Käyttäjän Korpituvan Taneli kirjoittamat vastaukset
-
En kuitenkaan paperiliiton jäsenenä, mutta sopivalla näköalapaikalla kuitenkin.
Pojat täällä on niin työnantajaa, niin työnantajaa, että oikein naurattaa. sama vastus meillä metsänomistajilla on kuin paperiliitollakin.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Kyllä kommenteista huomaa ettei ole oltu koskaan palkkatöissä. Ottakaa nyt pahvit huomioon että paperimiehillä on tämän maan kovin neuvotteluvastuskin.
Kaksi höpöhöpö asiaa pitää alasampua:
1. Suomen parin viikon lakko ei vielä hetkauta sellun ja paperin hintatasoa.
2. Tehtaitten alasajoon ei juurikaan ole vaikutusta sen hetkisellä työmarkkinatilanteella. Toki sitä voidaan käyttää tekosyynä.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Meilläpäin betonointiin ei ole ollut tarvetta. Silti on maakaapeleissa ollut uudekseltaan vikojakin. Yksi on nyt korjattu ja todettu että kaapelissa oli valmistusvika. Toinen odottaa vielä korjausta kun pitäisi suo hiukan kohmettua, että sinne voisi mennä kaivinkoneen kanssa. Linjoja toki on haudattu kymmenin kilometrein, joten jotain oli odotettavissakin, toivottavasti jäävät tähän.
Betonointi tuntuu äkikseltään hyvältä keinolta, mutta kun kuuntelin eilen miten betonointi oli todettu huonoksi konstiksi ulkomailla siltojen tukirakenteissa, niin tulin toisiin aatoksiin. Entä jos Suomen talvi rikkoo betonoinnin, niin entäs sitten? Murtunut beoni on hyvää leikkaamaan, sisällään olevan kaapelin.
No, näin sille maakaapeloinnillekkin tulee riskejä ja kustannuslisiä. Alkoikohan se maakaapelointi buumi hiukan liian äkkiä, ei ollut oikein käyttökokemuksia asiasta. Toki Helsingissä on haudattu 20kV:n linjoja jo vuosikymmeniä sitten, mutta hiukan eri periaattein. Ainakin joskus tehtiin niin että ojan pohjalle ladottiin betonilaatat ja kaapelin päälle pantiin betonikourut ja sitten hienoa hietaa runsaasti.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Minulle hymyiltiin vinosti kun teetin tuollaisia liittymiä metsäautotien rakentamisen yhteydessä, oli kuulemma rahan haaskausta. Jälkeenpäin on toki tullut todella hyvääkin palautetta. Kotipalstalla nuo eivät ole pelkkiä liittymiä, vaan saran poikki on tehty piennarteitä. Kun tiedän savotan olevan tulossa, niin poljetan traktorimiehillä piennartien niin että se jäätyy vähän syvempään. Metsästäjät tykkäävät kun maasturilla pääsee lähemmäs hirveä, joka ei suostunut heti kaatumaan kun sai osuman.
Selkeä puute noissa liittymissäni on se, että kaikki joissa on tarvittu rumpuputkea, ovat hiukan kaposia. Vastaavasti löytyi sellainenkin liittymä, jossa hakkuufirma piti lavettiautoaan koko naapurin savotan ajan, mikäs oli pitäessä kun liittymästä oli mahdollisuus silti kulkea ajoneuvoilla.
Nykyisin ei kukaan enää hymyile vinosti näille tie ja liittymärakenteilleni. Joku kuitenkin kysyi varovasti että enkö sure yhtään niihin tarvittavaa pinta-alaa. Sanoin että ne on niitä tuottavimpia neliöitäni kun kauppoja tehdään, vaikuttavat hintoihin ja joissakin tapauksissa jopa siihen että tarjouksen yleensä saan.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Kun runsaat 30 vuotta sellutehtaalla työskentelin, niin sellun hinnasta jäi päällimmäiseksi muistiin sen jyrkät vaihtelut. Ylös ja alas ja taas ylös. Nytkään ei pitäisi ennustella mitään lopullista perikatoa, vaikka hinta vähän laskeekin. Toinen merkittävä asia suhdannevaihteluissa oli että huonoon aikaan aina koivun käyttö lisääntyi. Koivun hintakäyrä on hiukan rauhallisempi. Toisaalta koivulla oli pari kuluerää halvempia kuin havulla. Ensinnäkin raaka-aineen kulutus sellutonniin on pienempi, samoin keskihinta alempi kuin havulla. Myös keitto ja valkaisu on koivulla hiukan halvempaa.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Asiasta yleisesti. Näitä pikkulänttejä on todella paljon, eikä siinä muu auta kuin yhdistely. Joskus 80-luvun lopulla yhdistely oli jopa ilmaista, joku valtion kampanja silloin.
