Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Minä väitän, että puunkasvulla ja maaperässä tai aivan maakosketuksessa olevalla lahopuulla on yhteys. Jos maaperän olosuhteet saadaan sellaisiksi, että maassa oleva puu lahoaa nopeasati, niin myös puu kasvaa vikkelästi.
Eli huolehditaan maan vesitalous kuntoon, parannetaan lämpötaloutta (esim. muokkauksella), huolehditaan ravinnetalous kuntoon ja tehdään se maaperän pieneliötoiminnan olosuhteet niin otollisiksi, että puu lahoaa mahdollisimman nopeasti. Tämän seurauksena puu kasvaa kaikkein parhaiten.
Samalla kun lahopuu häviää maaperästä nopeimmin myös puu kasvaa nopeimmin. Silti lahopuuta näyttää jäävän metsiin koko ajan isoja määriä.
iloa metästä kirjoitti:
”Saaduilla rahoilla pönkitettäisiin julkista taloutta. Eli jatkuvan velanoton ja verokiristyksien jälkeen julkiselle puolelle kauhottaisiin vielä enemmän rahaa.”
SDP ei olekaan vielä hoksannut, että kun julkiseen talouteen palkataan joko lisää käsipareja tai käytännöstä vieraantuneita tutkijoita, asiantuntijoita, suunnittelijoita yms., niin tuo joutoporukka ei äänestäkään SDP:tä, vaan laumaantuu Vihreisiin.
Vihreitä on helppo äänestää, jos palkka juoksee juotavista hommista ja mitään oikeita tai realistisia ratkaisuja ei ole esittää kansantalouden tai vaikka koko maapallon kehittämiseksi.
Revan takana olevat kirjoittajat huolehtivat luonnosta, joten Pienkone-Revakin voisi käyttää bioöljyä.
Aikoinaan Kannuksen Metlassa sahasivat kesäoloissa koemielessä mäntysaippualla. Sekin pelasi käsittääkseni aivan hyvin. Palstalaisissa on muistaakseni mukana myös mukana tuon tutkimuksen päätestaaja. Jospa kuulisimme lisäkommentteja näistä kokeista.
Ensimmäiset hirvikärpäset iskivät kimppuun lauantaina 4.8.2018 Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa. Paidan alle taisi tulla puremaa ja tiputtivat siipensä kun luulivat päässeen kunnon karvoihin. En ole aiemmin huomannut mitään jälkivaikutuksia hirvikärpäsistä, mutta nyt oli joku puremakohta hiukka arka vielä seuraavana päivänäkin. Saattoi tietenkin olla myös joku pistiäinen, joka iski kimppuun. Oli samalla reissulla lähihavainto myös puussa olevasta isohkosta ampiaispesästä.
Anneli kirjoitti: Hienoa edistystä harrastelijan mailla. Onko niin, että hirvi syö kesälaitumella ruohoja ja lehtipuita ja talvilaitumella mäntyä?
Hirvet käyvät talvisin vuosi toisensa jälkeen syömässä talvella paalattua esikuivattua rehuheinää suoraan pyöröpaaluista metsänreunalohkolla. Lähimetsässä näkyy hirvien tamppaamia kovapohjaisia polkuja eli paalattu nurmirehu näkyy maittavan.
Samalla kuitenkin pellonreunojen männyntaimikkoa kasvaneet ojanpenkat on syöty männyntaimista lähes täysin. Eli nurmirehun lisäksi hirvi näkyy tarvitsevan myös mäntyä kupuunsa.
Lisäys Tanelin listaan. Perinteisesti mäntyä ei voitu käyttää mekaanisen massan raaka-aineena. Kuitenkin 2000-luvulla Suomessa tehtiin teollisesti jo merkittäviä määriä mekaanista massaa männystä. Laitosten sulkemismylläkässä tämä männynkäyttö vaiettiin hissuksiin.
