Käyttäjän Korpituvan Taneli kirjoittamat vastaukset
-
Meilläpäin ei 60-luvulla tunnettu sellaista puutavaralajia kuin koivukuitu. Se tuli vasta 70-luvulla, mutta tulikin sitten rytinällä. Jo -74 alettiin tehdä puukauppoja tulevan Kaskisten tehtaan tarpeisiin ja silloin koivukuitu oli jo lyönyt itsensä täysin läpi.
Siihen mitä sai olla seassa, minulla on lähinnä näkemystä tehtaalta päin. Itse en ole koskaan kuvitellut saavani esim leppää kuiduksi kaupan ja haavan määrä minulla on aina ollut vähäinen.
Tehtaalla otettiin koivun sekaan vastaan haapaa, mutta sitä sai olla vain yksi nippu kuormassa. Näin yritettiin jakaa se mahdollisimman tasaisesti koivun joukkoon. Ongelmana oli se että koivulle tarvittava kemikaalimäärä ja keittovauhti keitti haavan pilalle. Ongelmaan havahduttiin vasta 80-luvun lopulla ja ruvettiin keittämään haapa erikseen ja saatiin niin perusteellisen hyvää ja kysyttyä sellua.
Mänty ja kuusi toimitettiin kaskisiin vapaina sekakuormina toistakymmentävuotta. Sitten joku taas hoksi, että kuusihan se vasta hyvä sellupuu onkin ja siitä alettiin tekemään ns armeerausmasaa, jonka hinta oli selkeästi korkeampi. Samalla todettiin männynkin laadun paranevan kun ei ole kahta puulajia yhdessä.Leppää ja jopa järeää pajua tiedän ostetun Äänekosken tehtaille, vanhan sulfaattilinjan aikoina, mutta Metsä-Botnia sinne rakentama sulfaattilinja ei enää sitä käyttänyt.
Miten nämä puut sitten sillä vanhalla linjalla käytettiin, en tiedä.Terveisin: Korpituvan Taneli
Kuten Metsä-Eemeli ja harrastelija, siirryin myyntiverotukseen heti.
Olin ostanut 80-luvulla 40 ha taimikkoa ja rääseikköä. Kotitilallakin olin joutunut harsintajätemetsiä aukottamaan ihan riittävästi. Valinta oli siis selvä.
Senverran itsekäs olen etten sentään valitse verojärjestelmääni kansantalouden kannalta.Edellä on vedottu sini-puna akseliin ja demari presidenttiin muutoksen toimeenpanijoina. Kaikki tuo on totta, mutta pitää muisti riittää myös vähän kauemmas.
Metsäverotus oli ollut kaupunkilaisten hampaissa jo vuosikymmeniä, eli maatalouden veromuutoksesta asti. Kyllähän se aika erikoinen jäänne olikin, verojärjestelmä, jolla ei ollut kunnon kosketuspintaa todellisiin rahavirtoihin.
Myös minä pidin tätä muutosta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden voittona.
Jo 80-luvun alkupuolella perustelin reippaahkoja metsänuudistamisiani sillä että myyntivero tulee kuitenkin jossain vaiheessa. Kun keskustelin tästä verotoimistossa työskentelevän tuttavani kanssa, joka myös on metsänomistaja, hän aidosti hämmästyi ja muisti kyllä, kun muutos oli tosiasia, sanani.
Ihmettelin vain sitä, miksi muutos venyi niin pitkään.Ainoa haittapuoli muutoksessa oli kuntien jääminen nopen osille. Verotulot muodostuvat muutenkin vuoden tulojen mukaan yhteiskunnalle. Miksi metsänomistajien pitäisi toimia siinä yhteiskunnan rahamassin turvaajina ja puskuroijina?
Terveisin: Korpituvan Taneli
Pinta-alaverohan on niin alkeellinen verotuskäytäntö kuin olla ja voi. Varmaan nuoriso jo naureskelee sille, samoin kun me olemme aikanaan kouluaikoina naureskelleet sille että aikanaan taloista maksettiin veroa ikkunaruutujen koon ja lukumäärän mukaan.
Pinta-alaveron pohjana oleva luokitussysteemi oli raskassoutuinen ja kallis ylläpitää. Se asetti myös metsänomistajat eriarvoiseen asemaan keskenään. Joissakin kunnissa luokitus oli peräisin 40-luvulta, joissakin se oli tarkistettu 80-luvulla. Täälläpäin ojitettujen soiden suuri määrä sekoitti pakkaa. Naapurikunnassa jo 80-luvun alun ojitusalueet olivat verolla ja toisessa (esim Tanelin kotikunta) kaikki sodanjälkeiset ojitukset olivat loppuun asti joutomaan nimikkeellä.
