Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Kaikissa uusissa selluhankkeissa pahin pullonkaula on rahoitus. Rahoituksen odotetaan tulevan maailmalta. Maailmalla karsastetaan rahoitusmielessä kahta asiaa: hakkuiden säätelyä (julkinen säätely ja mahdollisesti sertifioinnit yms) sekä kuitupuun lisäkysynnän aiheuttamia hintaodotuksia.
Kolmella suurella nykytoimijalla on yllättävän hyvin omat pullansa uunissa.
Annelin mainitsemasta konsensuslausumasta tuli heti mieleeni:
Konsensuslauma tai sopulilauma on ilmiönä tuhoisa niin tehotuotannossa kuin viherhulluudessa. Tehdään äkkivääriä päätöksiä laumana, joita joudutaan myöhemmin paikkailemaan ja korjaamaan. Metsä- ja puutaloudessa noiden äkkiväärien liikkujen korjaaminen jäisi tuleville sukupolville. Käy kuten stalinistiajattelussa. Vasta seuraava sukupolvi osaa nähdä aivopestyn sukupolven virheet.
Monimuotoisuus on sopulilauman soijahuuman vastakohta.
Muutamissa pitäjissä tasamailla soiden osuus maapinta-alasta on ollut yli 70%. Onko monimuotoisuus lisääntynyt, kun soita on ojitettu? Mielestäni ojittaminen on lisännyt ainakin noissa tapauksissa monimuotoisuutta.
Samalla myös hiilensidonta on lisääntynyt.
THL:n digiviestinnän kehittäjä kertoo profiilisssaan Twitterissä: Tutkitun tiedon puolesta diipadaapa -viestintää vastaan.
Eli onkohan THL:n omat jauhot sittenkään ihan puhtaat?
Olen kyllä sitä mieltä, että iso osa pientulisijojen käyttäjistä ei ymmärrä palamisen ilmiöitä saatikka reaktioita. Yhä edelleen hyväksytään musta savu, vaikka se on selkeä merkki siitä, että tavaraa menee piipusta kesken palamisen.
Röntgenlaite sahalla tutkii tukit on-line. Eli data menee heti järjestelmään. Ihmistyönä mittaaminen kuuluu nykyään opetus- ja perehdytyshetkiin.
Visa on oikeassa. Mutta kaikkiaan harmi, että järeää ja hitaasti kasvanutta tukkia myydään edelleen bulkin hinnalla. Maailmassa kyllä olisi maksukykyä 200-500 vuotta vanhalle puutavaralle.
Tolopainen on nyt asian ytimessä palkkojen puolituksen suhteen.
Jos ilmastosta halutaan pitää huolta, on kulutuksen hillitseminen avainasia. Kulutuksen tulee olla entistä ympäristömyönteisempää. Palkkojen alentaminen julkisella sektorilla olisi todellinen ilmastoteko.
Palkkojen puolittaminen ei ole nykydemokratiassa mahdollista. Palkoista pitäisi kuitenkin niistää vaikka 10-20%.
Koska palkkojen alentaminenkaan ei onnistu ay-Suomessa, voisi tuloverotaulukoilla pelata kaikkien nettoansioita alaspäin. Yksityissektorin palkansaajille taas annettaisiin ylimääräinen palkkatulovähennys.
Uskaltaisivatko vihreät olla kerrankin oikealla asialla?
Jovainin asia menisi paremmin ymmärrykseen, jos terminologiaa käytettäisiin oikein. Esim. metsänomistaja ei pystykaupassa maksa nyt korjuun kustannuksia, vaan tehdashinnasta vähennetään mm. korjuun kustannukset ja metsänomistajalle jää sitten lopussa mitä jää. Elikkä vähän toki jää hännänhuipulle.
Uskon kyllä, että metsäalalla toimivat ymmärtävät hyvinkin Jovainin pointteja, mutta koska terminologia ja ajatus välillä heittävät, niin läpällä on hyvä heittää takaisin mitä sattuu.
Mutta sekin pitäisi ottaa tosiasiana, ettei metsäteollisuutta kiinnosta operoida tehtaalla kymmenien, satojen tai tuhansien metsänomistajien kanssa. Johan sen näkee millainen puun vastaanoton infra ja aikataulutukset ovat. Tehtaalle tulee juuri oikea määrä autoja juuri oikeassa aikaikkunassa.
Toimituspuuta voi viedä vaikka Ruotsiin. Avainsanoja ovat yhteistyö, yhteismyynnit, vientiosuuskunta, vientiyhtiö yms.. Seurasin työurani alussa jonkin verran vierestä näitä maaseudun miesten yhteistoimituksia vientikaupassa ja saldona oli, että isännät kusivat omiin housuihinsa. Maine meinasi mennä viejiltä pilalle, koska raaka-ainepää tökki pahasti. Lehmää piti vetää tissistä ja hirvenmetsästys ajoi aina vientikaupan ohi. Ainakin tuolloin arvomaailma oli vientiasiakasta kohtaan aivan pielessä. Asiakas oli iso ja ulkomainen. Siitä ei tarvitse välittää, mitä asiakas ajattelee. Pääasia oli, että hirviporukassa on kiva viettää aikaa. Välillä oli kyse myös muustakin kuin pelkästä kuitupuukaupasta (mm. kuitu, tukki, erikoispuut ja yksinkertaiset työstöt).
Olen muuten myynyt kuitupuuta myös suomalaisille sellutehtaille, mutta kuorittuna, haketettuna ja seulottuna. Niihin hakelasteihin ei tulisi mieleenkään ottaa mitä tahansa ja miten tahansa haketettua tavaraa. Sellutehtailla kun on sen verran ankarat ostohakkeen laatuvaatimukset.
Jos virkatyönä tehty raportti on metsänomistajalle vaikeaselkoinen, on ilmeinen selitys, että halutaan piiloutua kapulakielen ja jargonin taakse. Koska homma on niin sisälämpöistä, niin joudutaan myös piiloutumaan jargonin taakse.
Ainakin alueellista metsäkeskustyötä vaivaa samapiirisyys. Tehdään sitä samaa vanhaa pienen piirin kanssa. Näin on tehty vuosikausia.
Raportin tilaajan, maksajan, metsänomistajan ja veronmaksajan etu on, että raportti on selkeä ja ymmärrettävästi esitetty.
Työryhmiin pitää saada huomattavasti enemmän käytännön toimijoita: aktiivisia metsänomistajia, koneurakoitsijoita, puunjalostajia, luonnossaliikkujia jne.
Matala oja saattaa toimia hiilitalouden kannalta optimaalisesti. Jos taas syvän ojan kunnostusta pystytään siirtämään vuosikymmeniä eteenpäin (syvyys riittää tulevaisuudessakin), on ainakin vesiensuojelussa voitettu. Syvä sammaloitunut oja, joka jätetään muussa kunnostuksessa kaivamatta toimii satojen metrien matkalta erinomaisesti kiintoainesten ja ainakin osin ravinteiden pidättäjänä.
Elikkä ympäristön näkökulmasta matala ja syvä oja saattavat kumpikin olla aivan hyviä. Asioilla on puolensa ja tutkimustuloksia kannattaa tulkita aina sopivan kriittisesti.
(Muokattu ja kirjoitusvirheitä vähennetty)