Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Mulla on palstoja, joissa metsään.fi -aineiston pohjana on käytetty muuta man vuoden takaista metsäkeskuksen laatimaa suunnitelmaa ja joissakin palstoissa suunnitelmaa ei ole, joten pohjana on kai vain kaukokartoitusdata (joku kuvio on ehkä maastotarkistettu).
Kuvitelma on, että ne palstat, joissa pohjalla on suunnitelma, ovat metsään.fi -palvelussa paljon tarkemmin. Ainakin tuntuu, että niissä on selkeitä virheitä vähemmän.
Kaukokartoitus paranee koko ajan, joten muutaman vuoden kuluttua tilanne voi olla jo aivan toinen.
Kurkatkaapa kemian kirjasta, mitä ovat organometallit ja vaikkapa jostakin lisää molybdeenin ja hiiliketjujen yhdisteistä. Muita mm. voiteluaineissa esiintyviä organometalleja ovat mm. magnesium- ja sinkkiyhdisteet. Voi niissä olla toki monien muitakin metalleja sisältäviä orgaanisia yhdisteitä.
Hiiliketju voi olla synteettinen tai se voi olla myös luonnosta peräisin – siis uusiutuvista lähteistä eli biopohjainen. Biopohjainen hiiliketju voi olla esim. kasviöljystä tai vaikka puusta. Siihen ympätään sopiva metalli ja saattaa auttaa joissakin ominaisuuksissa myös voitelukäytössä.
Suurin osa näistä itse lisättävistä lisäaineiden jutusta on tietenkin pelkkää rahastusta ja tarinaa, mutta tuskin mikään teollisesti valmistettu synteettinen, puolisynteettinen tai vaikkapa kasviöljystä peräisin oleva voiteluaine toimii ilman lisäaineita.
Kun ajaa Jyväskylästä Lappiin, näkee tien varrella useita läjitysalueita, joissa puu kasvaa paljon paremmin kuin ympäristön soistuneilla tasamailla. Osa patjoista saattaa olla 40-50 vuotta vanhoja ja osa tietenkin nuorempia.
Soistuneilla alueilla tai soilla läjitysmaa on poikaa. Metsätalousmielessä tulee taas mieleen, että kyllä auraus sopi erinomaisesti soistuvien kankaiden ja soiden maanmuokkausmenetelmäksi. Sopiva maalajien sekoittaminen antaa mukavan kasvulisän ja samalla varpu-sammalikko saa kyytiä.
Vapaa tiedonvälitys ei tarkoita sitä, että toimittajan omat (tai lähipiirin) mielihalut saadaan korostetun näyttävästi esille mediassa. Yle ja Hesari ovat hyviä esimerkkejä siitä valemediasta, jossa toimittajan oma ja kapea maailmankatsomuksellinen näkemys menevät läpi eetteriin että tyhjää vain.
Kyllähän Jovain siinä on oikeassa, että jotain tilanteelle pitäisi tehdä. Haasteena vain on, etteivät isoimmat yhtiöt ole enää suomalaisia eikä siinä mielessä yhteiskunnalla ja yhtiöillä ole enää keinoja eikä halua puuttua asiaan. Porvari luulee, että elämme markkinataloutta ja mahtitilataustainen poliitikko askaroi aivan toisarvoisten asioiden parissa. Demarille ja vihreälle homma sopii parhaiten. Rikastuminen tapahtuu jossakin kasvottomassa veroparatiisissa ja pääasia on, ettei kukaan lähinaapuri rikastu.
Sen verran olen kuunnellut myös kansantalouden oppeja vaikkapa Eero Kasasen ohjauksessa, että voin sanoa, että suomalainen on todella tyhmä, kun sahaa omaa oksaansa. Tyhmyyttä on siis kansantalouden ja puuntuottajien kannalta.
Se kyllä ihmetyttää, etteivät yksityinen sahateollisuus ja puuntuottajat ole löytäneet viestintäänsä yhteistä säveltä. Ehkä nämä isot ovat niin niskanpäällä, ettei uskallus riitä edes yhteisiin julkilausumiin.
Kun suomalainen saha möi U/S-laadun sahatavaraa Englantiin, niin ylivoimaisesti parhaimman tilin teki maahantuoja, joka lajitteli U/S-laadusta neljä eri laatua. Fiksu saha oppi asiasta ja löysi uusia asiakkaita ja teki myöhemmin parempaa tulosta. Englannissakin käydään kauppaa suomalaisella sahatavaralla ja sikäläiset kauppiaat nettoavat paremmin kuin sahatavaran tuottaja.
Suomalainen metsänomistaja myy puunsa ja aivan taatusti sillä puulla käydään kauppaa myöhemmin jalostusketjussa. Sellumaakari vetää tietenkin suurimmat voitot. Metsänomistaja on kaupat tehnyt ja puu on hänen tuottamaansa, muttei se enää ole metsänomistajan puuta. Kannattaa joko jättää puunsa myymättä tai hakea muita asiakkaita tai markkinoita, jos ei kestä sitä, että puuntuottajan puutavaralla käydään kauppaa.
Onko Jesse tieto vai arvaus, että Kaskinen käyttää haapaa? Luulisi MG:n paikallisten kyllä tietävän.
Asiakkaan löytäminen haapatukeille on kovan työn takana. Samoin sahapintaiselle haavalle ei tahdo löytyä käyttäjiä. Mutta kun haapa oli niputettu määrämittaiseksi höylätyksi paneeliksi, niin alkoi kiinnostamaan myös puutavarakauppiaita. Touhua tuli aikoinaan harrastettua ja sitten loppui terve haapa lähimmiltä tarjoajilta.
Nyt somen ja tehokkaamman netin aikana tukkikauppakin saattaisi onnistua helpommin. Kaikessa erikoispuukaupassa ja varsinkin jalosteiden kaupassa on oma työnsä ja vaatii harrastuneisuutta asiaan.
FSC on nimenomaan tätä Indonesiassa ja Malesiassa minkä Anneli kirjoitti:
”laittomia hakkuita ja luonnonmetsän siirtymistä plantaasien alle.”
Siksi vastuullinen kuluttaja jättää FSC-puutuotteen ostamatta ja valitsee jotain muuta.
Haapa värivikaantuu nimenomaan oksien kautta. Osa sisutuskäyttäjistä hyväksyy tämän, mutta tuli vastaan käyttökohteita, joissa haapa karsiutui kokonaan pois.
Tukkikin käy tosiaan sellun raaka-aineeksi. Kannattaa laittaa muutama kymmenen tuhatta kuutiota tukkia sellunkeittoon mieluummin kuin nostaa miljoonien kuutioiden hintaa edes eurolla.
Kansantalous ja suuryhtiöiden gobaalitalous ovat eriytyneet jo parikymmentä vuotta sitten. Harva päättäjä tai kaduntallaaja ymmärtää nykyistä tilannetta. Ilmiö näkyy erityisesti kuitupuun ja sahojen sivutuotteiden hinnassa.
Tietääkö kukaan, että käytetäänkö Kaskisissa CTMP-tehtaalla yhtään haapaa? Käsittääkseni voitaisiin käyttää, jos haapaa olisi tarjolla suurehko määrä. Eri asia taas on, että onko Metsä Fibrellä valmiina haapakuituasiakkaita.