Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Siis lähteekö auratuilta alueilta alumiini liikkeelle? Ilmankos ne puut sitten kasvavat niin hyvin aurausalueilla. Muistaakseni kerran olin kuulemassa Risto Jalkasen esitystä ja hän painotti alumiinin haitallisuutta puiden kasvulle.
En muista, että onko Al haitallinen suoraan juuristolle vaiko mykorritsasienille? Mitä paremmin sienijuuri voi, sitä paremmin puu kasvaa.
Sienitutkijoille olisi vielä paljon tekemistä sienijuuren optimiolosuhteiden tutkimus- ja koetoiminnassa. Väittäisin, että sienijuuren toiminnan optimointi antaisi vähintään yhtä paljon kasvunlisää kuin jalostetun lisäysaineiston käyttö.
Visakallo kirjoitti: ”…vai onko Jovain kysymyksessä maailmanlaajuinen salaliitto?”
Kyllähän se on maailmanlaajuinen salaliitto. Salaliiton takana ovat kapitalismi ja markkinatalous. Tätä markkinamekanismin toimintaa eivät kaikki puunmyyjät hoksaa vieläkään. Raaka-aine pitää saada edullisesti, jotta bisnes pyörii. Hyväntekeväisyys ja sosiaaliset yritykset ovat eri kategoriaa. Osuuskunnat ovat pieni poikkeus, vaikka niidenkin on sopeuduttava raaka-aineen markkinahintaan, muuten tulee tuho. Yhä edelleen on myös yrityksiä, joissa puuntuotanto ja jalostus ovat kytketty toisiinsa. Näitä on mielestäni esim. Ruotsissa enemmän kuin Suomessa. Osassa ruotsalaisfirmoista on tietenkin metsänomistajajärjestöt mukana.
Pohtikaapa Britanniaa. Siellä lähes kaikki hakattava puu on istutettua ja siis tuotua jostakin (kotoperäisiä ja vieraita). Sahalla saattaa olla mäntyä, kuusta, sitkankuusta, douglasia ja ainakin paria lajia (hybridiä) lehtikuusta.
Kaikki 5-6 havupuulajia menevät mukavasti prosessin läpi eikä kaikkia edes tarvitse lajitella erilleen. Tähän on vaikuttanut laaja kotimarkkina ja tuotteiden erilaisuus. Kaikki tavara menee kaupaksi.
Suomessa tilanne on toinen, mutta silti kannattaa pitää mielessä metsäprofessorin sanoma: kannattaa kasvattaa niitä puulajeja, jotka tuottavata alueella ja kasvupaikalla parhaiten. Aikanaan niille löytyy markkina. Harvennuslehtikuuselle ei kuitenkaan ole löytynyt helppoa markkinaa eikä sellulehtikuuselle ole aina markkinaa.
Vuoden 2007-2008 puuhuumassa tuli tarjottua lehtikuusta selluyhtiölle muun puukaupan ohella. Eivät halunneet ostaa. Kontortamänty kelpasi havukuituun.
Douglaskuusen puuaine tosiaan muistuttaa mäntyä. Tunnetaankin puutavarana Oregon Pine -nimellä. En osaa sanoa, menisikö douglas kaupaksi vientisahalle. Epäilen, ettei sinne prosessiin haluta yhtään lisähaasteita. Jos määrät nousisivat, varmasti tilanne muuttuisi. Erikoistavaraa tekevä piensaha saattaisi ostaa myös muita puulajeja kuin kotimaisia. Eri asia on, että onko pientä puunjalostustoimintaa enää olemassa 100 vuoden kuluttua. Tälläkin hetkellä pienet ensivaiheen puunjalostajat on tapettu aika tarkkaan.
Jos tavaravirtoja aletaan mittailemaan EU-ulkorajoilla, kannattaa kiinnittää huomiota aasialaisen teräksen valmistuksen mittavaan hiilikuormaan vs länsieurooppalainen. Autonkin massa sisältää orgaanisia materiaaleja nykyään kymmeniä prosentteja.
Todella hyvä huomio Timppa!
Aivan samoin voisi vertailla metsien hiilivarantoa esim. viimeisen 150 vuoden aikana. Jospa joku osaisi luoda virtuaalimetsän, jossa voisi käydä katsomassa aikajanaa liikuttaen kylämetsää, jossa puuta 30-50 m3/ha ja silti puusto ikääntynyttä.
Jossakin tämmöinen virtuaalimalli voi olla jo näytillä.
Sahojen suora tukeminen ei EU-Suomessa onnistu. Saksalaiset kyllä ovat onnistuneet EU-rahoilla investoimaan erittäin tehokkaan sahateollisuuden kotimarkkinoilleen. Luulen, että lisäksi ainakin Tsekissä, Puolassa, Itävallassa ja Romaniassa on osattu hyödyntää EU-tuet sahateollisuuden kehittämisessä.
Mutta jos EU alkaisi tukemaan hiiltäsitovaa rakentamista sopivilla porkkanoilla. Kepillä ja raipalla vielä pakotettaisiin hiiltäsitovaan rakentamiseen. Samalla EU-ulkorajoille ankaria tulleja fossiilista hiiltä käyttäville tuotteille. Siinä alkaisi sahateollisuuskin pärjäämään ja puunkasvattaja saisi myös omansa.
Kurki tarkkana!
i-m3 on tietenkin klapintekijän irtokuutio. Hiililaskennat ja heittokuutiot kannattaa pitää nyt erillään.
Valkaisu ei ihan kuulu tähän ketjuun, mutta kloorivalkaisu on jäänyt Pohjoismaissa taka-alalle ja taakse jo vuosikymmeniä sitten. Jos valkaistaan hapella, ei se niin pahalta kuulosta, vaikka kyse onkin kemiallisesta valkaisusta. Pelkällä hanavedellä ligniini- ja kemikaalijäämien huuhtominen ei oikein ole vakuuttavaa.
Valkaistu vaiko valkaisematon suodatinpaperi?
Selluloosatekniikan professori (nyk. emeritus) Johan Gullichsen opasti aikoinaan sellutekniikan perusteissa mm. keittoa, pesua ja valkaisua. Valkaisu on oikeastaan vain keiton jatkamista ja samalla pestään sellusta pois loput keittokemikaalit ja ylimääräiset ligniinijämät. Tämän perusteella valitsisin itse valkaistun suodatinpaperin.
Sulfaattiselluprosessi on aivan yliveto menetelmä tuottaa (erottaa) puusta biokemikaaleja. Parempia menetelmiä tullaan aikanaan kehittämään tuotantomittakaavan, mutta tällä hetkellä mennään tällä eteenpäin. Yhä suurempi osa sellusta tulee päätymään pidempi-ikäisiin tuotteisiin ja siinä mielessä sulfaattimenetelmä tulee jatkumaan vielä aika pitkään. Entistä suurempi osa kehityksestä tullaan tekemään sellun ja ligniinin jatkojalostuksessa sekä muiden biokemikaalien talteenotossa ja jatkojalostuksessa.