Täällä yritetään väittää, että pinta-alavero kannustaisi tehokkaampaan metsänkäyttöön ja niinhän se tosiaan teoriassa pitäisi tehdäkkin, mutta käytännössä asia on, kumma kyllä, toisin.
Kun maataloudessa siirryttiin pinta-alaverosta tulojenmukaiseen verotukseen, alkoi oikein maatalouden tehostumisen aika. Satotasot (per ha) nousivat huikeasti, nimenomaan tuotantopanosten noustessa kohisten.
Sama tilanne oli metsäverotuksen muutosten suhteen, metsänhoito tehostui.Ihminen on niin kumma elukka että haluaa välttää veronmaksua viimeiseen saakka. Niinpä kun tulojen mukainen verotus mahdollisti hoitokulujen vähentämisen, niin eihän se metsän hoidattaminen enää niin kalliilta kuulostanutkaan.
Tuo, ettei kunta saa mitään metsäverosta on toki puute, mutta sitä voidaan korjailla kyllä, vaikka ei muuten veron määräytymisperusteisiin puututtaisikaan.
Terveisin Korpituvan Taneli
Tähän astihan se liikkeessa sovittaminen on ollut selviö, mutta nyt nettimyynnin aikana houkutus on vähän muuhunkin.
Tuossa kun tein hakuja, löytyi Easymarket.fi sivusto. Sillä oli mititäärimallisia vettäpitäviä, nahkaisia, varsikenkiä monenlaisia. Kalleimmatkin maksoivat vain 65 euroa pari. Minä sentään olen maksanut 170 euroa näistä jahtikengistä Erätukkuun, kyllähän ne hyvät ovat mutta on siinä hintaeroakin.
Easymatketkin on sellainen putiikki ettei sillä ole ollenkaan myymälää, jossa sovittaa. Tuohon hintaan jo voisi vaikka hiukan maksaa postikulujakin, jos saisi useamman parin sovitukseen.Terveisin: Korpituvan Taneli
Kiitos Kisi!
olit laskenut merkit oikein, linkki avautui ilman korjailuja.Saappaat eivät valitettavasti olleet tarkoittamaani mallia. Näissä tuo nauhoitus auttaa lähinnä siihen ettei talvella mene lunta saappaaseen.
minä tarvitsisin sellaiset joissa olisi nauhoitus, soljet tms ihan nilkan kohdallakin, niinkuin noissa nauhoitettavissa varrellisissa nahkakengissä, joita kyllä tuntuu nykyään löytyvän moniltakin firmoilta. Ne pitävät tosin vettä, mutta jos pitää oikein työskennellä ojasta päin tai on sopivaa savi- tms velliä, niin nahkakenkä ei oikein käy.Terveisin: korpituvan Taneli
Juu, juu, Iron Man Kyllä Tanelipappakin purkin kyljestä lukea osaa. Katoppa siitä aloituksesta, pitäisi olla vähän kokemusperäisempää tietoa.
Viestistäsi päätellen olet kalaöljyn suhteen juuri samanlainen mainoksen uhri kuin Tanelikin. Mielelläänhän tuohon mainokseen uskoo, mutta mitään varmuutta se ei anna tehosta.Terveisin: Korpituvan Taneli
Tanelilla on kaadon suuntauksesta pääasiassa epäonnistuneita kokemuksia, vahingot tosin, hyvällä tuurilla, jääneet vähäisiksi.
Sähköfirman miehet käyttävät järeää stalpen tunkkia, mutta ei silläkään väärään suuntaan kallellaan olevaa saa oikeaan suuntaan kaadettua.
Täällä esitetyistä keinoista tuo traktorilla veto tarpeeksi ylhäältä tuntuisi parhaalta. Siinäkin pitää varmistaa että vetovehkeet kestävät ja että traktorilla on riittävästi tilaa edetä. Kokemuksesta tiedän miten jo nojolleen saatu puu voi pyörähtää ellei veto jatkukkaan enää.
Suurimmat virheet olen itse tehnyt juuri siinä etten ole varmistanut vedon tai työnnön jatkumista silloin kun puu on jo antanut periksi. Vinsseillä, taljoilla, työntötangoilla yms päädytään usein juuri tuollaiseen hallitsemattomaan välitilaan ja silloin puu ottaa vallan itselleen.Terveisin: Korpituvan taneli
