Käyttäjän Korpituvan Taneli kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä ainakin täällä etelämpänä oli 50-60 luvuilla talvisavottoja, joissa hakattiin koivut haloiksi ja pantiin kehyspuiden kanssa mitattavaksi pinoksi. Kaivospuuksi kelpaavat männyt tehtiin valmiiksi ja kuorittiin palstalla ennen ajoa. Kaivospuissa oli kappalekauppa. Metrinen paperipuu tehtiin metsässä mustana. Se ajettiin pinoihin ja mitattiin vasta ajetussa pinossa. Kuorittiin sitten keväällä kun parkkuurauta pystyi niihin, ne kun kuorittiin ns ”puhtaaksi”.
Myös hankintana tehtiin kaivospuuta ja paperipuuta talvella. Se oli erona että silloin kyllä kaivospuukin kuorittiin vasta keväällä tien varressa. Hankinnassa saatettiin pienen kaivospuun suhteen tehdä niinkin että ajettiin mettänmittaisena tienvarteen ja katkottiin ja kuorittiin kun ajokelit oli mettästä loppuneet. Siinä tuli polttopuukin tienvarteen samalla. Pienin kaivospuu, mitä olen tehnyt, oli 5 jalkaista. Nelijalkaistakin kuulemma on tehty.
Kesäsavotat täälläpäin ovat tulleet muotiin vasta 80-luvulla koneiden myötä.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Tolopainen: ”Olkoon omaisuusjärjestelyt mitkä tahansa nämä avot ym. pirttihirmut on syytä pitää kirvesvarren mitan päässä kaikesta kiinteästä omaisuudesta. Eikä asioita kannata hoitaa hyväuskoisesti ja sinisilmäisesti vaan siten kuin ero olisi todennäköinen.”
Tolopainen on kyllä tässä oikeassa. Itsellä ei tullut aikanaan mieleenkään mitkään avioehdot, mutta eipä ole ollut tarpeenkaan.
Toisin on kuitenkin nykyaikana, parisuhteesta on tullut kertakäyttötuote niinkuin monesta muustakin asiasta. Niinpä on tosiaankin huolehdittava siitä etteivät parisuhteet sekoita omistusjärjestelyjä.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Tolopainen: ”Vai yhteismetsä, voi kauhistus sitten siinä on miniat ja kohta ex:t estämässä kaikki metsän myynnit. Toiselle metsä ja toiselle rahana.”
Yhteismetsässähän enemmistö ratkaisee että tuota pelkoa ei suoranaisesti ole.
Toisaalta miksi velvoittaa sitä osapuolta, jota metsä ei kinnosta osallistumaan yhteismetsän päätöksentekoon. Sitten tämä toinen osapuoli tekee töitä metsien eteen, niin miten korvataan. Tuossa olisi jo riidan siemenet valmiina.
Eli niinkuin olet jo vastauksia saanut, metsät yhdelle ja rahaa toiselle. Muista myös että perillisillä on se kapein rahatilanne juuri silloin nuorena. Eli siis molemmille mahd pian jotakin. Ei nelikymppinen enää perintörahoja tarvitse.
Kun metsät ovat yhdellä, niin hän voi toimia yrittäjänä, joka kantaa myösvastuun omalla lompakollaan tai saa voitot omaan lompakkoonsa.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Sähköauton valmistushintakin ilmeisesti laskee.
On olemassa niin monta muuttujaa että on turhaa vouhkausta sanoa että 2044 tehdään niin tai näin päin.
Polttomoottoriautoa alettiin vasta muutama vuosi sitten kehittää päästöjen vähentäminen mielessä.
Sähköauton käyttösäde ja latausasiat pitää ratkaista.
Pitää löytää jostain uusi kobolttisuoni tai kehittää akku joka ei tarvitse niin paljon kobolttia.
Pitää ratkaista se miten autojen käyttämä sähkö sitten tehdään.
Tuohon mennessä saatetaan huomata ettei se ilmasti ihan niin kovasti lämpene ja toiseksi ettei se aiheudu pääsääntöisesti ihmisen toimenpiteistä. Saatetaan jopa huolestua uuden jääkauden tulostakin.
Jäitä hattuun!
Terveisin: Korpituvan Taneli
Jätkä: ”Epäilemättä myös akkumateriaaleiden suhteen kehitys kehittyy ja pian saadaan tehtyä hyvät ja keveät akut puusta!”
Akku varmaan kevenee, ainakin sen tehopaino suhde paranee vielä paljon, mutta epäilen että puisia akkuja saa vielä odotella aika pitkään….
