankaan äestys on toiveajattelua. Maa tarvitsee lämpöä ja sammaleriste ei silittämällä kummene mihinkään.
Täysin luonnonmateriaali olisi tietty paras. Mutta pesän kannalta pitäisi sitten varmistaa, ettei köysi ole lahonnut parin kolmen vuoden kuluttua ja ettei pönttö tipahda asuttuna aikana alas.
Sahuri ei tykkää raudasta eikä teräksestä, mutta ohut rautalanka oksassa on paljon parempi kuin muovi. Jos sähköjohtoja käyttäisi, niin eristeet pitäisi kuoria pois. Ohut kuparijohto ei ole sahan tai hakkurinterillekään aivan katastrofi.
Silti puun sisälle ei kannattaisi päästää mitään kasvamaan.
Älkää viekö muovia metsiin tai edes pihapuihin!!
Päällystetyt sähköjohdot, pyykkinarut, muovinarut, kuormansidontaliinat jne. sisältävät kaikki muovia. Muovitonta narua ei normikuluttaja enää löydä helpolla.
Linnunpöntön naru kasvaa parissa kolmessa vuodessa piiloon oksan tai rungon sisään. Muovinen puu pilaa ison määrän sellua tai paperikoneella paperia. Muutaman gramman muovipisara saattaa tuhota tonnitolkulla paperia. Tai mihin sellu nykyään päätyykään – pilalle menee.
Luonnonsuojelija ! Muovi ei kuulu luontoon!
Metsäväki ja puuntuottajat ! Muovi ei kuulu meidänkään mielestämme luontoon. Lisäksi jos haluamme, että maassa on vielä puunjalostusta, kannattaa muovit pitää metsistä ja etenkin pinoista pois.