Käyttäjän Korpituvan Taneli kirjoittamat vastaukset
-
Jätkä: ”Varsinkin pajun sukulaiset – unohtamatta Haapaa, hakeutuvat jokaiseen salaojaan, mitä löytyy muutaman kymmenen metrin säteellä. Tukkii salaojat. Siis hopeapajut, poppelit ja Terijoen salavat ym ovat vaaraksi rakennusten kuivatusjärjestelmälle.”
Näin on, koristepajut pitäisi lailla kieltää tästä syystä!
Valitettavasti myös meidän kotoinen koivumme on kovin ongelmallinen tässä suhteessa. Meidän rivitaloyhtiössä on jo kahteen kertaa jouduttu uusimaan sadevesiviemäreitä koivunjuurien tukittua putket.
Rakennusvalvonnan säädökset ovat myös kovin kiusallisia näissä asioissa. Erityisesti siihen toki vaikuttaa se henkilö joka tulkitsee säännöksiä. Meillä oli vanha rakennustarkastaja käytännön järkimies. Jos häneltä kysyi puun kaatamista, niin hän kyllä halusi ensin saada selvän siitä että miltä tontilta ja minkälaisessa tilanteessa, mutta sitten hän sanoi vain: ”kaatakaa pois, mutta älkää kaatako päällellenne”. Sitten hän ja hänen työtoverinsa jäivät eläkkeelle ja tuli nuoria ja innokkaita remmiin. Paikallisessa lehdessä kuulutettiin että jokaiseen puun kaatoon pitää olla lupa. No mekin sitten rivitaloyhtiöstä kysymään että voitaisko kaataa. Tarkastaja kyseli puhelimessa paikan ja löysi nopsasti oikean kartan ja sanoi, että sille tontille säännöt ovat sellaiset että heillä ei ole mitään mahdollisuutta kieltää puun kaatoa, mutta lupa pitää hakea. Totesin että sehän on turhaa pyrogratiaa, jos kerran lupa joka tapauksessa myönnetään. Hän sanoi että tasapuolisuuden vuoksi lupa pitää hakea kaikkien. Kysyin että jos me kuitenkin kaadamme ilman lupaa, niin kyttääkö hän sellaista ja sakottaa. Vastaus oli että on muutakin tekemistä, minkäs minä sille voin jos te rikotte määräyksiä. No puut kaadettiin ja poltettiin takoissa. Myöhemmin halusimme taas kaataa pari liian pitkää kuusta. Nepä olivatkin sellaisen asukkaan asunnon vieressä joka ei olisi halunnut niistä luopua, omia istuttamiakin vielä. Mutta kun määräysvalta on taloyhtiöllä niin puut kaadettiin, mutta silloin sitten haimme sen luvankin, kaiken varalta. Puut olivat hankalissa paikoissa, nostolavaporukka pätki takkaan sopiviksi ja pudotteli alas ja vei oksat pois.
Rakennuslakikin vaatii että tontilla pitää olla puita. Ne säännökset ovat kuitenkin väljät, joku neliömäärä vapaata tonttia vaatii yhden puun, en nyt edes muista mikä neliömäärä. Sieltä ei kuityenkaan tule kaatokieltoa. Sanotaan vain että jos on liian vähän pitää istuttaa.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Mielenkiintoisia asioita.
Tiedän tapauksen, jossa maantien varressa oleva tontin omistaja haki lupaa kaataa koivu, joka hänen mukaansa oli riskipuu, nimenomaan liikenteelle maantiellä. Kaupunki ei antanut lupaa, eikä tontinomistaja uskatanut sitten sitä kaataa. Sitten tuli myrsky ja kaatoi koivun tielle ja tietysti auton päälle. Tontinomistaja oli vastuussa ja kun ei ollut vakuutusta, niin maksoi joka pennin itse. Kyllähän sitä vähän ihmeteltiin että miten se nyt näin meni, mutta ei sitä kaupunginkaan vastuulle saatu, vaikka se oli nimenomaan kieltänyt sen koivun kaadon.
Tontin omistaja sanoi että tästä lähtien on sitten ainakin vakuutukset voimassa.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Hirvenmetsästys jousella on kuriositeetti, jolla ei ole mitään tekemistä tämän ketjun aiheen kanssa.
