Käyttäjän Kokenut kaiken tietää kirjoittamat vastaukset
-
Sitten jos on lomautuksia tai työttömyyspäiviä tulossa, kannattaa ottaa huomioon, että nuo ansiosidonnaiset taidetaan laskea vain verollisesta tulosta, päivärahoina maksetut ja sahakorvaukset jää ulkopuolelle. Eläkkeen kertymisestä en tiedä, mutta olettaisin ettei sitäkään sahalle makseta. Yrittäjällä tietysti erilaiset.
Itse aloittelevana metsänomistajana joskus opiskelin omatoimisesti metsäalaa, lähinnä kirjallisuudesta, mitä alan opiskelijoilta tai kirjastosta löysin. Omaksuin alkuunsa tehokkaan metsänkasvatuksen tavat. Hakkuutin ja hoisin sitten sukupolvenvaihdoksessa minulle siirtyneitä metsiä ahkerasti. Vasta myöhemmin huomasin, että niistä varsin moni olisi kelvannut vapaaehtoiseen suojeluun, ja niistä olisi saanut hyvät rahat noinkin. Nyt harmittaa vähän, varttuneiden hoitamattomien metsien harvennukset johti tuhoihin. Kannattaa tutkia kaikki ennallistamis- suojelurahoitustoimet, ennen kuin hoitaa aikaisemmin säästeltyjä metsiä. Toki tuossa kysyjän kuviossa se tuettu tuhkalannoitus on varmaan kannattavin toimi, voisi säästää yhden kunnostusojituksenkin, jos saa puustoa kasvamaan sen verran että haihduttaa. Jos harventaa, niin sitä kunnostusojitusta lannoituksen lisäksi pitää vakavasti harkita
Voi niitä vielä tehdä ja ajaa ihan samalla systeemillä kuin ennenkin. Ei ole missään rajoitettu, kirveelläkin saa vielä karsia. Naapuri ajoi kaikki hankintapuunsa hevosella, kun olin teini. Motot oli jo silloin monen muun metsissä.
Juu, mutta jos joka neliömetristä on keilattu useita pisteitä, joiden korkeus tiedetään senttien tarkkuudella, minusta sitä tietomäärää kannattaisi ojien suunnittelussa käyttää, jos siihen pääsee käsiksi. Mutta toki muitakin vaitoehtoja on.
Niin, jos se kuusikko kasvaa edelleen 10 mottia tukkia per ha, ja kuitua pari päälle, niin mitä sillä saavuttaa, että hakkaa sen paljaaksi, ja aloittaa tamppaamisen, saavuttaakseen saman arvokasvun 50 vuoden kuluttua. Toki siinä on sitoutuneena rahaa, niin ymmärrän että joskus pitää parhaassa kasvussa oleva metsäkin kaataa, varsinkin hintahuipun aikaan. Mutta niillä arvokasvuprosenteilla ei kaupasta osteta mitään, euroilla ostetaan, ja tuollaisessa kasvuisassa kuusikossa kasvaa niitä, vaikka suunnitelman arvokasvu% olisi kuviolle alle 3.
No ei 55 vuotiasta männikköä kannata uudistaa, jos puutakin on alle 300 mottia hehtaarilla. Toki aina pieniä kuvioita ei aina saa erikseen hakkuutettua optimaalisesti, joskus joutuu hakkaamaan jonkun vähän etukäteen tai myöhässä, samalla kuin viereisen kuvion. Mutta tuossa jättäisin avohakkuu vaihtoehdon pois. Voi odottaa vaikka 5-10 kasvukautta, sitten harventaa kaikki, ja sitten satavuotiaana kaikki sileäksi.
Kyllä niissä käsittelyissä on vaihtoehtoja. Varttuneempien kuusikoiden harvennuksista on itsellä huonojakin kokemuksia, joskus kannattaa jättää viimeinen väljennys väliin ja antaa kasvaa. Joskus taas olen harvennuttanut niitäkin kuvioita, jotka mm. Metsään.fi ehdottaa päätehakattavaksi. Jos ensiharvennus on tehty, aika lailla omistajan ratkaistavissa on, mitä haluaa tehdä. Laskennan korkokannoista, omista arvoista, rahan tarpeesta, muista/viereisistä kuvioista ja tulevaisuuden käsityksistä riippuu mitä metsälle haluaa tehdä. Ei sitä pakko ole hakkuuttaa koskaan. Voi jättää sillensä, kyllä luontokin sen hoitaa. Monesti aika ja järeytyminen parantaa harakannaintimännikönkin, sitten kun ovat parin kuution puita, vaatii hyvän ostajan, joka näkee tyvitukin sisällä olevien kuivien oksien paksuuden. Käsin veistetyissä pyöröhirsissä tai kelomökissä ne ei juuri haittaakaan.
