Käyttäjän Korpituvan Taneli kirjoittamat vastaukset
-
Suorittava tuputtaa taas taimikonhoitoa ja itse hirviporukkaan menemistä.
Kummastakaan ei ole konstiksi.
Taimikon hoidossa voi käydä kuten meillä, kun emäntä innostui taimikonhoista. Kun hän palan raivasi, niin hirvi kävi yöllä taittelemassa puolet jätettyjen latvoista. Onneksi oli syksy ja jahdin aika ja tuholaiselle tuli muuta ajateltavaa, vai mahtoiko oikein päästä kiikkuun asti. Tämä siis syksyllä sulan lumettoman maan aikaan. Metsänhoidolliset toimenpiteet parhaillaankin siirtävät ongelman jonkun muun taimikkoon.
Tuo metsästäjäksi rupeaminen on toinen suorittavan lempilapsi. Meillä ei paikallisen hirviseurueen lupamäärä ainakaan nouse yhtään, vaikka minä porukkaan menisinkin. Toisaalta kohdistavat jahtia aika hyvin minunkin metsääni ja ovat kiitollisia, minun hirvi havainnoistani ympäri vuoden. Minä olen tehnyt metsästyssopimuksen seuran kanssa ja voin siis edellyttää heiltä tehokasta toimintaa. Sitä tehoa vain lupakäytäntö rajoittaa.
Suorittava yrittää jatkuvasti suistaa keskustelua pois oleellisimmasta asiasta eli hirvien määrästä. Syövien leukojen ja täytettävien pötsien määrän vähennys tuo apua ongelmaan.
Tässä yhteydessä voitaisiin toki vähentää joitakin pyrogratian kukkasia. Esim. maksu hirven kaatoluvasta voitaisiin poistaa. Samoin jokasyksyinen pelleily viimeinten lupien suhteen voitais järkeistää niin että liikaa kaadettu eläin vähennetään vain seuraavan vuoden kiintiöstä. Muutakin tälläistä varmaan löytyy.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Jo 60-luvulta sellaiset kokemukset että siemenpuita en aukolle jätä. Siinä tuhotaan vain kuvion parhaat männyt, eikä kunnon metsää synny.
Meillä istutetaan aukot laidasta laitaan. Toki on minullakin sellaista kuivahkoa ja kuivaa hiekkakangasta, jossa kylvö olisi ihan hyvä keino, rikottuun maahan. Ne kuviot eivät kuitenkaan enää tule minun uudistettaviksi, ellei tule ihan totaalista tuhoa. Vähänkään paremmilla mailla tai soistumista yrittäneillä kuvioilla en kyllä harkitse hetkeäkään edes kylvöä.
Terveisin Korpituvan Taneli
Ei ole kokemusta pihaan tulevista hirvistä, tai onhan niitä jälkiä joskus ollut Korpituvan pihassa, mutta ei suurempaa haittaa.
Nuolukivien sijoittamisen metsiini olen kuitenkin kieltänyt. Olipa kerran nuolukivi, luvan kanssa asetettu, metsässäni. Suon laidan tukkimännikössä. Valtava ryysis joka talvi, niin että lumi oli tallattu laajalta alalta kiven ympäriltä. Maa kun oli pehmeähköä, ns. turvekamgasta, niin joka vuosi kuoli muutama mänty, kun juuristo oli liian pitkään jäässä. Kun olin kahdeksan kuivanutta runkoa korjannut polttopuiksi, niin kaadoin kiven tolpan ja vein sen päässä olevan kiinnityslaitteen silloiselle seuran puheenjohtajalla, kivi oli jo taas loppuun kaluttu.
Taimikkoni oli silloin kilometrin päässä, eivätkä hirvien vierailut siellä, kiven vuoksi, ainakaan vähentyneet. Paremminkin kiven poisto vähensi metsäni kiinnostavuutta hirville.
Kokemuksesta siis tiedän että nuolukivi oikein kerää hirvet yhteen ja jos sijoituspaikka on kesämökkien vieressä, niin onhan se selvää että tuhoa tulee.
Olen edelleen sitä mieltä että kaikki luonnonvaraisten eläinten ruokinta ja houkuttelu ruuaalla tai nuolukivillä tulisi lailla kieltää. Vain pikkulintujen lintulauta ruokinta olisi sallittua.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Yhteistoiminta olisi aina parasta ja etukäteen asioista sopiminen.
Toisaalta tuo rajaoja hyödyttää myös Sinua. Milloinkas metsäojallan päästy maatt levittämänn tasaisesti metsänpohjaan? Yleensä vain aukkohakkuun yhteydessä.
Voisithan ottaa yhteyttä, että naapuri tietää Sinunkin nähneen ojituksen. Pieni sovinnollinen huomautus että näistä asioista pitäisi aina etukäteen sopia.
Terveisin: Korpituvan Taneli