Jos metsästykseen käytettävien aseitten laadusta annetaan uusia asetuksia, niin se ei vähennä eikä lisää hirvikantaa, ellei olla kieltämässä oleellista osaa nykyisin käytettävistä aseista.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Eihän se hankintakauppa ole tietysti kokonaan loppunut, mutta siitä tehtiin niin kannattamatonta että se väheni oleellisesti. Erikois tapauksissa ja erityisesti silloin kun korjuu olosuhteet ovat sellaiset ettei kukaan halua ostaa pystyyn, niin hankintakauppaa tehdään edelleen. Niukasti jää kantorahaa, mutta saapahan kaupaksi. Vaikeittenkin kohteitten hankintakauppa olisi ihan kohtuullista kunhan ostajat maksaisivat yleensä puulle järkevän hankintalisän. Minäkin viimeksi tänä syksynä pienen hankintaerän tein, erikoiskohteesta.
Nykyhinnoissa oiva esimerkki miten hankintakauppaa suitsitaan on se että tukista maksetaan pystyyn kolme euroa enemmän kuin hankintana.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Lasse: ”Sen verran Jeesen tuskaan myötätuntoa että pitäs saada kaikkiin autoihin pakolliseksi gepsiin perustuvat nopeusmittarit jotka näyttäs selkeällä numeronäytöllä aina auton todellisen nopeuden. Monessa nykyautossa aika onnettomia nopeusmittrin näyttöjä josta pitää nopeus lähinnä arvailla. ”
Tuohon on helppo yhtyä. Minä pidän tuosta syystä navikaattoria usein päällä, vaikka harvoin ajelen sellaisissa paikoissa että opastusta tarvisin.
Aikanaan kun ostin nykyisen Saparon uutena ja totesin mittarivirheen olevan suurempi kuin kuin vanhassa Opeliskissa, meinasin haljeta raivosta, että eihän ne Japsit mitään osaa. Sitten otin asiasta selvää ja kauhukseni huomasin että tuo virhe oli ihan lakien ja didektiivien mukainen. Mittari ei saa missään tilanteessa näyttää liian pientä nopeutta. Prosentuaalinen virhe ylöspäin saa olla 10%. Sen liäksi sallitaan nollapoikkeamaa ylöspäin 4 km/h. Tämä merkitsee sitä että jos ajat todellisuudessa 100 km/h ja mittari näyttää silloin 114 km/h, niin se on ihan laillisuuden rajoissa. Mitä kelettä sellaisella nopeusnäytöllä tekee, ei yhtään mitään.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Jees H-valta: ” Esim. oma mökkireissu Kaakonkulmalle kestää talvinopeusrajoitteilla melkein puoli tuntia kauemmin. Ihminen väsyy ja turhautuu ja käytös liikenteessä huonontuu.”
Kyllä on pinna tiukalla jos toiselle puolelle Suomea matkatessa ”melkein puolituntia” saa rattiraivon aikaan, sen oireitahan nuo ovat.
Jätkä: ”Satelliittiseurantaan vaan autot piittaamatta siitä, kuka ajoi ja koska… Tietokone mittaa ja sakottaa, valittaa ei voi!”
Kehityskelpoinen idea.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Tuli oltua tuolla teollisuuden parissa hiukan mukana työsuojelutouhuissa, muutenkin kuin oman työnjohdon osalta.
Tilastot kertoivat selvästi että onnettomuusherkkyys on pahimmillaa juuri työtä opetellassa. Sitten se laskee aika nopeasti, mutta lähtee hiljalleen nousuun kokemuksen karttuessa. Nimenomaan tietoinen riskinotto nostaa silloin onnettomuusherkkyyttä.
Tämä kun tiedettiin, niin yritettiin koulutuksella taistella ilmiötä vastaan. Emme kuitenkaan onnistuneet siinä kovinkaan hyvin, vaan onnettomuudet lähtivät tehtaan vakiintuessa uudelleen nousuun.
Toivottavasti nykyisessä ammattikoulutuksessa otetaan tämä huomioon. Silti epäilen että kyseessä on hiukan luonnonlain tyyppinen ilmiö joka toistuu sukupolvesta toiseen, alalla kuin alalla.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Harrastelija: ”Hankintakauppa on pelannut vielä hevosaikakaudella. Joka talossahan maalla oli hevonen, jolla ajettiin talvella myyntipuut lanssille tien varrelle tai VR:n asemalle. Metsän omistajia oli kähes joka talossa.”
