Käyttäjän Kokenut kaiken tietää kirjoittamat vastaukset
-
Jos muutenkin on hakkuiden ulkopuolella rantoja, kallioita, suota metsoa tms. se 5 % niin fsc- lisä voi olla ihan hyväkin. Itse en mielestäni oikein ole saanut haittaa vastaavaa lisäarvoa, tosin se pefc uudistui myös, eikä enää taida niin suurta eroa olla. Mutta kannattaa niitä sertejä vähän vertailla, ja pääseehän niistä eroonkin halutessaan. Ja käytännössä niissä katsotaan viimeiset hakkuut auditoinneissa. Omia ratkaisuja voi tehdä, aika kova toimi mielestäni olisi, jos viimeisen viiden vuoden fsc-lisät vaikka laskutettaisiin omistajalta, jos taimikosta ei löydykään omatoimiraivauksen jälkeen riittävästi lehtipuuta.
Kyllä meillä ainakin on hirviä liikaa, ja itse olen istuttanut niiden takia kuusta liiankin karulle maalle. Koivuista tahtoo hirville kelvata valikoivasti raudukset. Se hirven syöntikin on paikkakohtaista, joillakin paikoilla syövät hieskoivuakin, järjestään kaikki , mikä nousee turvan ulottuville, siellä hirvestä vähän hyötyäkin, mutta pakkaa kuusetkin kärsimään samalla. Monissa paikoissa tuomi ei kelpaa lainkaan, mutta jossain syödään sitäkin. Mutta yleensä se rauduskoivu ja mänty maittaa aina. On siitä vielä huonoja, että muutaman rauduksen syönnistä tulee aika iso aukko taimikkoon, männyllä taas muutama hengissä selvinnyt susipuu ei koskaan kasva tukkia. Murheellisen näköisiä taimikoita, ja sitten kun kasvaa kuusta, ne on niitä kellertäviä, joissa odotetaan hakkuuta 50 vuotta. En silti hirveä sukupuuttoon ampuisi, mutta puolet kannasta saisi täällä ottaa pois. Sitten, jos metsästysmaista saisi oikeaa vuokraa, voisi nykyinenkin kanta olla ok.
Minulla on Taivalkoskella hiekkaharjumaastossa pieni palsta. Siellä jyrkimpiä rinteitä lukuunottamatta pääsee hiluxilla ajelemaan joka paikasta, jos kannot on tarpeeksi lyhyitä. Siellä tuntuisi ongelma olevankin vähän, että niitä muiden käyttämiä polkuja muodostuu joka paikkaan. Yllättävän paljon sielläkin puut kasvaa, metsähallituksellakin aika kasat oli viimeksi apulantaa maastossa levitystä odottamassa. 80-luvun kirjallisuudesta lueskelin, että tuolla ei kannata puunkasvatukseen satsata, kasvu on niin heikkoa, ja poimintaluonteisia hakkuita vaan. Kyllä nykyään näyttää ihan toiselta, vaikka aika karua pohjaakin on paikoitellen. Olisi enemmän pitänyt ostaa.
Se 4,5 metrinen männikkö ei ole vielä hirviltä turvassa, juuri raivasin taimikkoa, lähes kaikki alle 5 metriset männyt oli katkottu tai kaadettu, solakoita pidempiäkin. Muutama vankempi susipuu oli jäänyt. Samoin kaikki raudukset oli syöty, niitä ei kyllä ollut kuin muutama. Kuusikko tuli taas karulle maalle, toivottavasti lannoitteiden hinnat jossain vaiheessa laskee. Männylle oli alunperin istutettu, mutta ne oli syöty, jäljelle jääneitä joutui aika tavalla nytkin raivaamaan, niin oksaisia olivat. Metkoja on tosiaan tippunut nyt kiihtyvällä tahdilla, mutta hiipunee taas kesällä, kun määrärahat loppuu. Se runkoluvun alaraja on pakko olla aika alhainen, jos työ tehdään koneella, ja 5 metrin ajourat tulee vajaan 20 metrin välein. Ajourien välikin pitää hoitaa, jää ensiharvennuksen jälkeinen runkoluku sen sijaan että tehtäisiin pohjapinta-alaan perustuva harvennus. Aika vähäpuustoinen noin hoidettu metsä on. Myynnissä ollessaan ne on arvioitu monesti taimikkona, tulee korkeampi arvo arvioon.
