Kyllähän sitä kun pidempään on töitä tuolla metsissä tehnyt, niin ainakin minulle on yksi ja sama esim. kummalla sahaa, huskilla vai stiilillä. Minä en sahaa huskilla sen vuoksi, että peukalokaasu aiheuttaa minulle tulehduksen peukalon tyveen, joka sitten uusiutuu kortisonin tökkimisestä huolimatta.

Sahalle ominaiset niksit kyllä oppii käytön myötä.

Mie sahailen vuosittain – lähinnä sulan maan aikaan – 150-170 hehtaaria+noin kuukauden istutus. Sillä määrällä saan itselleni riittävän tilin, jotta voin viettää talven harrastuksieni parissa. Jos pystyisin sahaamaan huskilla, niin en tekisi tuon enempää joka tapauksessa.

Tämä korona on aiheuttanut sen , että sahat+tarvikkeet ovat olleet välillä aika kortilla. En ihmettelisi yhtään, että valmistajat joutuvat haalimaan uusia osan toimittajia ympäri maailmaa ja se tulee varmasti vaikuttamaan sahojen toimivuuteen huonompien osien muodossa. Ja tuleva ”vihreä siirtymä” vaikuttaa jossain vaiheessa myös sahamalleihin. Eli voisi olla ihan paikallaan ostaa varastoon  malli, joka on osoittanut toimivuutensa.

Mie olen kanssa tehnyt sillon tällön haavasta klapia ja ollut ihan tyytyväinen, sekapuuna menee. Lisäksi se pitää piipun hyvin puhtaana – olisko siinä olevan hartsin ansiota ?

Totta Puuki . Itse olen tuosta maanpaljastelusta huomannut, että mitä enemmän maata myllätään, sen enemmän siellä kasvaa perattavaa. Tuollainen turvekangas josta revitään kannot ja isosti muokataan ainakin meilläpäin ottaa hieskoivua ihan pe..sti. Täällä meillä kantoja ei ole poistettu varmaan 10en vuoteen, mutta vertailukohteina voin pitää Asta+muita aluetta kohdanneita myrskyjä – ei tarvitse tyhjäkäynnillä sahaa pidellä varhaisperkauksia ja taimikonhoitoja tehdessä.

Joo nää on vähän paskoja juttuja mitä metsänomistajille ”myydään” huonolla infolla. Aikanaan kun naturaa työstettiin, niin moni isäntä hakkasi aukoksi kohteita, mihin eivät olisi itse koskaan halunneet koskea Ja ihan vain sen pelossa kun tulee natura, niin mitään et saa metsissäsi tehdä.

Joo niin kuin olen todennu jk on harrastelaji, ja mehtäukko ja Puuki toi noita ongelmia hyvin esiin. Joskus aikanaan turvemailla tukittiin ojat pariksi vuodeksi siemenpuunhakkuun jälkeen jotta saatiin vettä siemenille. Tänäkin kesänä olen kuljeskellut vaikka minkä näköisiä taimikoita – niin kivennäis-kuin turvemaillakin – enkä oikeasti osaa sanoa miksi jossain taimettuminen/istutettujen taimien kasvuun lähtö on onnistunut tai epäonnistunut. Jotkut ammattilaiset ovat epäilleet, että nykyisin aukkohakkuun jälkeinen ketju on niin ”kuuma”, että jossain tapahtuu virheitä – usein miten viljelyssä.

Mutta kun katselee noita johtoaukeita niin kyllä se metsä kasvaa  – ainakin jonkinlainen.