olen mielenkiinnolla lukenut hevosajomuisteluita. Taitaa kuitenkin olla niin että jätkä siitä jotain tietää, toiset vä’hän vähemmän.

On aivan turha kinastella joistakin aisojen nimistä, niillä oli varmaan enemmän nimiä kuin Suomessa on maakuntia ja kaikki nimet olivat oikeita, ei niitä kannata kysellä suomenkielen opettajalta, joka ei edes ymmärrä asiasta mitään

Tässä muutama näyte meilläpäin käytetyistä nimistä:

Kakula-aisat joilla vedettiin äkeitä, fälttiä yms. olisi toki voitu vetää rekeäkin, mutta kun meilläpäin ei juurikaan tarvinnut sitä jarrutus ominaisuutta, niin käytettiin ns sivuaisoja. rekivaljastus oli meillä luokkavaljastus ja rängistä aisaan menevä nahkahihna oli ruoma. Pari-reki nimitys lienee miltei yli maan käytössä. Kun ajettiin halkoja tai esim metristä paperipuuta pantiin parirekien päälle lamuska, että pöllit pysyivät mukana. Samalla vehkeelää ajeettiin heiniä, pantiin vain pitemmät karikat. Aiemmin kun heinä oli lyhyttä luonnonheinää tarvittiin lamuskan päälle häkki jota sanottiin grinniksi.

Ok tiedän että näitä nimityksiä joku nyt sitten oikein ilkkuen halveeraa. No kuten jo sanoin KAIKKI näistä välineistä käytetyt nimitykset ovat olleet täysin oikeita, siellä missä niitä käytettiin. Yhtenäistä sanastoa ei ollut.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Olen parikin kertaa näytöksessä nähnyt tämän metsurin ja hän on kyllä valottanut näitä kannattavaisuus asioita mo:n näkökulmastakin, en vain muista lukuja sillä tavalla että voisin täällä muuta sanoa, kuin että ei aivan miinukselle ole menneet hommat. Hänellä on omat kaatomiehet tarvittaessa mukana.

Olen aikanaan hevosella puuta ajanut ja asia on minulle kiinnostava sitä kautta. Joitakin asioita en ymmärrä hänen hommissaan.

Miksi pitää olla kaksi hevosta, olisi paljon ketterämpi yhdellä pollella. Miksi ei käytetä talvella jalaksia? Onnistuis kyllä vaihtosysteemilläkin. Näitä olen häneltäkin suoraan kysynyt, mutta vastaus oli vain että tämä on todettu toimivaksi systeemiksi.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Riski erikoispuun markkinoinnin osalta pienenee tai häipyy jopa kokonaan, jos joku puulaji (esim. Douklas) saavuttaa sellaiset kasvatusmäärät ettei puu enää ole erikoispuu.

Minkään tässä keskustelussa mainitun ulkomaisen puulajin markkinoinnissa ei ole ns. teknisiä esteitä. Kyse on vain logistisista esteistä, jotka voitetaan vain tarjonnan tarpeeksi suurella määrällä.

Nyt olisikin kiireesti tehtävä selvitys eri puulajien mahdollisuuksista Suomessa ja sitten tehtäisiin valinta kahdesta korkeintaa kolmesta lajista, jotka rinnastetaan kotimaisiin lajeihin. jos jatketaan viljelemällä toistakymmentä ulkomaista puulajia pieninä hehtaarin palstoina kukin tahollaan, niin kyllä niitä närkästyneitä jatkossakin riittää, jotka pahoittavat mielensä kun minun hienot puuni eivät kelpaa, vaikka niitä on joka puolen rekkakuorman verran.

Minun käsittääkseni aika monien lajien mm kontortan suhteen olisi jo olemassa tarpeeksi tietoa, päätösten tekemiseen. Onhan näitä ulkomaisia puita Suomessa viljelty jo jossain määrin yli sata vuotta. Jonkun pitäisi vain kerätä sirpaleiset kokemuksen yhteen, päätöksen tekoa varten.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Puuki, juuri erikoispuiden markkinoilla Suomessa olisi vielä paljon tehtävää.

Kova työ oli etsiä saunan lauteisiin haapaa, kun en halunnut virolaista lämpökäsiteltyä haapaa ostaa. Naapurikunnan pikku höyläämöltä löytyi sahattuna, kun höylä oli vieressä pantiin läpi.

Erityis3sti tervaleppä on puu, jota ei hyödynnetä Suomessa ja sitä kyllä Pohjois-Satakunnassa kasvaa luonnonvaraisenakin. Harmaalepästäkin tulisi kaunista paneelia, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut kun minulla oli hiukan tukkikokoista leppää.sanottiin vain että kauppa savusaunan polttopuuksi. No, poltin sitten itse takassa.

Pihlajalla on sama kohtalo, kukaan ei ole edes uteliaisuuttaan kiinnostunut.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Onhan niitä hajaeriä erilaisia puulajeja sellutehtaalle ostettu, ihan asiakaspalvelusyistä, mutta sitten niitä on pitänyt yrittää syöttää tasaisesti vähän kerrallaan männyn joukkoon, ettei tulisi kovin suuria heittoja laatuun.

Täällä meilläpäin jollakin isännällä oli pari hehtaaria lehtikuusta ja hän oli niin syvästi loukkaantunut kun hänen hienot puunsa eivät olleet kelvanneet kellekkään sellupuun ostajalle. Hän melkein itki kun ne menvät energiapuuksi, vaikka oli saanut kutakuinkin sellupuun hinnankin niistä.

Terveisin: Korpituvan Taneli