Juu, alle 5 ha aukkoja itsellä ollut. Se Konstan ajatus, että laitetaan 900 tainta hehtaarille, kun ensiharvennuksessa poistettavia ei kannata istuttaa. Sai ajattelemaan, että kun nykyään kaikilla on taskussa aika hyvät paikannuslaitteet, niin kannattaisi varmaan muokkausvaiheessa jo merkitä maastoon ne tulevaisuuden ajourat ja huoltokäytävät, jättää niihin kalliit taimet laittamatta, tasata tai jättää muokkaamatta, että pääsee traktorilla tai mönkkärillä kulkemaan. Kasvattaisi sitten luontaista taimiainesta niissä. Sillloin 900 istutettua tainta on jo paljon. Minusta järkevänpi, kuin rivikasvatus, josta oli jokin aika sitten juttua
Kävin hakemassa puutavaraa metsästä. Parin motin verran, kun aukon vierestä tuuli oli harvennusmetsästä kaatanut kymmenkunta runkoa. Oli vähän huono paikka, ja oli sovittu, että naapurin hakkuun yhteydessä moto tekee ja ajetaan tien varteen. Muuten luonasi hyvin, mutta ajokonekuski unohti ajaa. No trattori ja kärri oli lähellä, ajattelin että käyn lounaan ja päiväkahvien välissä hakemassa pois. Ei sinne ihan viereen päässyt, kannot haittasi, ja mätäs kuoppia oli. Vedin vinssin vaijeria, lähti vaijeri irti vinssistä kun kaikki kelasin ulos, työkalupakki oli muualla, kopissa onneksi vanha jakari millä sain pariin otteeseen taas kiinni. Pätkein ja kannoin puuta vinssin ulottuville, sahalin esteitä tieltä. Viimein oli puut kyydissä. Ajoin metrin, kärry upposi niin, että karikat otti maahan kiinni. Katselmus, kärryn toinen puoli upoksissa, traktorin takapyörä niin syvällä, että vetokoukku tapasi vanhaan tervaskantoon. Kuormaa pois, ja viimein kärryn teli nousi, kun kourassa tarpeeksi tavaraa ja jatke ulkona. Sahalla pätkimään , sammahti alkuunsa. Luulin, että kasteli tulpan. Revin kaasu pohjassa heittokäynnistyksellä itseni uuvukksiin pariin otteeseen. Tutkin sahaa, oli joku sähkö liitin sammuttimen vierestä omituisesti. Painoin takaisin oletettuun paikkaansa . Ei käynnistynyt, koitin viimeisenä keinona ryyppy päällä, onnistui, ja pätkin pari tukkia ja kannon osasia renkaiden alle. Kärry vajosi taas saman veran, ja tässä vaiheessa ajoin kuormain ääriasennossa pari metriä eteenpäin. Lastasin puretun kuorman kyytiin, ja pari lumppia turpeen joukosta. Läksin kotiin, kokemusta rikkaampana, ja vajaa kiinto puuta kyydissä. Aikaa meni keikkaan yli 4 h. Varhoon noin metrin syvyyteen maatuneeseen turpeeseen veden alle jäi lähes puoli kuutiota mäntytukkia. Se toiminee siellä hiilivarastona pitkään, mistä saisin siitä korvausta? Olisi Pessinen pitänyt olla kaverina, se kanteli olalla sellaisia tulkeja, että itse piti laittaa kahtia, tai jopa kolmeen osaan, että sai pyöriteltyä vinssin ulottuville. Näissä ei hankinta kyllä kannattanut nykyhibnoillakaan, varsinkin kun oli virallisesti pelkkä lähikuljetus. Nostin sen toisen tukin sieltä kyytiin, ja pilkoin kirveellä polttopuuksi, poltan ensi talvena. Olisin kyllä mielelläni jättänyt senkin sinne varastoinaan hiiltä, mutta kukaan ei tarjonnut mitään ko. hiilen varastoinnista. Tässä olisi mielestäni markkinavoimilla kehittämisen paikka.
