Outbackissa takapenkit kaatuvat helposti tavaratilassa olevilla vetimillä, jolloin saadaan täysin vaakasuoraa tilaa reilut 190 cm. Takajousituksessa on automaattisesti toimiva korkeussäätö, joten vaakasuoruus säilyy, vaikka auto on täysin kuormattu, tai peräkärryssä kuormaa.

Foresteria en omista, mutta olen kyllä nykymalliin tutustunut. Siinä kori on lyhyempi ja vähän korkeampi ja tavaratila on selvästi lyhyempi, mutta muutoin tilat ja tekniikka lienevät aika lailla samat kuin Outbackissa.

En ole Subarufani ja lupaan olla hermostumatta, kunhan sinä Tanelikin lupaat pysytellä pelkästään omissa kokemuksissani.
Noita toisten kertomiahan löytyy kyllä mistä vain.

Minullakin on ehtinyt olla autoja laidasta laitaan jo pitkälti neljättäkymmentä. Tällä ensimmäisellä Subarullani olen ehtinyt ajaa vasta ensimmäiset 40 tuhatta, mutta sen parusteella se on paras ja sopivin kaikista tähänastisista omaan, korostan tuota omaan, käyttööni, jossa kaikenlaisissa olosuhteissa ja kaikentasoisilla metsäteillä ajaminen yhdistyy säännöllisesti jopa yli 800 km:n päivämatkoihin.
Metsiin löytyy parempia autoja, maantielle samoin, mutta harvassa löytyy sopivampi yhdistelmä molempia.

Varsin helpoksi ja käyttökelpoiseksi olen tuon karttapaikkaikkunan havainnut, ja kiitos erityisesti ihmettelijälle hänen ennen joulua antamistaan selkeistä ohjeista.
Parasta tuossa karttapaikkaikkunassa on se, että kiinteistönumeroiden avulla pystyy nopesti surffaamaan kohteesta toiseen ilman uusia hakuja.
Noiden 20×20 ruutujen hehtaarikohtaiset maanpeitetiedot vastaavat ainakin omien kohteitteni puustotietojen osalta varsin tarkoin todellisuutta. Poikkeuksena on muutaman hehtaarin pala ensiharvennettua kuivan kankaan männikköä, jossa puiden keskipituus on yli 10 m ja läpimitta yli 10 cm, mutta ikkuna antaa puolta pienemmät arvot. Toisaalta ortoilma- ja väärävärikuvat ovat harvennuksen seurauksena riittävän tarkkoja yksittäisten puiden ja runkoluvun laskemiseksi.
Yllättävintä on ollut huomata, kuinka harvinaisia ja laajemmin vain suojelualueilla esiintyviä ovat ainakin omilla metsäseuduillani sinisellä kuvatut pohjapinta-alaltaan parhaiten puuta sisältävät metsät.

Oman dsl-Outbackini maavara on reilut 20 cm, liikkeelle lähdössä ei ole minkäänlaista viivettä, ja ykkösvaihde on porrastettu alas vain liikkeelle lähtöä tai mateluvauhtia varten. Alennusvaihteita en siksi osaa kaivata. Paikaltaan lähtö sujuu eleettömästi vaikkapa mökkini pihaan johtavassa jyrkässä hiekka- tai lumipintaisessa mäessä, johon muilla autoillani ei ole ollut asiaa.

Esim. diesel-crv:ssä etupyörien piti pyörähtää ennen kuin takaveto kytkeytyi päälle, ja hiekkaisessa ylämäessä ajohan pysähtyi etupyörien kaivamiin kuoppiin. Muutoin erinomainen auto, mutta malliuudistusten myötä maavara on jatkuvasti pienentynyt, nyt enää vain 16 cm. Entisenä Honda-fanina asia harmittaa.

Hyvä, että Taneli oikaisi Subarun nelivetoa koskevaa väärää tietoa.
Subarujen jatkuva neliveto on erinomainen asia metsähommissa, mutta tekee ajon 2-vetoista huomattavasti vakaammaksi myös maantiellä, olipa alla sitten lumi tai liukas savisora.
On selvää, että kiinteillä napalukoilla varustetulla ”oikealla maasturilla” voisi ajaa vaikeampaan maastoon, mutta sellaisella ei viitsisi, tai ainakaan ei kannattaisi ajella pitkiä matkoja maantiellä.
Kun oma matkani metsään on 800 km, on Subaru Outback diesel sopiva yhdistelmä maasturia ja taloudellista maantieautoa. Kyllä sen kytkinkin tuntuu kestävän raskaankin peräkärryn vetämistä pahoissa paikoissa, ja aika harvassa muussa autossa on kuskin selkänojan takana yhtä reilusti pituutta pitkäputkista raivaussahaa varten.