Käyttäjän Koukku kirjoittamat vastaukset
-
Jätkä, meinaat että Metla ja Metsäteho valehtelee? Mihinköhän sitä pitäisi sitten uskoa, jos kyseiset organisaatiot eivät ole luotettavia toimioita?
Seppo, Kirjoitin kahdestakymmenestä vuodesta, 17 vuotta sitten oltiin hinnassa jopa nykytason alla. Tuottavuuden kasvattamisessa on jo saavutettu huippu, ainakin niin pitkään kunnes koneet ajaa itsestään. Sivu 19 taulukko tuotoksesta työntekijää kohden https://www.tekes.fi/globalassets/julkaisut/puunkorjuun_kehityspolku304_2015.pdf
En todellakaan ole tuomassa traktoreita metsään, kyse on siitä, onko nykyinen järjestelmä niin kustannustehokas puun myyjän kannalta kuin se voisi olla. Korruptio termin käyttö tässä yhteydessä on turhaa. Puukauppa pyörii isojen toimioiden toimesta, se on selvä. Harvalla metsänomistajalla on omaa sellutehdasta. Asioita kannattaa silti joskus pohtia useammastakin näkökulmasta.
Jätkälle, kannattaisi lukea toisten kommentit ajatuksella ja perehtyä itsekin tilastoihin ennen johtopäätöksiä. Vanha totuus on, että kun omat tiedot loppuu, vaivutaan henkilön pilkkaamiseen. Puun inflaatiokorjattua kantohintaa voi tutkailla tuosta ja Suomen pankin sivuilta löytyy rahanarvokertoimet noiden 2006 hintojen muuntamiseen http://www.metla.fi/metinfo/tilasto/julkaisut/vsk/2007/vsk07_04.pdf
Sepolle vastaan, tuottavuus on työntekijää kohti noussut 1985-2012 3000m3/vuosi, 11000m3/vuosi. Minusta siihen nähden 3€/m3 kustannussäästö on pieni. 20 vuotta vanhalla teknologialla päästäisiin lähes samaan tuotokseen konehakkuussa, mutta pienemmillä kustannuksilla.
Katsoitteko edes tuota tilastoa? Siinä hinnat on inflaatiokorjatut. En väitäkään että manuhakkuu olisi kestävä vaihtoehto, vaan että koneellistamisesta ei ole saatu niin suurta kustannushyötyä kuin olisi pitänyt. Kustannussäästöt on valuneet kalliimpiin konekustannuksiin. Tehokkuus ei aina ole sama asia kun kuin kustannussäästö. Yrittäjät tekevät tällä hetkellä keskimäärin prosentin liiketulosta, eikä kuskitkaan ihmeitä hanki, johonkin se raha on valunut.
Tästä faktaa puunkorjuun kustannuksista http://www.metsateho.fi/wp-content/uploads/Tuloskalvosarja_2017_01a_Puunkorjuu_ja_kaukokuljetus_vuonna_2016_ms.pdf
Koneellinen korjuu ei ole merkittävästi alentanut korjuukustannuksia verrattuna moottorisahahakkuuseen. Tuloskalvon sivu 23 osoittaa että 80-luvulla keskimääräiset korjuukustannukset olivat noin 15€/m3, nyt noin 11€/m3. Koneiden hinnat on nousseet aivan käsittämättömiksi, samoin ylläpitokulut.
Entisenä metsurina en todellakaan esitä manuhakkuuseen paluuta, mutta tilastosta selviää, ettei kustannusten putoaminen ole ollut mitenkään valtavaa. Silti on aivan aiheellista kyseenalaistaa nykyisten menetelmien kustannustehokkuus. Kuitenkin kone- ja kuljetusyrittäjät on kilpailutettu todella tiukasti metsäyhtiöiden toimesta, pieni yrittäjä on aina altavastaaja osassa, jos vastassa on kansainvälinen pörssiyhtiö.
Tunnen useammankin traktoriyrittäjän joka on ajanut, tai ajaa moton hakkuita. En ole kuullut, että kertaakaan olisi jäänyt puut ajamatta. Ajomäärät on suuria, mutta hakkuut on lähinnä harvennuksia ja ensiharvennuksia. Valitettavasti urakat käyvät aina hankalimmiksi koska firmat eivät enää pääsääntöisesti hyväksy hankintakaupoissa yrittäjän motolistaa, vaan puut mitataan vaakamittauksella kaukokuljetuksen yhteydessä. Tämä tietää ongelmia jo aiemminkin mainitun korjuulaskun kanssa, puut voivat maata tienvarressa pitkäänkin.
Kaikille avoin mahdollisuus tehdastoimituksiin olisi jo läpinäkyvyyden ja vapaan kilpailun kannalta hyvä, vaikkakin luultavasti puusta saatava hinta todennäköisesti putoaisi. Nykyinen systeemi ajaa yksinyrittäjät hakkuun osalta markkinoilta lopullisesti. Kun korjuu keskittyy suurten korjuuyriysten käsiin, seuraa siitä vielä suurempi hinnan alennus puulle, metsänomistaja on tulevaisuudessakin se joka joustaa.
