Käyttäjän korpikuusi kirjoittamat vastaukset
-
Olisko tankin huohotusventtiili sitten tukossa?
Käy kokeilemassa HVA 543XP(G).
Pääsääntöisesti kaikki myytäväksi kelpaamaton puu tulee poistettua tulevalta istutusalalta ennen uudistushakkuuta. Poislukien joku yksittäinen puumainen, kataja, joskus pihlaja tms, joka ei haittaa uudistamistöitä. Kyllä niitä sinne taas vuosien varrella siunaantuu.
Kysymys ei olekaan polttoainekuluista, vaan tankillisen kestosta. Sillä, tankkaatko tunnin vai kahden tunnin välein on merkitystä työn sujuvuuden ja tuottavuuden kannalta.
Siitä tietysti lähdetään, että taimikot hoidetaan ajallaan, mutta eipä ole voima loppunut 45 kuutioisesta sahasta hoitorästejäkään tehdessä. Hyvät säädöt, terä ja sahaustekniikka kunnossa niin hyvin pärjää pienemmälläkin sahalla.
Omatoimisesti metsää hoitavan ykköspyssy on kevyt ja ketterä, sekä mahdollisimman pienikulutuksinen. Hyvä ergonomia on tärkeää. Voimaa on jokaisessa ihan riittävästi taimikon hoitoon. Tällä reseptillä syntyy hyvää jälkeä ja tuottavuus on kohdallaan.
Pitää ensin löysätä ruuveja jotka pitävät kahvatangon kiinnityskappaletta runkoputkessa kiinni. Tankki ei siirry siinä alumiinikappaleessa vaan koko paketti liikkuu runkoputkessa kun ruuvit on löystetty. Tämä pätee jos systeemi on sama kuten Hussessa.
Hempalle:
Ymmärrän yskäsi, mutta en näe verottajan toiminnassa mitään erikoista. Minkä tahansa kalustoon kuuluvan hyödykkeen tulee ansaita leipänsä tavalla tai toisella. Vain teholliset käyttötunnit ratkaisee ja niitä pitää olla riittävästi, jotta hankinta on verottajan näkökulmasta perusteltu. Samat perusperiaatteet pätevät muillakin aloilla.
Edelleen pitäisin järkevänä tuota verottajan tarjoamaa tuntivähennyksen hyödyntämistä. 14 euroa tunnilta on mielestäni reilu diili. Se kattaa helposti mönkijän käyttö- ja ylläpitokulut tuntia kohden ja jotain jää vielä pääomakuluillekin.
Miksi muuten vaihtaa vähän ajettu, verottajan jo hyväksymä mönkijä uuteen rinnakkainistuttavaan jos käyttö on vain lyhyitä siirtymisiä raivuukuvioille ja takaisin?
Väärintulkintojen välttämiseksi totean vielä että kannatan kyllä lämpimästi mönkijän hyödyntämistä omatoimisessa metsänhoidossa. Omalla kohdalla käyttötunteja mönkijälle tulee n. 150-200 vuodessa. Mikä sekin on ansaintakäytössä olevalta koneelta vähän. Mukana on kulkemiset kuvioille, taimien ajoa, sekä hankintaa. Käytössä on myös hydr.kuormain.
”Käyttötunteja vuodessa keskimäärin vain noin 20h.”
Lienee selvää että tallaisessa tapauksessa uuden hankinta ei mene enää läpi. 2,5 työpäivää vuodessa ja 25% menojäännöspoistot isossa ristiriidassa. Sama juttu alvien kanssa. Verottajan on varmasti vaikea hahmottaa, miten mönkijä ansaitsee verotuksessa vähennetyt arvonlisäveronsa takaisin noilla tuntimäärillä.
Miksi tuntikohtainen vähennys ei käy, kun se mahdollisuus on juuri tällaista vähäistä käyttöä varten olemassa?
Itsekään en haapaa vihaa. Se on oikeassa paikassaan, eli vähän kauempana taimikoista ja nuorista metsiköistä, parhaimmillaan komea lehtipuu, sekä tietysti myös erittäin tärkeä kolopuu. Eilen jälleen yksi kookas, tyvestä laho yksilö oli kuitenkiin eksynyt talousmetsän laitaan ja kaatunut nuoren mäntymetsikön päälle. Ei vienyt onneksi kuin vain puolisen tusinaa suorarunkoista ja elinvoimaista mäntyä mennessään. Vahinko ei tietysti ollut suuren suuri, mutta tuntui turhalta kuitenkin.
”Lehtipuu ei kuulu todellakaan viljelykuusikkoon, vain aukko paikkoihin.”
Samaa mieltä. Etukasvuisena haittaa taimikon kehitystä ja jälkikasvuisena ei pärjää tungoksessa. Nuo jälkikasvuiset, kuusten väliin jätetyt koivut ovat jo ensiharvennusvaiheessa sellaisia lenkoja raippoja, jotka saa järjestäen poistaa ennakkoraivauksessa. Parempi siis poistaa jo taimivaiheessa.
Oma keskustelunaiheensa on monimuotoisuus. Luontoihmisenä toki kannatan tiettyyn rajaan asti ja se raja menee viljelymetsiköissä. Eihän maanviljelijääkään ohjata jättämään rikkaruohoja viljellylle alalle. Päin vastoin näitä ”luomupeltoja” usein kauhistellaan ja soimataan huonosta hoidosta. Miltä näyttäisi peltohehtaari vaikkapa rypsiä, jossa kasvaisi vähän väliä metristä vattua monimuotoisuutta tuomassa…