Käyttäjän Koukku kirjoittamat vastaukset
-
Ei pidä provosoitua, varsinkaan jos ei provosoida. Jos kysyy neuvoa, niin silloin sitä voisi odottaa ettei neuvojia aleta haukkumaan.
25cm on suurimmat puut olleet tyviläpimitaltaan jotka olen raivaussahalla kaatanut. Hieskoivuja oli, männyntaimikossa ylispuina, kaataa piti, vaikka minusta ne olisivat mahtuneet kasvamaankin. Silloin sahasin 450 Stihlillä, 225mm terä, neljä sahausta vaati puuta kohden. Sahassa riitti kyllä potku, mutta terä olisi saanut olla suurempi.
Nykyään moto tekee energiaksi lepät mistä saa vähintään 4,5m kuitupöllin, sitä pienemmät kaatuu kyllä 460 Stihlillä tai vastaavalla saman kokoluokan sahalla. Varsinkin jos terä ja sahaustekniikka on kunnossa. Tunnen aika paljon ammattilaisia, eikä kenelläkään ole yli 50cc koneella varustettua raivuria, kertonee jostakin.
Mutta saahan sitä kokeilla, sahaa yksi kesä suurimmalla raivurilla jonka löydät ja kerro tuliko sen enempää pinta-alaa. Voihan se olla että kokeneemmat metsurit ovat tehneet vuosia väärin, ja Suomen raivausrästit kasvaneet tämän kohtalokkaan erehdyksen takia.
Samat kokemukset Arton kanssa, isolla sahalla ei tule yhtään sen enempää pinta-alaa päivässä, bensaa vaan palaa enemmän ja itsensä väsyttää helpommin.
Sahasin pari viikkoa 490 Stihlillä ja silloin oli käytössä 480. Päivätuotoksessa ei ollut mitään eroa vaikka työn alla oli varttunutta taimikkoa ja ennakkoraivausta. Bensaa tosin kului paljon enemmän, ylimääräisellä kulutuksella olisi ostanut uuden sahan parin vuoden päästä, jos työkseen sahaa. Tällä hetkellä sahailen Stihlin 460, 225mm terällä, kertaakaan en ole isompaa sahaa kaivannut vaikka hehtaareja tuli viime vuonnakin kymmeniä sahattua.
Jos taimikonhoitoa tekee silloin kun se on järkevintä, eli varhaisperkausta, oma valintani olisi joku mahdollisimman kevyt raivuri, 35-40cc koneella ja 200mm terällä. Pitkällä runkoputkella ja herkällä kierroskoneella.
Itse itseäni lainaten tuolta Metsäpoliittista selontekoa koskevasta ketjusta:
”Jos aihetta lähestyy taskulaskimen kautta, ja miettii kustannuksia joita täysipäiväinen yrittäjyys vaatii, ilman perittyä metsäomaisuutta tulee seuraaviin johtopäätöksiin, karkeilla pyöristyksillä:
1. Mikäli pelkällä metsällä aikoo elää, pitäisi sitä olla vähintään 300ha, tämä siis etelä- tai keskisuomessa, pohjoisessa vielä enemmän.
2. Alkupääomaa pitäisi löytyä noin 900 000e mediaanihintojen perusteella.
3. 300ha löytyminen järkevän alueen sisältä, sanotaan noin 100km ympyrästä on todellinen onnenkantamoinen. Ja mikäli metsää löytyisikin, on se todennäköisesti taimikkoa, tai hinta on jotakin muuta kun mediaanihinta.”
Lisään tuohon vielä sen, että jos on ylimääräistä rahaa ja halua elättää itsensä metsällä, voi metsälläkin elää. Riskit on suuret jos velaksi metsää ostaa. Metsäalan tuntemusta olisi suotavaa olla, ettei tule tehtyä sitä pahinta virhettä ja maksaa tiloista ylihintaa.
Eikö tämä aihe todella kiinnosta? Tosiasia tulee olemaan se että jos ei ole sertifikaattia, on luultavasti turha tarjota puitaan metsäfirmoille.