Tyylejä on monta, itse en mitassa liitua pitänyt. Fiskarsin vanha koukku on hyvä, siinä kun on liidulle paikka kahvassa. Toinen mitä olen käyttänyt on tuo https://www.uittokalusto.fi/liidunpidike-liekanarulla.html Moni työkaverikin tuota käytti ja käyttää, sikäli kun tukkeja hakkaa. Nythän se alkaa olla historiaa kun puita ei enemmälti tienvarressa mittailla.
Nykyinen verolinjahan palkitsee ne, jotka eivät myy puita lainkaan, vaikka niitä metsässä olisi.
Samalla tavalla nekin metsänomistajat puistaan veron maksavat kun puita joskus myyvät. Puu kuitenkin kasvaa, ja samoin puista maksettava vero myydessä. Jossakin vaiheessa puita joko hakataan, tai sitten myrsky kaataa. Omistajavaihdoskin on kalliimpi verotuksen osalta jos metsässä kasvaa järeä puusto.
Vanha pinta-alavero se vasta typerä keksintö olikin. Saman veron maksoi, omisti sitten taimikkoa, tai myi tukkileimikkoa.
Laserkeilaus on muutakin, kuin pelkkää verotusta varten. Menetelmä on todella tarkka jo nyt, enemmän on kyse siitä miten paljon tarkkuuteen käytetään rahaa.
Kemera tulisi lopettaa. Nykyisellään, varsinkin taimikonhoidon osalta, järjestelmä on turhan kankea. Mkäli metsätaloutta halutaan tukea suoraan, tulisi puunmyyntiveroa laskea, etenkin ensiharvennusten osalta. Jos metsänomistajalle jää enemmän rahaa käyttöön metsätalouteen, samalla paranee myös taimikonhoito.
Oregonin 12″ kiila on hyvä, ainakin Motonet myy. Uittokalustolla on myös monenlaista kilaa myynnissä. Puinenkin kiila toimii hätätapauksessa, koivu on oikein hyvä materiaali kiilaan. Alumiinista en käyttäisi, pakkasella saattaa pirstoutua, ikävämpi homma jos palan saa silmäänsä. Jos kiilaa ostaa, kannattaa hankkia kerralla vähintään kolme. Ja hyvä leveähamarainen kirves, pitkällä varrella.
Käytin kiilaa useinkin, kun vielä metsurintöitä tein. Talvella, kun puissa on paljon tykkyä, ei ole kiilan voittanutta. Varsinkin ylispuuhakkuissa on monesti puu pakko kaataa tiettyyn suuntaa, ja pelkällä vänkärillä se ei onnistu. Stalpenia ei jaksa hangessa kanniskella, ellei sitten ole ihan välttämätön pakko, eli niin pieniä, tai pehmeitä puita ettei niihin kiilaa saa. Joku ydinlaho 15cm leppä on epäkiitollisin kaadettava, jos se on vaikka maantietä päin kallellaan, silloin tunkki on käytännöllisin. Oikein hankaliin sitten talja, mutta siinä on oma virittäimisensä aina, eikä urakkatöissä ihan vähällä viitsi laittaa.
Kiilan käyttö kannattaa opetella, lyöntirytmi ja kahden kiilan käyttö päällekkäin. Kahdella kiilalla nostokorkeuden saa tuplattua.
Jätkä on oikeassa kuitupuun karsinnan suhteen. Nykyään pinnanmyötäisyydellä ei ole mitään merkitystä, kun hankintapuun mittauksessa on siirrytty kuormainvaakamittaukseen. Toista se oli pinomitan aikaan, silloin hävisi mitassa sen minkä ajassa säästi. Jos oli niuhottava ostomies, huonolla karsinnalla sai pienemmän kertoimen kiintokuutioksi muutettaessa. Tukki pitää tietysti tehdä pinnanmyötäisesti edelleen, muuten tulee sahalla raakkeja.
Sahoista sen verran, etten usko että Stihl ms241 on mitään etua .325 jakoisesta ketjusta, ellei sitten halua käyttää nimenomaan sitä. Käytin 3/8 ja 14″ laippaa, kun sillä yhden talven harvennuksilla ja ylispuuhakkuilla työkseni sahasin. Pykälää isompaa vetorissaakin kokeilin, mutta siihen ei tehot riittäneet alkuunkaan. Lämpökahvat oli minulla ainoa syy ms241 käyttöön. Kun vastaan tuli järeämpää puuta enemmän, keskikoko ylitti 500l, sahasin ms260llä. Ms241 ei riitä puhti tukkipuussa, varsinkaan jäisessä.
Uusi ms201 on hankintahakkaajalle soiva peli, parempi kun ms200. Harvoin tarvitsee enemmän tehoja kun ms201ssa on, tukkia kun ei nykyään ole mitään järkeä tehdä hankintana. Ammattikäytössä sahasin 80% hakkuista ms200lla viimeisinä vuosina, harvennushakkuita tein siis pääasiassa. Tonttihakkuut ja vanerikoivikot on asia erikseen, siellä tarvitsee sahalta raakaa tehoa.
Vanha ms261 oli liian painava tehoihin nähden, senkin käyttö jäi minulla yhteen talveen. Uusi ms261 vaikuttaa ainakin teknisten tietojen osalta hyvältä sahalta, en ole päässyt testaamaan, niin en voi tarkemmin arvioida. Varmasti riittävä saha kaikkeen käyttöön mitä Suomessa sahalta vaaditaan. Tehot pitäisi riittää 16″ laipallekin, jos järeämpää puuta joutuu joskus kaatamaan.