En minä tuota kokeilematta tuomitsisi, se metsäkoneen ja kaivurin ajama reitti monesti on sellainen, että jompaa kumpaa raidetta pitkin pääsee kulkemaan tuollakin varmaan ok. Paikassaan varmasti hyvä. Sillä mönkijälläkin on aika paljon onnettomuuksia sattunut, varsinkin kun kuorman kanssa annetaan pahassa paikassa runtua. Mutta sillä ojitusmätästetyllä aukolla, josta risujakaan ei ole kerätty, taimien kuskaaminen on joskus työn takana. Onnistuuko se mönkijällä? Hirviä on vedetty, ja aika riskillä siinäkin monesti mennään, ja porukkaa tarvitaan monesti auttamaan.
Konstan kannattaa metka hakemuksessa tunnistaa osa koivuista rauduksiksi, puolet runkoluvusta hieskoivuna ei ole suositusten mukainen, eikä näin ollen tuettava. Sinänsä ymmärrän logiikan.
Metkaa jos hakee, niin sitä hieskoivua ei liikaa saa olla. Ainakaan etelän kivennäismaalla. Oliko max 20%? Tarkastaja kyllä hieskoivun rauduksesta erottaa. Senkään takia ei kannata istutustiheyksiä liikaa laskea, kyllä se hieskoivun kasvatus vieläkin on valkoinen valhe. Samoin harmaaleppä ei ole kasvatettava puulaji. Siinä sekametsän kasvatuksessakin omat ongelmansa, kuusen surkea kasvu karulla maalla, mäntyjen kasvu hirvittäviksi susipuiksi, ja lehtipuiden piiskaamat havupuut. Hirvet vielä tuo oman haasteensa paikoitellen. Ennen tuli väärin raivattuja vaan metsänomistajilta, nykyään ammattimetsuritkin koulutetaan tähän. Vielä kun hakkuissakin jätetään koskematta kaikkiin lehtipuihin, tuoreempiinkin tuulenkaatoihin, eikä niitä laiteta edes ajouralle pehmeässäkään paikassa, pökkelöt tehdään leimikon ainoista tukkipuista, ojia tukitaan enemmän kuin aukaistaan, niin ei se ihme ole että hiilinielut vähenee, ja teollisuus parkuu puupulaa. Luontaisesti syntyneen rauduksen erottaminen hieskoivusta ”lennosta” raivatessa, ei ole nopeaa, ja monelta jää tekemättä. Luonnollinen metsä tulee kyllä ihan hoitamatta, että jos on hinku sellaiseen luonnolliseen metsälöön, niin sen saavuttamiseksi ei kannata istuttaa kalliita taimia, ja tampata raivurin kanssa muutaman vuoden välein. Antaa luonnon hoitaa, ja nauttiin sen ihmeistä vaikka eväiden kanssa. Joskus käy tuuri, ja tulee tuottava metsä niinkin. Niillä koroilla kun lasketaan, niin jos on pohjan saanut halvalla, eikä sille laske arvoa, eikä tee mitään hoitotoimia, niin aika vähälläkin kasvulla.
Se metkan muutos astuu voimaan – 26 alusta. Eli pienpuun keruun tuki laskee satasesta viiteenkymppiin. Samalla jäävän puuston pituus pienenee metrillä eli havupuuvaltaisilla 11 metriin ja lehtipuulla 14 metriin. Tarkoituksena varmaan on juuri saada normaalia ensiharvennusta lähestyvät harvennukset pois tukien piiristä, ja säästää rahoja selvästi muuten kannattamattomiin kohteisiin. Vielä ehtii vanhoilla säännöillä hyvin tekemään. Jos on männikkö 12 metristä, kannattaa tehdä ennen kesän pituuskasvua.