Ainakaan minä en vielä ole kuullut miten sertifikaatin voi saada yksittäinen metsänomistaja jatkossa, nythän pääasiassa sertifiointi on hoidettu Mhy jäsenyyden kautta. Mielelläni kuulisin miten sertifiointi aiotaan hoitaa jatkossa, vai ovatko metsänomistajat käytännössä pakotettuja kuulumaan Mhy:iin.
Kahdella koukulla voi pyörittää puita vänkärin tapaan. Koukku puun kylkeen, pitävyyttä voi varmistaa pienellä lovella, ja toinen koukku ensimmäisen kahvaan poikittain. Toisen koukun kahvasta kuitupölli läpi, vipuvartta tulee vaikka 5m tarvittaessa. Ei onnistu Fiskarsin uudella koukulla, siinä kun on avoin kahva.
Jos puussa on oksia jotka kestävät vääntämistä, niin niistä saa vipuvartta kun jättää karsiessa jonkun sopivan oksan riittävän pitkäksi. Varsinkin männyllä ja koivulla ihan toimiva konsti.
Koukulla tulee aviteltua kaadossa lähinnä kuitupuilla, itse mieluummin vedän puut nurin kun työnnän, jos puu on kaatosuunnan vastaisesti kallellaan. Isoilla puilla kiila on ylivoimainen vänkäriin verrattuna, silloin toki joutuu pitämään kirvestä mukana.
Joko sertifioinnin kohtalosta on uutta tietoa? Jos tulevaisuudessakin aikoo puitaan myydä, pakotetaanko metsänomistajat käytännössä Mhy jäsenyyteen, tai jonkun suuren puunostajan rengiksi sertifikaatin kautta?
Aika höttöä oli koko selonteko, hyvää siinä oli että eduskunnassa on edes jotakin kiinnostusta selvittää metsäalan tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä.
Mutta kuten täälläkin on todettu jo monen muunkin toimesta, vaikuttaa koko selonteon perusta olla ”yrittäjämäinen metsänomistus”.
Jos aihetta lähestyy taskulaskimen kautta, ja miettii kustannuksia joita täysipäiväinen yrittäjyys vaatii, ilman perittyä metsäomaisuutta tulee seuraaviin johtopäätöksiin, karkeilla pyöristyksillä:
1. Mikäli pelkällä metsällä aikoo elää, pitäisi sitä olla vähintään 300ha, tämä siis etelä- tai keskisuomessa, pohjoisessa vielä enemmän.
2. Alkupääomaa pitäisi löytyä noin 900 000e mediaanihintojen perusteella.
3. 300ha löytyminen järkevän alueen sisältä, sanotaan noin 100km ympyrästä on todellinen onnenkantamoinen. Ja mikäli metsää löytyisikin, on se todennäköisesti taimikkoa, tai hinta on jotakin muuta kun mediaanihinta.
Monellako muulla alalla joutuu sijoittamaan liki miljoona euroa ennen kuin voi kutsua itseään yrittäjäksi? Ja monellako on mahdollisuus ryhtyä metsäyrittäjäksi, tarvittavien pääomien hankinta on todennäköisesti vaikeaa. Puhtaalla velkarahalla menee pelkkiin korkoihin noin 25000e vuodessa, tulevaisuudessa korkotason noustessa, vieläkin enemmän.
Metsäverotuksessa pitäisi tapahtua todella radikaaleja muutoksia mikäli yrittäjyyttä halutaan lisätä.
Mutta jos verotuksella kehitystä ohjataan tähän suuntaan, on lopputuloksena metsäomaisuuden keskittyminen harvojen käsiin.
Taitaa olla ne hyödyntämättömät puuvarannot lähinnä sellaisilla alueilla ettei korjuu ole kovin järkevää, esimerkiksi soilla ja kallioilla. Lisäksi pienet harvennusleimikot, varsinkin ensiharvennukset käyvät teollisuudelle huonosti kaupaksi, etenkin jos ovat talvileimikoita. Eipä siinä raippaverot auta, korjaamatta ne jäävät silti.
Puumarkkinat toimivat tällä hetkellä hyvin, miksi niitä pitäisi taas sotkea?