Kyllä hoidetut kuusikot oikealla kasvupaikalla kannattaa kasvattaa mieluummin 500 mottiseksi, kuin laittaa nurin aikaisemmin. Alle satavuotiasta kuusikkoa ei kannattaisi hakata, jos ylijäreys ei uhkaa tai tuhot. Nuo varttuneet kuusikot on niitä, mitkä ehkä kannattaa vakuuttaa. Hoitamattomat, lahot ja karummalla paikalla kasvaneet asia erikseen. Hakkuutähteellä on kyllä oikea arvokin, kuusikosta sitä tulee enemmän.
Täällä ikänsä muokkauksia tehnyt kaivinkoneyrittäjä sanoi, että jos risut on puitu kasoille keruuta varten, ei muokkaus onnistu ilman keräystä. Hajalleen puidut ei juuri muokkausta hidasta. Mutta käsin kerätty kasa on kyllä melko ilmava, vuoden kuluttua ei välttämättä juuri maastossa erotu. En tekisi tuota kyllä itse. Jos on tarkoitus ne polttaa, niin polttaisin muokkauksen jälkeen suurimmat läjät, mitä konekuskin on paikoitellen tehtävä, jotta saa mättäitä leivottua sen 1500 kpl hehtaarille. Pehmeässä kivettömässä maassa risukasoja ei välttämättä kovasti tule, riippuu kuskista ja kauhasta. Varmaan mätästystavastakin. Muokata tuo kannattaa joka tapauksessa, kun noinkin arvokkaita taimia on tarkoitus istuttaa, ja nopea peitteisyys on tavoitteena.
Jokusia ongelmia on ollut, koneenkuljettajat oli jostain apukoulusta ilmeisesti. N 20 metrisestä puustosta tehtiin käytännössä pelkkää 5 metristä kuitua, metsään jäävien latvojen tyvet usein 10-9 cm. Joskus 11. Kävin katsomassa tiellä ajokoneen kuorman purkua, luulin että kone on rikki, ja asentaja purkaa kuormaa, että saa vietyä remonttiin. Ei kun kuski siellä oli, ekaa viikkoa metsässä. Eihän se motokuski olisi voinutkaan tehdä eripituisia puita, ei ajosta olisi mitään tullut. Motokuski vähän osasi, mutta apteeraus ihan hakoteillä, kuitufirmalle hakkasivat, oksia puitu ojat täyteen. Joskus ei ole kuviokartat ja toimitetut kokoojaurakartat/ tieoikeudet menneet korjuulle asti, sitten on ajeltu taimikoita, ojia ja väärän naapurin puolelta, varastopaikkaan on jäänyt lupa kysymättä. Yleensä olen reklamoinut, ja joskus on jotain hyvitetty, aika pieneksi ne hyvitykset on menneet, ennen sai helpommin parikin kuormaa mursketta tms. Taimista oli joskus parasta ennen päiväys mennyt ja kesäkoivut oli myöhäisessä istutuksessa jo pimeäkäsitelty, eivät sinä kesänä enää kasvaneet. Ehdottomasti yleisin harmia aiheuttava piirre on, että jos leimikon vieressä on taimikko, niin lähes poikkeuksetta sinne kaadetaan puita, joskus jopa kourakasat on taimien päällä, ja vähintään koko korjuuketju lasketaan taimikon puolelle, ja yövytetään siinä. Monilla taitavillakin konekuskeilla taimikon arvostus tuntuu olevan vähäistä. Kerran oli metsäkeskuksen sekä ostofirman maastossa tehdyn metsäsuunnitelman mukaan koivutukkia 16-25 mottia. Eläkkeelle juuri jäävä kokenut motokuski hakkasi, 2,8 mottia, avohakkuu. Eli olisi tuo alle 3 mottiakin mennyt kuidun hinnalla. Tästä sain hyvitykset, olin alunperin sanonut, että tämä kaveri ei tule hakkaamaan, mutta ei kuulemma ollut muita, niin taivuin. Kuskeista jälki paljon kiinni. Jos tietää pystyvät kuskit, niitä ensiharvennuksiin kannattaa vaatia, vaikka hinta jäisi euron tai kaksikin parhaasta. 90% kaupoista sujuu kyllä hyvin, ilman mitään ongelmia.