Käyttäjän Koukku kirjoittamat vastaukset
-
Metsurit tulevat häviämään metsistä tällä menolla kymmenessä vuodessa. Eu alueen halpamaista tulee työvoimaa ehkä istutuksille ja joihinkin taimikonhoitokohteisiin, mutta suurin osa töistä jää jatkossa tekemättä. Syynä tähän on puun hinta, jos metsä ei tuota, miksi siihen kannattaisi investoida.
Ja mitä lomautuksiin tulee, pitää ottaa huomioon myös niiden vaikutukset eläkekertymään, sairaspäivärahaan ja lomapalkkaan. Rahallinen tappio on huomattava koko työuran ajalla, varsinkin kun metsätyöt alkavat puhtaasti palkan osalta olla matalapalkkatöitä. Lähes missä tahansa toisessa ammatissa on paremmat tulot. Milloin metsurit ymmärtävät ettei sahakorvaus ole palkkaa, eikä liioin km-korvaukset. Todellisuus iskee silmille viimeistään sitten kun joutuu pidemmälle sairaslomalle, mikä ei metsurin ammatissa ole mitenkään epätodennäköistä, pikemminkin luultavaa, harva pääsee terveenä eläkkeelle.
Metsän kiinteistövero olisi järjetöntä tässä taloustilanteessa. Ehkäpä tarvittavat miljardit saisi höylättyä veronvähennyksistä. Suomessa veronvähennyksiä tehdään vuosittain yli 37 miljardia euroa. Varmasti sieltä löytyy jotakin korjattavaa. Tarkemmin jos asiaa ajattelee, pitäisi koko verotus laittaa remonttiin ja veronvähennyksistä luopua kokonaan. Vähennysjärjestelmä lisää ainoastaan byrokratiaa.
Yksi yksittäinen kohde kestävyysvajeen korjaamiseen olisi eläkekatto, määrällisesti pieni, mutta rahallisesti suuri joukko vääristää eläkemenoja Suomessa.
Kyllä, ymmärsit aivan oikein. Mutta ainoastaan hirven osalta. Hirvenmetsästys vaatii laajoja alueita. Samalla hirviluvan hinta voitaisiin laskea 20e, sitä luokkaa ne on Kanadassa. Metsästäjiä riittäisi varmasti, ei hirvikannan hoito ole pelkästään seuroista kiinni jos muutoshalua löytyy. Mitenkään verrannollista metsästys ei olisi marjastukseen, vaan luvanvaraista ja tarkasti valvottua.
Sanoinkin jo ensimmäisessä viestissä että tämä aiheuttaa vastustusta, monesti vaan siksi kun on yhdellä tavalla aina tehty, niin se tapa on ainoa oikea. Jotakin on kuitenkin mietittävä mikäli hirvikanta halutaan pitää siedettävällä tasolla.
Pyyntiaika voitaisiin porrastaa jottei yhdelle alueelle satu liian suurta porukkaa kerralla. Ja hirvikannan ollessa pienempi, riittäisi pienempi metsästäjämäärä lupien käyttämiseen.
Hirven metsästä saanti ei ole mikään ongelma jos se on ensin tapettu. Hirven voi pieniä niin pieniksi paloiksi että kantaminen ei teetä ongelmaa Suomen tieverkostolla.
Haavakot ja luvattomat metsästäjät olisivat varmastikin ikävä lieveilmiö, mutta valvonnalla siitäkin selvittäisiin. Esimerkiksi Kanadassa saalis pitää merkitä heti kaadon jälkeen, saaliseläimen kinnerjänteeseen laitetaan lappu jossa on luvan numero. Mikäli merkkiä ei saaliin jalasta löydy, tuomitaan automaattisesti salametsästyksestä, selitykset ei auta. Haavakoita ja laitonta pyyntiä ilmenee paikoin nykyäänkin, porukoissa ja seuroissa, porukkakuri lähinnä tukkii turvat pahimmillaan, jos laittomalle tielle on lähdetty.
En minäkään seuruemetsästystä nykyisellään vastusta. Mutta jos hirvikantaa halutaan pienentää, niin muutoksia pitää tehdä rajulla kädellä. Toiseksi, metsästysseurat ukkoontuvat, ja mikäli vuokramaksut tästä vielä nousevat alkaa kustannukset tulla monelle porukalle kestämättömäksi. Sitä sitten paikataan lihan myynnillä, mikä taas johtaa hirvikannan kasvuun pidemmällä aikavälillä. Hirvikantaa aletaan kasvattamaan, sekä myyntiin että omaan käyttöön.
Metsänomistajan kannalta kehitys ei ole suotava. Eikä kyllä metsästäjänkään, jos mielii syksyllä tehdä muutakin hirvenpyynnin lisäksi.
Mikäli pyyntilupa olisi henkilökohtainen, ja hirvenmetsästys irrotettu maanomistuksesta, ei lupia jäisi käyttämättä. Jo se että luvan saa käyttöön, takaa 99% todennäköisyydellä että lupa käytetään. Jos luvat arvottaisiin, olisi mahdollisuus saada lupa ehkä vain 50%, mikä osaltaan nostaisi motivaatiota luvan käyttämiseen. Samalla hirvikannan koko voitaisiin painaa vaikkapa 0.5-1 yksilöä tuhannelle hehtaarille.
