Käyttäjän korpikuusi kirjoittamat vastaukset
-
Sivusto lienee useimmille tuttu, mutta tuolta löytyy mukavasti kuvia erilaisista koneista ja laitteista, eri aikakausilta. Linkin takana maanmuokkaukseen liittyviä kuvia.
http://suomenmuseotonline.fi/fi/selaa?pathId=1.42.209.739.858.
Ote PEFC serfifioinnin kriteeristöstä:
”Säästöpuiksi jätetään ensisijaisesti aiemman puusukupolven järeitä
puuyksilöitä, muodoltaan poikkeuksellisia puuyksilöitä, jaloja lehtipuita,
petolintujen pesäpuita, järeitä katajia, kookkaita haapoja, puumaisia raitoja ja puita, joissa on palokoro sekä lahopuita. Edellä lueteltujen puuttuessa jätetään säästöpuiksi rinnankorkeusläpimitaltaan
vähintään 10 cm paksuja, biologisen monimuotoisuuden kannalta hyödyllisiä puita, joilla on hyvät edellytykset kehittyä vanhoiksi puiksi. Nämä puut ovat hakkuuhetkellä pystyssä ja elossa olevia, maamme luontaiseen lajistoon kuuluvia puita. Säästöpuut jätetään ensisijaisesti ryhmiin ja kriteerissä 10 lueteltujen arvokkaiden elinympäristöjen välittömään läheisyyteen sekä vesistöjen ja pienvesien suojakaistoille. Säästöpuuryhmissä maanpinta säilytetään rikkomattomana. Säästöpuita ei tule jä ttää tärkeiden rakenteiden, kuten
liikenneväylien tai sähkö- ja puhelinlinjojen, välittömään läheisyyteen eikä muinaisjäännösten päälle. Osasta säästöpuita voidaan tehdä tekopökkelöitä. Säästöpuut jätetään hakkuualoille pysyvästi””Miksi sitten ei paskapuidenkin laatu periytyisi, häh.”
Paskapuut voivat olla perimältään samoja ”laatupuita” kuin hakatut kaverinsakin. Ei hirvensyönnit, motojen kolhut ja ylitiheässä riutumiset seuraavaan sukupolveen suvullisesti tartu.
Vaikka tekniikan mies olenkin, niin ei oikein sytytä tämä robotisoitu metsänhoito. Taimikko on elävien organismien kokonaisuus ja kaipaa ”human touchia”. Metsurihan juttelee puille siinä missä floristi kukkasille. Ainakin ärräpäitä lentelee vähän väliä.
Mielestäni turvesuon kuivattaminen havupuulla on kuitenkin hieman eri asia kuin paikallisen painanteen kuivattaminen tiheällä lehtipuusekoituksella. Molemmat käy läpi samat vaiheet t1,t2, nuori kasvatusmetsikkö jne. joten siinä ei ole eroa. Suosin hyvää rauduskoivua huonon kuusen sijaan ja reikäperatulla kostealla painanteella puulajisuhde saattaa hyvinkin jäädä taimikonhoidon jälkeen lehtipuuvoittoiseksi. Tällöin kuivattava vaikutus on jopa tehokkaampi kuin Metlan tutkimuksessa. Jäljelle jäänet havupuut hyötyvät maaperän kuivumisesta ja niistä tulee toivon mukaan joskus tulevaisuudessa laadukasta sahatavaraa.
Eikä tuo kuivatus itsellänikään se aivan perimmäinen ajatus ole. Suosin näissä pienialaisissa paikoissa yleensä puuta, joka viihtyy paikassa hyvin. Samalla uskon saavani lehtipuista kuivatushyötyä havupuun kasvatukselle. Mene tiedä, mutta näillä mennään.
