Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Planterin kanssa samaa mieltä. Jos metsänomistaja tietyssä tilanteessa tuijottaa ja odottaa liikaa Kemeraa, on suuri vaara, että varhaishoito lykkääntyy. Kemeraan kannattaisi tehdä lisää kannusteita tai säädöksiin väljennyksiä varhaishoidon osalta. Kaksiosainen varhaishoito voisi sopia hyvin ainakin omatoimisille.
Kaikkiaan metsänomistajiin pitäisi saada iskostettua myös ajatusta, että raivuuta kannattaa tehdä tai teettää myös ilman Kemeraa.
Ei käy kateeksi Kemeran kirjoittajien työ. Budjetti on annettu ja silti pitäisi osata ottaa huomioon monta asiaa. Kaikkiaan Kemera on kyllä kehittynyt oikeaan suuntaan.
Taisit Anneli jo tarkistaa korruption nykyisen määritelmän? Sitä se vain on, kun tässä tapauksessa pieni osa riistahallintoa ja metsästäjiä pyörittää oman pillinsä mukaan metsänomistajia, maataloutta, virkistyskäyttäjiä, liikenteessä olijoita ja sote-palvelujen maksajia mielensä mukaan.
Korruptiohan on paljon muutakin kuin lahjontaa. En edes usko, että tuossa tarvitsisi tutkia lahjontaa lainkaan.
Hirvibyrokratia täyttää nykyisin korruption määritelmän. Olisi mielenkiintoista nähdä, kun korruptiotutkinta penkoisi riistahallinnon ja hirvenmetsästyksen yhteyden.
Mehtäukko kirjoitti:
”Osaako monikaan nyky tytön tollukka keittää edes perunoita?”
Keittotaito ei riipu värkeistä. Potunkeitosta kuitemkin sen verran, että nykyään julkishallinnon suurtalouskokit eivät osaa keittää perunoita. Kuorittu pottu nykyaikaisen höyrykeittimen jälkeen on tosiaan kova kumipallo. On varmasti tehokasta ja edullista, jos potutkin tulevat Puolasta.
Auraus näyttää olevan edelleenkin ruma sana. Ojitus on myös edelleen joillekin ruma sana.
Kun talouden lainalaisuudet otetaan huomioon, on nostettava hattua niille, jotka ymmärsivät ojituksen ja aurauksen merkityksen metsien kasvulle. Monimuotoisuutta tuli siinä samalla, jonka huomaa ehkä vasta vuosikymmenten jälkeen.
Ojitus on lisännyt puuston kasvua Syuomessa miljoonilla kuutioilla / vuosi, Ojitus on muuttanut kitu- ja joutomaat tuottaviksi ja samalla hiilensitojiksi. Ojitusten hyödyn korjaaminen on vasta alussa.
Meilläpäin viimeiset auraukset on tehty 1980-luvulla. Menetelmä on ollut aikanaan tehokas ja toimiva. Menetelmää voisi käyttää aivan hyvin jatkossakin. Tietenkin ympäripyörivä kaivinkone on taitavissa käsissä nopea ja tehokas ja samalla monipuolisempi työkalu kuin 1980-luvun aura,
Kuusikot voivat olla erilaisia eri puolilla maata. Tein kerran taimikoninventointia Pohjois-Suomessa ja varttuneen taimikon ikä oli kairanäytteessä 70 vuotta. Siinä oli päätetty säästää aliskasvos joskus 20-25 vuotta ennen inventointia. Kasvuspurttia oltiin siis vasta odottamassa.
Määrämitytahakkuu taas, joka on tehty 1800-luvun lopulla tai vaikka 1930-luvulla, on tosiaan nyt aika vaikea erottaa maastossa.
Varmasti 150-vuotias kuusi olisi ylivetoa puusepille, mutta myyjän ja asiakkaan kohtauttaminen on monen muun artikkelin kuin bulkin suhteen hankalaa. Valitettavasti. Nettiaika antaa tietenkin uusia mahdollisuuksia kohtaamisiin.
Olen nähnyt ja kuullut monenlaisia tohtoreita ja luottaisin kyllä hyvin paljon myös kokeneen metsänkasvattajan mielipiteeseen ja kokemukseen. Monessa tapauksessa jopa enemmän kuin leipätohtorin (projektitohtorin) tutkimusviritelmiin, joissa rimpuillaan pätkätyösuhteesta toiseen. Toisaalta en kyllä ottaisi näitä kaikkia tohtoreita lainkaan pysyviin työsuhteisiin – en julkiselle enkä yksityiselle sektorille.
Syöminen on tosiaan tärkeä elinkeino. Vertailukohdaksi asian tärkeydestä voisi ottaa Suomessa vaikkapa vesijohtoverkon. Esimerkkinä kunta voisi myydä vesijohtoverkkonsa pääomasijoittajille ja perusteena on se, että Suomessahan puhdasta vettä riittää. Siis ei huolta?
Jos pääomasijoittaja on vähänkään normitoimija, voi esimerkkikunnassa veden hinta moninkertaistua vähän ajan kuluttua. Ihme homma kyllä, että täkäläisiä sähköverkkoja myytiin niin innolla markkinavoimille.
Haluaako joku maa kokeilla miten käy jos ruuantuotanto ulkoistetaan kokonaan?
Minä väitän, että puunkasvulla ja maaperässä tai aivan maakosketuksessa olevalla lahopuulla on yhteys. Jos maaperän olosuhteet saadaan sellaisiksi, että maassa oleva puu lahoaa nopeasati, niin myös puu kasvaa vikkelästi.
Eli huolehditaan maan vesitalous kuntoon, parannetaan lämpötaloutta (esim. muokkauksella), huolehditaan ravinnetalous kuntoon ja tehdään se maaperän pieneliötoiminnan olosuhteet niin otollisiksi, että puu lahoaa mahdollisimman nopeasti. Tämän seurauksena puu kasvaa kaikkein parhaiten.
Samalla kun lahopuu häviää maaperästä nopeimmin myös puu kasvaa nopeimmin. Silti lahopuuta näyttää jäävän metsiin koko ajan isoja määriä.
iloa metästä kirjoitti:
”Saaduilla rahoilla pönkitettäisiin julkista taloutta. Eli jatkuvan velanoton ja verokiristyksien jälkeen julkiselle puolelle kauhottaisiin vielä enemmän rahaa.”
SDP ei olekaan vielä hoksannut, että kun julkiseen talouteen palkataan joko lisää käsipareja tai käytännöstä vieraantuneita tutkijoita, asiantuntijoita, suunnittelijoita yms., niin tuo joutoporukka ei äänestäkään SDP:tä, vaan laumaantuu Vihreisiin.
Vihreitä on helppo äänestää, jos palkka juoksee juotavista hommista ja mitään oikeita tai realistisia ratkaisuja ei ole esittää kansantalouden tai vaikka koko maapallon kehittämiseksi.