Käyttäjän Korpituvan Taneli kirjoittamat vastaukset
-
Tuollainen reppuakku ei ole realismia ketjusahan kanssa. Pelkästään se että pitää olla piuha sahaan kaataa homman.
Joku esitti tätä reppua latausasemaksi, siihen se sopisikin.
Entäs sitten raivuri reppuakulla, tosin kolmasosa tuon painosta? Siinä vois olla kehityksen paikka.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Mölinä hehkulamppujen ympärillä johtui juuri siitä että pyrokraatit kielsivät ne. Jos sekin taloudellinen ja henkinen voimavara, joka käytettiin kieltojärjestelyihin, olisi käytetty ledien kehittämiseen, niin muutos olisi ollut nopeampi ja ilman mölyä.
Toivattavasti tulevaisuudessa ymmäretään olla käyttämätä kieltoja ja rajoitteita, vaikka olisi kuinka hyvä keksintö korvaamassa entistä käytäntöä.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Yritätkö jätkä sanoa että ammattilaisella saha laulaa tauotta?
Pinotavaran hakkuumies kasaa, saha ei käy silloin. En tiedä miten tuo akun 45 minuutin sahauskesto on testattu, mutta oletan että se on todellista sahausta. Muuten ei olisi mahdollista että minulla akku kestää ja kestää. Toki minä sahaan pieniä jaksoja kerrallaan. Todennäköisesti tuo 45 minuuttia on todellista sahausta, oletettavasti kuitenkin pienin tauoin, että akku ehtii purkaa itseään.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Tilhin isompikin akkusaha sahaa 45 minuuttia akulla. Jos joku tyhjentää 6 akkua päivässä, niin hän kai tekee jo pitkää päivää. Sanoisin että neljä akkua on sellainen paketti että sillä voi jo lähteä kokeilemaan. Latauslaitteita pitänee sitten olla jo kaksi.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Olen hankkinut akkusahan tilhin 140 ja siihen kaksi akkua. Käytän sitä kun kerään raivauspuuta ja hakkuutähteitä polttopuuksi.
Sähkösahan etuna on se että sitä ei tarvitse nykäistä käyntiin eikä se paukuta tyhjäkäyntiä. Tuossa hommassa se on verraton, voi katkoa ja karsia sekä ainä välissä pistää puuta kuormaan. Olen tehnyt sitä myös polttomoottorisahan kanssa, mutta en tee enää. Tilhin 201 on toki käytössä kun pitää pätkiä vähän järeämpää puutä.
En käytä kuulosuojaimia, enkä ymmärrä miksi pitäisi. Emäntä tykkää kun hän on tekemässä samaa kuormaa, eikä tarvitse käyttää kuulosuojaimia. Molemmat tykkäämme myös siitä että pakokaasuja tulee nyt vain rautahevon siirroissa.
Akun sanotaan kestävän sahausta 45 minuuttia ja se kestää yllättävän kauan. Kahta akkua ei vanha faari saa tyhjäksi päivässä, ennemmin tyhjenee takki.
Teräketju toki tarvitsee öljynsä, n. 3 tankillista per akku. Öljy tekee sen ettei se nyt niin siisti ole autonperässä, vaikka ei pensalle haisekkaan.
Tilhilläkin on isompiakin akkusahoja. Jos akkusaha ei vielä ole ammattilaisten saha kevyissä töissä, niin muutaman vuoden kuluttua se sitä on varmasti.
Itse odotan mielenkiinnolla milloin tulee kunnollinen akkukäyttöinen raivausssaha.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Mielenkiintoista!
Jo pari- kolmekymmentä vuotta sitten sellunkeitto sahanpurusta jouduttiin lopettamaan. Ei siksi että olisi tullut huonoa sellua siitä. Ongelma tuli kuidunmittausteknogian kehittymisestä. Mittarit tulivat helppokäyttöisiksi ja niiden hintakin tippui roimasti. Tästä seurasi se että pienetkin paperitehtaat alkoivat tiukasti mittaamaan sellun kuidunpituuksia ja totesivat että mukana on paljon katkennutta kuitua, joka tietysti oli peräisin sahanpurun käytöstä raaka-aineena. Sellun teknisiin ominaisuuksiin se ei olisi vaikuttanut, mutta siitä huolimatta Kaskisissakin lopetettiin purunkeitto ja Äänekoskelle ei enää edes purukeitinta rakennettu, siihen tehtaaseen joka nyt on purkuvaiheessa.
Onkohan nyt sitten keksitty joku viisastenkivi, jolla purusellu taas menee kaupaksi?
Terveisin: Korpituvan Taneli
Olisin hiukan Remien kannalla. Toki tutkimusta pitää tälläkin alueella tehdä.
Suomessa on toki omien puulajienkin osalta käyttämättömia voimavaroja. Mm parempi hoito uudistamisesta kakkosharvennukseen. Toinen tälläinen on sorkkaeläinten kasvatuksen lopettaminen metsissä, sillä saavutettaisiin paljon parempaa laatua. Määräkin nousisi kun voitaisiin uudistaa maaperän mukaan, eikä laidunnuksen mukaan.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Joo, niistä reen jalaksien teräksistä isä-ukko joskus luennoi, piti kuulemma olla juuri oikeaa ainetta. Hän oli muutamat reet tehnyt ja raudoittanut.
Sen verran minäkin tehnyt että kun ostin moottorikelkan ja siihen rautaiset parireet, niin tein lamuskan siihen päälle.
A. Jalkanen, meitä on paappaikäisiä paljon tällä palstalla.
Minun nuoruudessani tilanne oli vielä se että metsätyömies oli onnen pekka, jos sai hevosen ostettua, vaikka velaksi. Työ hiukan keveni ja ansiot paranivat.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Siitä tukin ja järeämmän rankapuun ajosta vielä.
Se tehtiin todellakin parireellä. Kummassakin reessä oli pankat, jotka olivat keskeltä pankannaulalla kiinni reessä, niin että reki pääsi kuorman alla kääntymään mutkissa.
Metsässä olisi ollut hyvä jos olisi ollut kaksi nostokuntoista henkilöä. Tukkia telaan laitettaessa reestä tarvittiin vain yksi nostokykyinen mies ja toinen sellainen joka osasi panna kangen oikealla hetkellä oikeaan paikkaan. Meilläkin homma pelasi niin aluksi, että minä yritin olla kankimies ja tuikkia sitä sinne mihin isä neuvoi ja hän teki nostot. Muutaman vuoden kuluttua minä nostin ja isä asetteli vuosikymmenien taidolla kankea tukkien väliin.
Terveisin: Korpituvan Taneli