Gla:”Metlan mukaan puustoa pitää olla n. 100 m3/ha…”
On eri asia ryhtyä kuivattamaan puustolla kokonaista ojittamatonta turvemaata, muutaman aarin kokoisen kostean painanteen sijaan. Lehvästö ja neulaset haihduttavat, ei kuutiot. Koivu haihduttaa huomattavasti tehokkaammin kuin kuusi tai mänty. Tiheässä hieskoivun taimikossa lehvästöä on hyvinkin runsaasti. Kun näistä vielä jätetään osa kasvamaan rauduskoivujen ja kuusten lisäksi niin uskon että vaikutusta on siinä vaiheessa kun sillä alkaa olla merkitystä.
Perkausten ajoituksesta vielä sen verran, että ei se lopulta niin vaikeaa ole. Oikea ajankohta selviää parhaiten kasvatettavien taimien tilasta, ei välttämättä siitä miltä pusikko nopeasti vilkaistuna näyttää. Oikein ajoitetun perkauksenkin voi joutua kasvuolosuhteista riippuen uusimaan. Väärin ajoitetun taas joutuu uusimaan useamman kerran.
Perkauksen ajoituksen kanssa ei pidä olla malttamaton. Itse vältän viimeiseen asti turhan aikaista perkausta. Odotan ajankohtaa jossa perkauksen vaikutus on mahdollisimman tehokas, mutta en kasvatettavien taimien elinvoiman kustannuksella. Säädän ajoitusta tarvittaessa mm. latvomalla etukasvuisia koivuja taimikontarkastuksien yhteydessä. Mielestäni latvominen on toimiva tapa perkauksen viivyttämisessä ja männyntaimikoilla toimii ennaltaehkäisevästi myös hirvituhoja ajatellen.
Ylihoitamista pitäisi välttää. Metsä voi silloin paremmin. Kuvion jokaista kolkkaa tai kohtaa ei yleensä pidä tai tarvitse perata. Kaikki toimet, jotka eivät lisää kasvatettavien taimien elivoimaa, ovat turhia. Metsäpohjan ei tarvitse olla trimmatun näköinen, eli jokaista varpua ei tarvitsee poistaa.
Hieskoivu toimii kosteissa kasvupaikoissa vesipumpun lailla, eli kuivattaa tehokkaasti maata. Tällaisissa paikoissa teen yleensä reikäperkauksen havupuun taimille ja jätän hieskoivikon muuten perkausvaiheessa koskematta. Kantovesat vetelen tietysti aina matalaksi. Taimikonhoidossa havupuiden lisäksi raudukset ja parhaat hieskoivut jätetään sitten kasvamaan. Muutenkin jätän aina hieskoivun kasvamaan jos se vaan paikalleen sopii. En toki suosi sitä, mutta tyhjää parempi se kuitenkin on.
Laitoin s-postin.
Kannattaisiko noin pieni ala kuitenkin aidata hirvituhoja ajatellen? Etenkin vielä jos koivusekoitusta käyttää. Aita pitäisi myös enimmät jänikset, sekä peurat takanaan. Myyriä ei toki estä sekään. Pieni investointi kiertoaikaan suhteutettuna.
Jos kuusisekoitusta käyttää niin oikea ajoitus lienee tärkeää? Kuusia ei saa päästää liian isoiksi suhteessa tammen taimiin ja tammen mahdollinen kehityksen viivästyminen taimivaiheessa pitää ottaa ajoituksessa huomioon. Muuten kuuset pääsevät päälle tukahduttavat tammen kasvun. Yhtä tällaista alle 10 vuotiasta tammitaimikkoa olen silmäillyt, jossa kuuset ainakin näin maallikon silmään liian etukasvuisia. Voin laittaa koordinaatit em. taimikkoon jos pistät s-postiosoitteesi näkösälle.
Kuusen karikkeen maata happamoittava vaikutus ei liene tammen kohdalla kovin merkityksellistä (tryffelin kohdalla tilanne toinen), mutta koivu toimii tässä suhteessa suotuisammin. Lehtikarike parantaa maata.
Kuusi muodoltaan parempi tammelle tungosta tekemään?