Käyttäjän Koiramies kirjoittamat vastaukset
-
Samaa mieltä e-h:n kanssa. Oli itellä kanssa 2kpl, viimeinen vielä 90-luvulla. Kotona porukoilla useampikin, kun piti lähes joka aamuyö lähteä reissuun, kesät/talvet, satoi tai paistoi. Hyvä sillä oli ”putputella”. Ei siinä syrjäkylien teitten lumet liiemmin pidellyt.
Voihan se tietysti olla, että aika kultaa noita muistoja 🙂
Nuo rajalle vedetyt ojat aiheuttavat kanssa harmaita hiuksia rajapyykkien etsinnässä. Kerran etsin nurkkapyykkiä pitkään ennen kuin löysin sen. Pyykki oli kartan mukaan keskellä ojaa, mutta eihän sitä siitä tietenkään löytynyt. Kepsinkin heitteli rajaa ojan puolelle jos toisellekin aina tilanteen mukaa.
Tämä pyykki on paikassa, johon ei oikeastaan ole asiaa muuten kuin koirien kanssa metsälle mennessä ja tullessa. Aina ohi kulkiessa yritin potkia turpeita, josko se jostain löytyisi. Tässä kohti rajalinjaa ei voinut tarkasti määrittää kun toinen suunta kulki läpi 10-ryteikön (puron varsi) vähän ennen oletettua pyykkiä ja toinen tuli aavalta suolta.
Sitten kerran taas kohdalle tullessa huomasin, ettei suorana pitämäni oja ollutkaan suora vaan teki pienen mutkan, kuten se legendaarinen rautatie tuolla itänaapurissa. Niinhän se oli, että ojankaivaja oli kiertänyt pyykin ja sieltähän se mutkasta rajakivi sitten turpeen alta löytyi. Ei vai tuo mutka ollut sattunut ennen silmään kun se oli ikään kuin naapurin puolella ja kepsikin mieluummin näytti muutaman metrin sivuun.
Kuten tuolla Taneli kertoi, noitten MHY:n merkkausten kanssa pitää olla tarkkana. Tulin juuri potkimasta rajalinjoja (etsin viisarikiviä) viime syksynä haltuuni tulleelta tilalta.
Rajat ovat muuten selvät, mutta yhdessä kohtaa jyrkässä mäessä on ryteikkö rajalinjan päällä ja sen kulkua olen tässä muutaman kerran käynyt arvuuttelemassa kun muilta töiltä on kerinnyt. MHY:n merkkaus löytyy ryteikön yläpäästä, mutta se näyttää tämän hetken linjausten perusteella olevan sen 10-15m sivussa rajalinjasta.
Tarkan varmuuden tuosta saa vasta ensi keväänä, kun kepittää tuon linjan. Se kumminkin tuli selväksi, ettei yhtään risua uskalla katkaista pelkästään noitten nauhojen perusteella.
jep.. B on myös nostettu viimeisen mittauksen jälkeen uunin päälle ja tuossa talven mittaan kuivatellaan kalikat uunissa rutikuivaksi.
Sinällään tällä testillä ei mitään uutuusarvoa ollut, mutta tulipahan nyt ihan omakohtaisesti todettua, että maalis-toukokuu on parasta polttopuiden kuivatusaikaa.
Viime talvena ei tuota kuivumista talven aikaan tapahtunut, mutta eipä noita pakkasiakaan kovasti ollut.
Lopulliset tulokset tuosta kuivatuskokeesta (9.2.2014 viesti)
A:
14.12.2013 paino 1512g kosteus 55%
23.12.2013 paino 1070g kosteus 21%
24.1.2014 paino 920g kosteus 15%
06.02.2014 paino 903g kosteus 10%
2.3.2014 paino 897g kosteus –
1.4.2014 paino 860g kosteus —
8.6.2014 paino 900g kosteus –
5.8.2014 paino 910g kosteus –
28.9.2014 paino 903g kosteus –
28.10.2014 paino 896g kosteus —B
14.12.2013 paino 2080g kosteus 55%
23.12.2013 paino 2070g kosteus 55%
24.1.2014 paino 2020 kosteus 55%
06.02.2014 paino 1991g kosteus 50%
2.3.2014 paino 1993g kosteus 50%
1.4.2014 paino 1750g kosteus 35%
8.6.2014 paino 1393g kosteus 20%
5.8.2014 paino 1305g kosteus 18%
28.9.2014 paino 1322g kosteus 19%
28.10.2014 paino 1347g kosteus 20%Eikö tuota ole jo vähän tapahtumassa tuolla Ebollan jylläämillä alueilla?
Jäi aikoinaan mieleen kuvajainen bakteeriviljelmän kasvusta, kuinka se loppua kohti kiihtyy jyrkästi ennen romahtamista. Käppyrän esittäjä sanoi vain sivuhuomautuksena, että ihmiskunnan kasvu noudattaa samaa käyrää.
Pitäneenkö sitten paikkaansa, mutta mieleen painuva lausahdus se oli ja jäänyt mieleen yli kolmenkymmenen vuoden takaa.
