Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Kalastajille tulisi maksaa siitä, että kantavat roskakalat kuivalle maalle. Ravinteet pois vesistä ja hyötykäyttöön.
Isännätön raha on terminä huono, koska irtorahalle löytyy ottajia ja metsäpatruunakin on isäntä (eläkerahasto jenkkilässä).
Mutta jos ihan oikeasti joku haluaa taiteilla vaikka toimituskauppojen kanssa, niin Ruotsista löytyvät lähimmät potentiaalisimmat asiakkaat. Huippusuhdanne vain oli ja meni. Katsotaan kuitenkin minkä verran Pohjoismaissa tarvitaan raakapuuta koronasuhdanteen jälkeen.
Kartellin ulkopuolisesta puukaupasta tekisi meili muuten kyllä keskustella. Jos Jesse et pane pahaksesi, niin jossakin (uudessa) ketjussa aletaan pohtimaan vaikka hybridihaavan sahausta. Yhdistä yritystoimintaasi tuo haapakin ja anna Onnisen, Dahlin ja Ahlsellin pitää ainakin tarvikevarastot.
Muutama metsätoimija tekee toimituskauppaa joko pyöreänä puuna tai hakkeena. Joillakin on myös vientiä. Aika päivänselvää on tietty, että metsätalous on enää pieni osa toiminnasta ja pääosa on joko puunjalostusta tai raakapuun tukkukauppaa.
Taimitarhalannoitus ei voi selittää asiaa, sillä myös paljasjuuritaimikoissa on ollut karjalle maittavaa neulasmassaa. Perimän merkitys: ottaako hyvin kasvava perimä paremmin ravinteita ja siksi kelpaa syöntiin? Maanmuokkaus laittaa ravinteet paremmin taimen käyttöön ja hirvi hakee niitä sitten neulasista?
Lisäksi on muistettava pihkan merkitys puussa. Pihkaa erittyy erityisesti silloin kun puun kasvua häiritään. Eli kun kasvu on hyvää, pääravinteet ja hivenet hyvin kohdillaan, puu kasvaa hyvin ja tällöin neulasten pihkapitoisuus saattaa olla alempi kuin kituliaammin kasvavalla taimella.
Aika lailla Glan linjoilla. Tutkittavaa olisi paljon, mutta se vain lisäisi hirvikarjaa.
Jos Jovain myy kuidut suoraan Karlsborgiin Billerud-Korsnäsille, nostan hattua.
Sekä Jätkän että Suorittavan ajatuksessa on hohtoa. Jätkän opeilla metsänomistaja pärjäisi paremmin ja raaka-aine tulisi otettua tarkkaan ja optimaalisesti talteen.
Suorittavan opeilla metsäyhtiö ja korjuuyrittäjä pärjäävät. Kun puunkorjuu on yhtiöiden käsissä, voi vain arvata, kumpi oppi on vallitsevaa käytäntöä.
Valitettavasti suomalainen sahaaminen on bulkkituotantoa ja tehokkuus menee arvosaannon edelle. Sahalla on tolkuton määrä tukkiluokkia ja vielä tuolkuttomampi määrä tuotenimikkeitä. Jos Suomen tukit (tai edes tukkitiedot) kerättäisiin max. muutamaan paikkaan, niin sahaajilla olisi sahattavaa ja tukkisaannon optimointi olisi jo sahureidenkin etu.
Pottitaimissa pääravinteet ovat kohdillaan. Jos kasvualusta on lisäksi vaikkapa turvetta ja se on lannoitettu turpeen peruslannoksella, on mukana hyvin myös hiveniä. Planterin viestin jälkeen (tutkimusta en ole ehtinyt lukea) laittaisin järjestyksen Ca, Mg, Cu, Fe, Zn jne.
Turvemaiden haaste: Tuhkaa turvemaille, niin saadaan runsas ja maittava neulasmassa hirvikarjalle.
En usko, että hirvet seuraavat kasvien pääravinteita N, P ja K. Jotain verrannollisuutta voi olla. Hirvet – aivan kuten nautakarja ovat hivenien ja kivennäisten perässä: Fe, Cu, Zn jne pitäisi olla seurattavien listalla. Ca, Mg yms. ovat tietenkin vielä tärkeämmät, mutta syönnin syy voisi löytyä hivenistä.
On aivan eri asia myydä kontortaa tai muita erikoislajeja sellutehtaalle kuin normisahalle (normaali vientisaha). Vientisahalle pikku määrät erikoistukkeja tuppaavat olla vain riesa.
Piensaha saattaa onnistua erikoispuiden jalostuksessa. Eri asia vain on, että onko niitä tulevaisuudessa.
Metsäalalle kertyy jokseenkin samanlaista porukkaa kuin muihin ammattiryhmiin. Motivoitunut työntekijä alan organisaatiossa olisi antanut ehkä parempia neuvoja. Ilmaiset tai julkisen palvelun neuvot kannattaa tarkistaa jostakin toisesta lähteestä.
Aloittajan ongelma juontuu silti pääosin päättäjistä ja eduskunnasta. Sinne on kertynyt porukkaa, joilla ei ole tietoa eikä taitoa kansantaloudesta tai hyvään taloudenpitoon johtavista päätöksistä.
Mutta kaikkein tollointa porukkaa ovat äänestäjät, koska valitsevat päättäjiksi näitä tietämättömiä.
Yksi vastuutaho aloittajan ongelmaan on myös virkakunta MMM:ssä, valtionvarainministeriössä ja valtiontalouden tarkastusvirastossa. Vastuuta pakoilevaa porukkaa, koska eivät tule kertomaan järkevistä vaihtoehdoista mm. kansalliseen metsäpolittikkaan.