Meillä päin on erikoisuutena vanhat niittypalstat, joita on monesti ihan isompien tilojen sisälläkin. Palstat ovat pinta-alaltaan vajaasta hehtarista 5..6 hehtaariin, muodot mitä ihmeellisempiä, tähtikuvioista lähtien. Ne ovat isojaon ja uusjaon yhteydessä syntyneet siten että jollakin isännällä on ollut ns ikimuistoinen nautintaoikeus niittää sieltä heinää. Myöhemmin ne ovat maatalouden murroksessa menettäneet merkityksensä ja unohtuneet. tiloja jaettaessa niitä ei ole huomioitu ja niin niistä on tullut tavallaan omistajattomia. Omistajana on tietysti se kantatila, jolle ne on aikanaan erotettu, mutta tilan jaot, joissa niittypalstoja ei ole huomioitu, kihartavat omistussuhteet.
Jokaisella kylällä oli myös aikanaan oma pieni yhteinen soranottoalue ja mahdollisesti muitakin yhteisalueita. Tälläiset alueet ovat myös yleensä menettäneet merkityksensä ja vaikka jakokunta ne omistaakin, ovat nekin tavallaan tuuliajolla omistuksen suhteen.
Terveisin: Korpituvan Taneli
ate ei ole lukenut tätä palstaa juurikaan kun sanoo ettei hirvivahingoista puhuta mitään.
Hirvi ja Susi kytkeytyvät yhteen siinä että niitä tarpeettomasti suojellaan ja kaatolupia pihistetään.
Muitakin yhtymäkohtia on. Mm se että susien suojelu vain pahentaa hirvivahinkoja. Ensinnäkin siten että hirvet laumaantuvat susialueella ja hirvien syöntituho on entistä tuhoisampaa. Sama määrä yksittäisiä hirviä söisivät sieltä sun täältä eikä tuho olisi niin totaalista.
Toinen asia jossa susien suojelu vain pahentaa hirviongelmaa, kun susien suojelijat vaativat hirvilupien vähentämistä, että susille riittäisi ruokaa. Ja isompi hirvikanta tietysti syö enemmän taimikoita.
Molemmat suojelut kumpuavat jostakin kirjoituspöytien paperipinoista, mitään järkeä niissä ei ole
Terveisin: Korpituvan Taneli
A.Jalkanen: ”Tuolle seudulle sopisi pihakoiraksi suden kestävä rotu eli irlanninsusikoira tai ns. laumanvartija.”
Tässä hoidetaan nyt sitten oiretta, eikä puututa tautiin ollenkaan.
Kuka nuo laumanvartijat ja niiden ylläpidon sitten maksaa? Entä miten hoidetaan niiden koulutus? Asiantuntijat sanovat että nämä rodut eivät sovi tavallisen ihmisen koiriksi. Kuka vastaa niiden aiheuttamista henkilö- ja kotieläinvahingoista?
Kyllä asia voitaisiin hoitaa paljon helpommin ja halvemmalla. Annetaan tarpeeksi paljon ns kannanhoidollisia lupia tai vapautetaan suden metsästys kokonaan. Näillä konsteilla loppuvat pihakäynnit ja kotieläinten susiaidat voi tarpeettomina purkaa.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Täällä olis ainakin tien varteen siirto lisännyt linjapituutta huomattavasti ja turhan mutkainenkin olisi linjasta tien varressa tullut.
Täällä on nyt maakaapeloitu varsin harvaan asutun syrjäseudun linjat. Se mikä on hiukan ihmetyttänyt kun tässä yhteydessä on tehty muuntamoita paljon lisää. Täällä jakelujännitteen johdot on jätetty puistokaapeleiksi ellei uusi muuntamo sijoittelu ole edellyttänyt linjan uusintaa. Uudet jakelujännitejohdot on toki kaivettu maahan. Kyläläiset, erityisesti karjatilalliset hyrisevät tyytyväisyydestä, ei ole tarvinnut enää värkkäillä agrekaattien kanssa.
Lähiseudulla on toki rakennettu linjoja tienvarteenkin, silloin kun tiellä ja linjalla on yhteinen suunta ja tie sopivan suora.
Terveisin: Korpituvan Taneli
