Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Länsisuomalaisen mielestä mäntyöljyn käyttäminen polttoaineena on aika onnetonta. Sille raaka-aineelle on huomattavasti arvokkaampia käyttökohteita. Mäntyöljy on sen verran rajallinen raaka-aine, että kaikki menisi hyvään hintaan maailmalle jatkojalostettuna.
Kuitupuun hinnoittelussa kannattaisi antaa hyvä lisä sille puutavaralle, jossa mäntyöljypitoisuus on maksimoitu.
Sulfaattiselluntuotanto ja muu haihattelu kannattaa pikkuosuuskunnissa unohtaa heti. Sellulla saisi tietenkin nyt rahaa, mutta investointina utopistinen. Huomattavasti varmempi keino olisi metsänomistajien osuuskunta, joka:
– toteuttaisi kuitupuun yhteismyyntejä
– tekisi kuitupuulla vientikauppaa, toimituskauppaa Itämeren alueen sellutehtaille. Erityisesti Ruotsiin
– tuotteistaisi kuitupuuta uusiin käyttökohteisiin (mm. rakentamisen käyttökohteet, liimapuut, uudet liimattomat ja naulattomat ratkaisut)
– mekaanisen ja kemimekaanisen massan valmistus kuitupuusta (siinä vaiheessa kun pääomaa on kertynyt riittävästi)
Sähköauto tarvitsee puulämmityksen. Osa lämmöstä matkustamoon ja osa akustoon.
Teollisuus ei luovu pystykaupasta ellei sen osuutta vähennetä esim. kipailunrajoittamisen perusteella yhteiskunnan toimin.
Se ns. isännätön raha kuuluu teollisuudelle, koska se on sen ottanut itselleen. Näin toimii markkinatalous, vaikka vapaa kilpailu (eikä täydellinen markkinatalous) ei puukaupassa toimikaan. Jos teollisuus laitettaisiin väkisin luopumaan pystykaupasta, olisimme seka- tai suunnitelmataloudessa. Tai sitten vaihtoehtona olisi, että teolisuus alkaisi hyväntekeväisyysjärjestöksi ja jakaisi osan tuotosta puuntuottajille.
Kaikki voivat alkaa tekemään toimituskauppaa vaikkapa ruotsalaisen sellujätin kanssa. Veikkaan, että volyymi pitää kerätä metsänomistajaporukalta. Tornion tullissa voi käydä katsomassa, montako puuautoa menee vuorokaudessa naapuriin. Samoin netistä näkee laivojen liikkeet ja niistä pystyy päättelemään, että kuinka paljon puuta ajetaan Suomesta pyöreänä ulos.
Eli metsäsektori on ryssinyt pelin pahasti, koska hankintahakkaajat on ajettu pois metsästä ja entistä harvempi nuori pääsee näkemään metsätyötä. Siinä yksi syy kuljettajapulaan.
Hankintaperheiden nuorilla olisi kova työmotivaatio, kun ovat rypeneet ensin muutaman vuoden napaa myöten lumessa ja sitten koulutuksen jälkeen annetaan käyttöön ajokone tai moto.
Mutta se kuitupuun hinta oli ketjun aihe….
Jovain ja Ollikolli ovat oikeassa, että kaupankäynti on ostopuolen sanelemaa. Mutta kun ostopuoli on saanut pystykaupan näppeihinsä, niin miksi luopua tuosta määräävästä markkina-asemasta? Hölmöjähän ostajat olisivat.
Metsäsekstori on kyllä ampunut itseään jalkaan, kun on häätänyt hankintahakkaajat pois metsästä. Työvoimapula on yksi seuraus tästä.
Verratkaapa tuota edellä esittämääni vesiliiketoimintaa ja kuitupuukauppaa. Paljon yhteistä ja suomalainen laatu on huippuluokkaa kummassakin.
Suomalinen kuitupuu on kuin suomalainen vesijohtovesi. Sitä on tarjolla paljon ja yksikköhinta on edullinen. Laatu on maailmanmittakaavassa huippuluokkaa.
Olen myynyt puuta kohtuu mukavia määriä, mutta määrän kasvattaminen ei ole järkevää perinteisenä kuitupuuna. Vedessäkin on niin, että kun vettä myy pohja- tai lähdevetenä, yksikköhinta nousee. Jos myy kasvovettä, alkaa yksikköhinta olla todella kohdillaan.
Vesikaupassa ja kuitupuukaupassa pätevät aivan samat lainalaisuudet. Bisneksen teko kasvovedellä vaatii aika lailla enemmän panoksia ja heittäytymistä markkinaan kuin hanavesibisneksessä. Läheskään kaikista ei ole erikoisvesikauppaan.
Voi kun menisivät vihreät joukolla Kiinaan keskustelemaan (muutamaksi vuodeksi) maapallon tulevaisuudesta. Siksi Kiinaan, että siellä on ympäristöasiat vielä niin vaiheessa ja Kiinalla on kaikkein suurin merkitys koko maailman hiili- ilmasto- ja ympäristöasioissa.
Saisimmeko lisättyä metsämaan pinta-alaa laittamalla kitu- ja joutomaat tuottamaan puuta? Ainakin turvesuopohjien metsittämisen pitäisi näkyä metsämaan lisääntymisenä. Kitu- ja joutomaat olisi pitänyt tilastoida aiemmin joksikin muuksi ja jos ne laitetaan kasvamaan puuta, lisääntyisi metsämaan pinta-ala.
Pelkkiä pinta-aloja ei kannata tuijottaa, jos hiiltä halutaan sitoa. Aivan samoin, jos turpeen sisältämää hiiltä halutaan laskea, ei kannata tuijottaa yksinomaan turpeen tilavuutta.
Tuki on vaarallinen työkalu. Se voi vääristää todellisuutta. Näin on käynyt monella yhteiskunnan alalla.