Terveisin: Korpituvan Taneli
Jätkä: ”Sähkövouhotus on sairaus, joka paranee pikkuhiljaa.”
Niinhän se on!
Tuossa ilmastokiimassa on paljon muutakin ohimenevää.
Se hyvähän näissä vouhotuksissa on että että ajatellaan vähän tarkemmin mitä tehdään, ei vain käytetä ja heitetä pois. Paljon päästäis eteenpäin kun kiellettäis nyt edes kertakäyttöastiat ja aterimet, turhimmasta päästä pitää lähteä.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Polttomoottoriauton korvaaminen sähköautolla lähivuosikymmeninä on silkkaa utopiaa.
Aiemmin polttomoottoriauton kehityksessä oli kaksi pääsuuntaa huippunopeus ja kiihtyvyys. Joskus 10 vuotta sitten näiden kehityssuuntien valtaa joku alkoi vasta kyseenalaistamaan. Vasta ihan viime vuosina on otettu tosissaan se että auto on kulkuväline mentäessä paikasta toiseen, eikä mikään kuminvingutusvehe ja kilpavehe siitä että kuka heittää nopeimmassa vauhdissa henkensä.
Elikkä me emme edes tiedä minkälainen on polttomoottoriauto 20 vuoden kuluttua.
Toisaalta kovassa kehityksessä on sähköautokin, mutta niin sen pitääkin olla, tällä hetkellä ei ole olemassa sähköautoa, joka voisi polttomoottoriauton korvata. Tässäkin sitten pätee se että, emme tällä hetkellä tiedä minkälaisia sähköautoja meillä on 20 vuoden päästä.
Se voidaan jo kuitenkin nyt nähdä että sähköauto, akkuineen ja latauspisteineen, tuo aivan uudellaisia ongelmia materiaalien käyttöön ja kierrätykseen. Asiaa pahentaa vielä se että, ainakin nykyiset, sähköautot ovat kovin lyhytikäisiä. Jos tätä asiaa ei pian pystytä ratkaisemaan, niin se voi sekoittaa pakkaa vielä kovastikkin.
Sitäkään ei ole vielä ratkaistu, mistä näille kaikille sähköautoille se sähkö otetaan.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Tolopainen on sairastunut ilmasto kiimaan.
Minäkin kyllä tykkään kalasta ja ns. valkoisesta lihasta eli kanasta. Siitä huolimatta syön melkoiset määrät myös ns punaista lihaa. Siitä on melkoinen osa hirveä, kun niitä kerran tahtomattani ruokin, on siinä kuitenkin nautaa ja sikaa myös. Nykyisin vain pitää vahtia että varmasti saa Suomalaista sikaa, ettei ole sitä halpaa kansainvälistä.
Maitoa en juo, mutta muita maitotaloustuotteita kuluu kyllä senkin edestä. Minä viis veisaan näiden ympäristöviisaitten puheille, lehmän pieruista yms.
Pitää muistaa, että aika aikaa kutakin. Tälle nykyiselle ilmastovouhotukselle nauretaan vielä makeasti joskus, minulla ei taida kuitenkaan ihan vuodet riittää sen näkemiseen.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Autoni on 05 vuosimallin forester. Mieluummin se on tuollainen pappa saparo kuin makuu saparo. Siinä on vielä ihan istuma-asento ajaessa.
Tolopainenen ei oikein ilmeisesti ymmärrä mikä on Citymaasturi. Foresterikin on vain hiukan muita farmareta korkeampi. Se pieni ero kuitekin mahdollistaa hiukan suuremman maavaran, kunnollisen istuma asennon ja järkevän autoon sisään ja uloskulun. Ajo-ominaisuudet todella hyvät myös asfaltilla. Edelle olen kaikista päässyt, joista olen halunnutkin. Se on vain niin etten kovin paljon kyllä rekkojen edelle ole oikein koskaan halunnutkaan. Nykyään ohittaminen on yleensä toisin päin.
Sain tässä viikolla havainto opetusta siitä miten tärkeää on ajoneuvon sopiva korkeus kun tälläinen vanhempi köntys menee sisään ja olos autosta. Ajelin taksilla, jossa matkustajana etupenkillä oli ihan kiva istua. Sisään menossa ja ulostulossa vain piti pää olla melkein vaakasuorassa ettei kolise. En minäkään matkustajana isommin moiti matalien autojen istuma-asentoa, joka on oikeasti selinmakuuasento. Ajaessani haluan kuitenkin istua.
Terveisin: Korpituvan Taneli
