Pitkät kannot juontavat juurensa talviaikaan tehtyihin vesuriraivauksiin. Silloin kun ne työttömyystöinä tehtiin talvella hangenpäältä, niin lyhyttä kantoa ei ollut mahdollista saada. Piti sitten keksiä jos mitä verukkeita puolustamaan kannon pituutta.
Jos kohta traktorin renkaan alla pitkä kanto on parempi kun se reilusti kaatuu, niin hevosaikana oli toisin. Hevosen mahaan tuli reikiä ja naarmuja kun tuolla tavalla raivatussa metsässä ajoi.

Kerran on tullut hyödynnettyä pitkää kantoa. Ajettiin tienvierut murskalla ja toinen osakas nimenomaan ohjeisti että pitää jäädä pitkat kannot. Syksyyn mennessä pajun kannot olivat sitten täynnä pientä vesaa. Minä vedin ne maanrajasta poikki ja sain naapurilta nuhteet, että nyt se vasta sitten vesookin. Eipä kuitenkaan vesonut juuri ollenkaan.
Muuten jos jättää tiheässä vesakossa pitkät kannot, niin seuraava raivuu pitäisi tehdä niiden yläpuolelta. Jos vetää toisella kertaa niin että vanhat kannotkin katkeavat, se syö raivurin terän terävyyttä kuin olisi hiekkaa vesakon tyvillä.

Metsänraivauksissa olen monesti ihmetellyt miten 15…20 vuotta aiemmin raivattuihin kantoihin on kasvanut melkein puita. Erityisesti kuusi on sellainen, että jos yksikin neulanen jää kannon puolelle, niin siitä lähtee kuusipensas.
Jos kuusen tarkoituksella katkaisee Pinsiön Vaarin keinoin, niin raivauksesta hyötyvät vain ne kanalinnut. Kuusi jää nilkomaan maasta ravinteita niinkuin ennenkin.

Itse raivaan niin että 10 sentin kanto on jo pitkä. Erityisesti kuusen ja pajun pyrin katkaisemaa nimenomaan maata myöten.
Senverran vähän sitä raivaussahaa kuitenkin tulee käytettyä, että ei tarvitse erikseen jättää linnuille piiloja, niitä on muutenkin riittävästi.

Terveisin: Korpituvan Taneli

nosto

Saman asian olen huomannut alikasvos kuusentaimissa. Väri saattaa alueellisti vaihdella huomattavasti
Joku täällä varmaan tietää jotain muitakin kuusen väriin vaikuttavia tekijöitä kuin typen määrä.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Kuten Jees H-valta totesi alueelliset erot mahtavia. juuri tuo mainittu Karvia jää meidän väliin. Vaikka täällä on satanut myös kunnolla, ei mistään erikoisista vesivahingoista, edes pellolla, voi vielä puhua. Joissakin alavissa paikoissa purojen ja jokien rantapeltoja on veden varassa. Se ei täkäläisissä oloissa vielä ole niin kovin erikoinen ilmiö, näin käy 2…3 kertaa kymmenessä vuodessa.

Männyn istutukset ainakin tykkäävät vielä vain kun on kosteutta. Ojitukset pitää tietysti olla kunnossa.

Tulee tässä mieleen vesikesä muutamien vuosikymmenten takaa. Silloinkin oli kova parku ja osin aiheestakin, kun ei saatu syksyllä pelloilta satoa kaikin paikoin pois.
Yksi savolaissyntyinen koiranleuka sitten totesi, että kun isäntä alkaa valittamaa liiasta märkyydestä, hänet pitää ensin viedä peilin eteen ja itseään silmiin katsoen pitää sanoa 3 kertaa: ” Minä olen tehnyt kaikki voitavani ojituksen suhteen”. Tämän testin läpäistyään voi sitten valittaa.
Tuo kyseinen testi sopisi hyvin myös metsäpuolelle.

Täälläkin melskataan vähän väliä ojitusten kieltämisen puolesta, älkööt sitten ainakaan ne henkilöt valittako liiasta vedestä.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Jees H-valta:
”Sen jälkeisen eläimen kannattaa antaa olla kunnes saa apujoukkoja paikalle. Pysyy autossa. Jos karhusta esim. kyse. ”

Alkaa nuo ohjeet olla aika irvokkaita.
Entäs jos sitä apua ei ole tulossakaan.

Nämä alkaa olla sillä tavalla tärkeitä viestejä, että pitää oikein kopioida talteen. Voi sitten jonkun karhukolarin jälkeen sanoa etteihän siinä noin pahasti pitänyt käydä, mutta kun ei noudatettu Jees H-vallan asiantuntevia ohjeita.