Ei haluttu jatkaa tai kasvattaa männyn käyttöä mekaanisen massan raaka-aineena, koska se olisi tuonut epävarmuustekijöitä mäntyraaka-aineen tarjontatilanteeseen. Osaaminen on toki Suomessa edelleenkin.
Metsienkäsittelyyn on helppo puuttua, koska asia näkyy tienvarsilta niin monelle. Toisen elinkeinoa on myös helpompi rokottaa (verot, säädökset, rajoitukset jne.) kuin omaansa.
Jotta keskustelu toisen elinkeinoon puuttumisesta saisi hieman suhteellisuuspohjaa, ehdottaisin kansalaisaloitetta, jossa pääkaupunkiseudun vuokratiloille laitettaisiin vuokrakatto. Helsingissä vuokrakatto olisi asuinhuoneistoissa 5 eur/m2/ kk. Liiketiloissa se olisi 10 eur/m2/kk. Muissa Uudenmaan kunnissa vuokrakatto olisi asuinhuoneistoissa 4 eur/m2/kk jne.
Saisimme näin sitten kaikki nauttia Helsingin edullisesta asunto- ja toimitilakannasta. Pohtikaapa mitä tuo vuokrakatto aiheuttaisi maan elinkeinoelämälle? Näin helppoa se olisi puuttua toisten elinkeinotoimintaan.
Suhtautuisin suurella varauksella näiden ennallistajien kykyyn arvioida puuntuotannon kannattavuutta. Kannattavuuteen vaikuttaa suuresti hakkuuhetken puun hinta ja metsänomistajan kyky tuotteistaa puu ehkä muille kuin bulkkimarkkinoille. Sellupuun yleinen bulkkihinta saattaa olla jotain aivan muuta kuin tiheälustoisen suomännyn hinta tulevaisuudessa.
Parasta hiilensitomista on kasvattaa lisää puuta ja saattaa se tuotteeksi, jossa puu säilyy pitkään.
Parasta suometsien hoitoa on laittaa kitukasvuiset suot kasvukuntoon huolehtimalla tietenkin kohtuullisesti myös mm. ojitusten vaikutuksista vesistöihin.
Olisipa hienoa, että joku viitsisi koota vertailevia talouslaskelmia kuntien tai vaikkapa Metsähallituksen mahdollisesta avohakkuukiellosta. Olisi äänestäjillä kättä pidempää pohdittavaksi. Samat laskelmat sitten yksityismetsistä.
Hiili ei sitoudu kuin metsien ja puun käyttöä tehostamalla. Puuta pitää tietenkin ohjata tällöin entistä enemmän hiiltä pitkään sitoviin tuotteisiin. Joko markkinaehtoisesti tai kepillä ja porkkanalla.
Suo-ojien tukkijat ovat housuunkusijoita ja kusettavat suurta yleisöä höttötarinoilla. Järkyttävää, jos tälle porukalle aletaan jakamaan tulevaisuudessa kemeroita. Ojitettu suo on laitettava sitomaan hiiltä puustoon aivan samoin kuin kangasmaa.
Tamperelainen ja Jätkä hoksauttivat tärkeän asian.
Maantarjoajia voi olla monenlaisia – tietoisesti tai tietämättään. Läjitysmaissa saattaa tosiaan olla ihmisen pilaamia maita, joista maanomistaja voi olla myöhemmin vastuussa. Siellä saattaa olla kloorattuja hiilivetyjä (liuotinpohjaiset puhdistusaineet) tai vaikka kyllästejäämiä. Näitä pieniä kenttäkyllästämöitä on ollut aikoinaan kai tiheästi ja hyvinkin maantien varressa.
Periaatteessa valtatien varren siivoamattomissa penkoissa voi olla monenlaista kumi- ja muoviriekaletta. Vaikka niitä siivotaan, niitä saattaa olla myös läjitysmaissa. Yöllinen valtatien niittotyömaa oli nostanut niitä aamuyöllä melkoisesti taas esille.
Se että haluaa mailleen vain puhdasta läjitysmaata ei ole ahneutta.