Metsästysalueiden pirstaleisuus johtuu myöskin seuruemetsästyksestä ja kovasta kilpailusta metsästysalueista. Ehdottamallani mallilla tästäkin ongelmasta päästäisiin. Jos hirvi nykyään jää ampumatta, niin yleensä se johtuu siitä että ne menevät naapuriseuran alueelle. Nykyisillä hirvikoirilla ja laitteilla ei hirven pyynti muuten ole mikään ongelma. Ehdottamassani mallissa pyyntialue, jolle henkilökohtainen hirvilupa myönnettäisiin, voisi olla vaikkapa asuinkunnan alue, tai vaihtoehtoisesti hirvitalousalue.
Käpyjen kerääminen on tuottoisaa nykyäänkin. Viime vuonna kuulin asiaa harrastaneelta satojen eurojen päiväansioista.
Kyllä metsäomistaminen on järkevää varmasti jatkossakin, puulle keksitään jatkuvalla tahdilla uusia käyttötapoja ja metsäenergian tuotanto lisääntyy luultavasti tulevaisuudessa. Ja ainahan metsästä voi raivata peltoa jos ei puuntuotanto kannata, maapohjasta riippuen tietysti.
Olen kyllä seurannut hirvitalousalueiden kehittämistä likipitäen alusta alkaen, sikisipä siitä kirjoitinkin. Siinäkin on ongelmana hidas kehitys, johtuneeko tahallisesta jarrutuksesta joidenkin tahojen osalta? Uudet talousalueet piti olla käytössä jo tänä vuonna, nyt lupaillaan ensivuotta, epäilen että mitään ei tapahdu vielä vuosiin.
Ja mitä itse metsästykseen tulee, ei asutusrakenteella ole niinkään merkitystä vaikka luvat olisivatkin henkilökohtaisia. Saadaan ne hirvet nurin nykyäänkin. Loppujenlopuksi se porukka joka hirvet kaataa, on melko pieni. Jahdissa voi kyllä olla paljonkin väkeä, suurimmalle osalle pelkkä osallistuminen on tärkeää(siis liha). Joillekin taas tuntuu olevan tärkeää venyttää jahti vuoden loppuun asti, vaikka väkisin.
Nykyinen hirvikannan koko säilytetään juuri seuruemetsästyksen takia. Omien kokemusten ja havaintojen perusteella maanomistajat alkavat olla vähemmistö metsästysseuroissa.
Ensinnäkin olen metsästyksen harrastaja itsekin ja hirvijahti kuuluu jokavuotiseen perinteeseen.
Jos jossakin ylipäätään on ongelma hirvikannan osalta, johtuu se metsästysseuroista. Lupia pantataan joissain paikoin, eikä kantaa edes haluta leikata vaikka aihetta olisi. Joissakin paikoin taas haetaan aina enemmän lupia kun kanta kestää, vaikkapa arvioimalla jäävä kanta yläkanttiin.
Kyseisistä käytännöistä johtuen hirvikannan koko sahaa ylös-alas liikettä jatkuvasti, välillä lupamäärät putoavat hyvinkin alas, ja seuraavina vuosina hirviä on taas liikaa.
Minä tarjoan ongelmaan lääkettä. Voitaisiin ottaa mallia tuolta valtameren toiselta puolelta. Esimerkiksi Kanadassa joissakin provinsseissa hirvilupa on henkilökohtainen ja luvat arvotaan paikkakuntalaisten kesken. Siellä kaikilla metsästysalueilla metsästystä ei ole sidottu maanomistukseen. Samaa voitaisiin kokeilla hirven osalta Suomessakin, silloin luvat tulisivat käytettyä taatusti viimeistä myöten. Muuten en ole purkamassa maanomistuksen ja metsästysoikeuden yhteyttä.
Lupamäärä pitäisi perustua todelliseen hirvikannan kokoon hirvitalousalueittain, huomioiden kuitenkin talvilaidunalueet. Talvilaitumille voitaisiin säästää lupia aivan jahtiajan loppuun.
Kannan arvioinnissa tulisi hyödyntää lentolaskentaa ja maalaskentoja. Jos metsätuhokorvaukset hirvenosalta loppuvat, pitäisi varat käyttää ainakin osittain tarkempiin kannan arvioihin.Tiedän että tällainen malli saa runsaasti vastustusta, varsinkin seurapuolelta. Tietäisihän se suurelle osalle seuroja kuoliniskua, koko toiminta nojaa monin paikoin pelkästään hirvenmetsästykseen. Niinpä esimerkiksi Metsästäjäliitto(täysin metsästysseuroista riippuvaisena) tulee kyseistä muutosta vastustamaan taatusti. Joten en usko että se tulee koskaan toteutumaan, jollei maanomistajat sitten ala ajamaan muutosta järkevämpään hirvikannan hallintaan.