Näinhän se oli, mutta se olisi toki voinut jatkua pidempään ja kehittyä traktoripohjaiseksi. Maataloustraktoreitten varustevaliokoimakin olisi voinut kehittyä aivan eri tavalla kuin sitten tapahtui.
Hankintakaupan massiivinen alasajo alkoi kuitenkin keväällä 1965, jolloin kaikki suuret ostajat kokoontuivat palaveriin ja päättivät että me otamme puun korjuun omaksi työksemme jatkossa. Silloin vielä tälläinen yhteissopiminen oli täysin mahdollista. Tästä palaverista kertoi minulle kevätmitan yhteydessä silloinen Metsäliiton ostomies.
Muutos ei tapahtunut kovin äkisti, vielä seuraavana talvenakin minäkin tein hankintaa, mutta samainen ostomies tarjosi pystykauppaa kun pystykaupan ja hankinnan hintaero oli jo selvästi kavennettu. Tästä alkoi hankintakaupan alamäki.
Meillä olisi saattanut olla jopa hiukan loivempi maaltapako ja tilojen lopettamisaalto, ellei tätä yhteispäätöstä olisi tehty. Voisi olla että nykyinen puunkorjuukin olisi hiukan erilaista.
Eli Lauri Vaara ja Jovain omat kritiikissään osin oikeassakin. He kuitenkin ajavat takaa menneisyyden haamuja kun puhuvat puun korjuun siirtämisestä takaisin traktorikantaan. Se ei ole enää realistista. Kehityksen olisi pitänyt jatkua tuolloin 60-luvulla hankintapainotteisena, että kalusto ja työtavat olisivat päässeet kehittymään luonnollisella tavalla.
Nyt olemme tässä tilanteessa ja puunkorjuu kehittyy eteenpäin tämänhetkisestä tilanteesta eteenpäin. Ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa vuosikymmeniä jatkuneen pystykauppaperinteen mukaista korjuuta, millään kertaheitolla takaisin hankintakauppaan. Ei se muutos pystykauppaan päinkään tapahtunut kertaheitolla, vaikka etukäteen suunnitellusti ja yhteispäätöksellä alkoikin.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Jassoo Musta miäskin on herännyt henkiin. Kiitos vaan kestityksestä silloin!
Ville, jonka kanssa silloin paikalla olin on taitanut lopettaa kirjoittelun kokonaan. Metsää hänellä kyllä on melkoisesti. Nykyisin hän harrastaa maanviljelystä ja pirttiviljelystä Ilmajoella.
Ei ollut Pinsiön parooni, vaan Pinsiön vaari, vaikka parooni nimikin hänelle toki sopisi. Hänet olen pariin kertaan tavannut. Hänen hyvät tarinansa ovat vähentyneet palstalla. Sen tiedän että hän on siirtänyt metsänsä tyttärelle ja vävylle ja siirtynyt hyvin ansaitulle eläkkeelle.
Nyyrama on tiettävästi luopunut metsistään, kun nuoripolvi ei ollut kiinnostunut metsistä.
Suden jälki on myös tainnut lopettaa kirjoittelun palstalle.
Mustan miähen luettelosta puuttui T.Pihlaja, joka pikaisesti käväisi paikalla. Hänellä kun oli juuri ilmestynyt ensiteoksensa nahkakansissa. Myöhemmin olimme hänen vierainaan Pudasjärvellä. Poikia oli silloin jo kaksi. Nykyisin hän lienee taas koneurakoitsijana jossain itäisessä Suomessa.
Eero-Heikkihän on mukana vahvasti edelleen.
Antonin vieraanakin olimme joku kerta.
Metsä-Eemelistä ei ole tainnut vähään aikaan kuulua mitään.
Vaarikin joku vuosi sitten vetäytyi sivuun raihnaisuuteensa vedoten. Hän kuitenkin työnsi minut tilalleen.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Minulla tuli juuri tuo Jätkän mainitsema konsti mieleen kun kirjoitin edellistä kommenttiani. Siinä bisneksessä olisi lyhyet kuljetusmatkatkin, lastithan voitaisiin ohjata pohjanlahden sellutehtaille. Ainoa ylimääräinen souvi olisi proomujen lastaus ja purku
Terveisin: Korpituvan Taneli
